Terveemmät helsinkiläiset kaavoituksella ja kaupunkisuunnittelulla

Suurimpien maailmaa koettelevien haasteiden joukossa tänään ovat ilmastonmuutos ja liikkumattomuus. Näillä kahdella ongelmalla on osittain samat juuret ja niihin myös löytyy ratkaisut yhdessä. 

Ihmisistä ei ole tullut viime vuosikymmeninä laiskoja, vaan liikkumattomuuden syyt ovat rakenteellisia ja liittyvät siihen millaista kaupunkiympäristöä viime vuosisadan jälkipuoliskolla on rakennettu. Tilastojen mukaan lapset ja nuoret harrastavat vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin koskaan niin seuroissa kuin seuratoiminnan ulkopuolellakin. Työikäisten liikuntaharrastuskertojen määrä on kasvanut edelleen 2000-luvulla ja muuttunut fyysisesti rasittavammaksi ja niiden osuus, jotka liikkuvat vapaa-ajalla on kasvanut. Suurin haaste on se, että työ- ja ennen kaikkea työmatkaliikunta on vähentynyt radikaalisti. 

Liikkumattomuuden ongelmaa ei voida ratkaista lenkkareilla tai kuntosalijäsenyyksilllä. Se ratkaistaan muuttamalla radikaalisti sitä tapaa, jolla rakennetaan joukkoliikennettä, kaavoitetaan asuinalueita, suunnitellaan rakennuksia ja kehitetään työelämää. 60-luvulta alkaen on käytetty miljardeja euroja, joilla on rakennettu ympäristöjä, jotka eivät kannusta lihasvoimalla liikkumista tai jopa aktiivisesti estävät sitä.  Tärkein tekijä tässä on yksityisautoilun ympärille rakennettu arki-infrastruktuuri.

Jos me haluamme terveyden kannalta toisenlaisen lopputuloksen kuin nykyinen, me tarvitsemme toisenlaisen ympäristön. On itsepetosta ajatella, että sen paremmin liikkumattomuusongelma kuin ylipainoepidemia saataisiin pysyvästi ratkaistua ihmisten luonteenlujuuteen vetoamalla tai syyllistämällä.

Helsingin kuntapolitiikassa ja politiikassa yleensä on liian pitkään ihmisten fyysisen passiivisuuden ongelmaa pyritty ratkaisemaan omassa pienessä liikuntapoliittisessa kuplassa ja ajateltu, että ongelma ratkeaa rakentamalla lisää tekonurmikenttiä ja jäähalleja. Tie kohti parempaa kansanterveyttä ja hiilineutraalia Helsinkiä kuitenkin vaatii, että nämä asiat huomioidaan kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa. Meidän pitää suunnitella ja  rakentaa kaupunkia, jossa ihmiset voivat hoitaa arkiset toimensa kävellen tai pyöräillen.  

Pidä blogia WordPress.comissa.
%d bloggaajaa tykkää tästä: