Homorummutusrummutus

Perussuomalaisten kansanedustaja, entinen puolueen varapuheenjohtaja ja nuorisojärjestön puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala julkaisi tänään vallan erikoisen blogikirjoituksen.

Peruskaava oli tuttu aika monesta perussuomalaisten uhriutumisspektaakkelista. ”Perinteistä avioliittokäsitystä” puolustaneita kiusattiin tasa-arvoista avioliittolakia ajaneiden taholta.

perinteistä avioliittokäsitystä monipuolisesti puolustavat tahot joutuivat suoranaisen vihan, pilkan ja ivan kohteiksi. Kyse oli homorummutuksesta, jolla yritettiin vaientaa kaikki kulttuurinen, historiallinen ja älyllinen argumentointi sukupuolineutraalisuutta vastaan.

Sitten ”kovimmat homofanaatikot” pyrkivät riistämään Saarakkalan mielestä lakimuutostaneiden sananvapauden ilmeisesti vain olemalla eri mieltä. Ja lopulta ”monet pienet ja isot yritykset katsoivat asiakseen yhtyä homorummutukseen”.

Palkkaisivatkohan nämä yritykset töihin julkisesti homoavioliittoja vastustavia henkilöitä vai syrjisivätkö ne heitä (vai pitäisikö sanoa: niitä?)? Sen verran kovaksi homorummutus yltyi, että en voi ainakaan itse olla enää varma, miten nuo homorummuttaneet yritykset toimisivat. Oliko noiden yritysten työntekijöillä mahdollisuus näkyvästi ottaa kantaa homoavioliittoja vastaan, koska heidän oma työnantajansa katsoi tärkeäksi osallistua poliittiseen vaikuttamiseen homorummutukseen yhtyen? Mukanahan oli jopa pörssiyrityksiä.

Lopulta päädytään maalailemaan apokalyptisia tulevaisuusvisiota. Yhteiskunnallinen koheesio on uhattuna kun eduskunnassa käsiteltiin aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ja siitä äänestettiin ihan normaalin parlamentaarisen prosessin mukaisesti.

Rasismi on potentiaalinen uhka yhteiskunnalliselle koheesiolle, mutta homorummutus ei, sillä homorummutus on jo uhannut ja uhkaa parhaillaankin yhteiskunnallista koheesiota. Toivottavasti ilmiö saadaan kuriin tai laantuu, nyt kun homorummuttajat ovat saaneet, mitä ovat halunneet. Jäljet kuitenkin pelottavat.

Lopulta tulikin sitten se kaikkein erikoisin kohta tässä purkauksessa. Saatteella ”mahdollisen poliittiseen mielipiteeseen perustuvan syrjinnän osalta tarkkiltavat yritykset/yhteisöt” lueteltiin kaikki yritykset, aatteelliset järjestöt ja muut organisaatiot, jotka olivat julkisesti asettuneet tukemaan kansalaisaloitetta.

Kiteytettynä siis Perussuomalaiset nimisen aatteellisen järjestön puheenjohtajistoon kuuluva kansanedustaja kritisoi, tuomitsee ja asettaa ”tarkkailtavien listalle” aatteellisia järjestöjä ja yksityisessä omistuksessa olevia yrityksiä, joiden näkemys yhdessä poliittisessa kysymyksessä poikkesi Saarakkalan omasta ja tämän taustayhteisön näkemyksestä. Saarakkala esittää värikkäin sanankääntein miten hänen mielipiteenvapauttaan, sananvapauttaan ja oikeutta poliittiseen toimintaan tärkeiksi katsomiensa tavoitteiden puolesta on pyritty rajoittamaan samalla laittamalla mustalle listalle organisaatioita, jotka ovat käyttäneet mielipiteen- ja sananvapauttaan ja oikeuttaan poliittiseen toimintaan tärkeiksi katsomiensa tavoitteiden puolesta.

Fasismia ja sen aatehistoriaa tutkinut Columbia-yliopiston emeritusprofessori Robert Paxton kuvailu artikkelissaan Five Stages of Fascism fasististen liikkeiden keskeisiä yhtenäisiä piirteitä seitsemän kohdan listalla. Kohdat 2 ja 3 kuuluivat seuraavasti:

• the belief that one’s group is a victim, a sentiment that justifies
any action, without legal or moral limits, against its enemies, both internal and external;
• dread of the group’s decline under the corrosive effects of individualistic liberalism, class conflict, and alien influences;

Paxtonin analyysin valossa ei ole lainkaan liitoiteltua sanoa, että Saarakkalan näkemykset lähenevät vähintäänkin jonkinlaista protofasismia ulkoisen uhan lietsonnalla, ryhmän sisäisen uhriuden julistamisella ja pelottelulla yhteiskunnallisen koheesion murenemisesta liberaalien homorummuttajien toiminnan seurauksena. Hallituspuolueen kansanedustajan kynästä lähteneenä tämä on vähintään huolestuttavaa.RlyqIqbAc

Joskus poliittiset mielipiteet ja näkymykset ovat yhtä aikaa niin vakavia ja niin järjettömiä, että ainoa mahdollinen vastareaktio niihin on huumori. Saarakkalan tekstistä ei kannata provosoitua, järkyttyä tai edes lähteä argumentoimaan sitä vastaan asiaperusteisesti. Ainoa järjellinen tapa on pysyä rauhallisena ja jatkaa homorummutusta. Vaikka näin: