Rajat kiinni vai järkevää kotoutuspolitiikkaa

Perussuomalaisissa käydään varsin ainutlaatuisia seuransisäisiä. Puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on nettivetoomuksessaan vaatinut äänestystä, joka päättäisi puolueen mahdollisesta irtautumisesta hallituksesta. Suurin ongelma Tynkkysen mukaan hallituksen nykyisessä politiikassa on maahanmuuttopolitiikka:

Vakavimmat rikkomukset [hallitusohjelmaa vastaan] ovat maahanmuuttoon liennytykset: ensin otettiin 800 turvapaikanhakijaa taakanjakomekanismin kautta, sitten 2 400. Nyt sisäministeriön mukaan Suomeen on tulossa 50 000 turvapaikanhakijaa, emmekä ole valmiita tekemään niitä toimia, millä voisimme saada maahanmuuton hallintaan eli sulkemaan turvapaikanhakijoilta Ruotsin vastaista rajaa.

Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho vastustaa hallituksesta lähtöä, mutta lähtökohtaisesti kannattaa Tynkkysen linjaamia toimenpiteitä:

Puolueessa kaikille on selvää, että kriisi vaatii lisätoimenpiteitä. Oletan, että Tynkkynen tarkoitti rajan sulkemisella sitä, että turvapaikanhakijat tulisi käännyttää Ruotsin rajalta, ei sitä, että raja suljetaan kokonaan. En näe tässä radikaalia tai poliittista sisältöä mikä olisi perussuomalaisille vieras. Me olemme vuosikausia varoittaneet tästä.

Kumpikaan ei kuitenkaan tarkemmin perustele miten rajatarkastusten palauttaminen Ruotsin rajalle ratkaisisi turvapaikanhakijatilanteen. Ulkomaalaislain 6. luvun 94 § toteaa:

Turvapaikkamenettelyssä käsitellään Suomen rajalla tai alueella viranomaiselle esitetty hakemus, jonka perusteena on tarve saada kansainvälistä suojelua.

Eli, riittää että turvapaikanhakija ilmoittaa hakevansa kansainvälistä suojelua Suomen rajalla rajaviranomaisille. Tämän jälkeen turvapaikkahakemus on käsiteltävä niin Suomen lain, Euroopan unionin sopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen nojalla. Tämän vuoksi ei ole syytä olettaa, että rajan sulkeminen vähentäisi Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää lainkaan.


Ei kai kenenkään mielestä ole mitenkään erityisen hienoa, että Eurooppaan tulee kerralla näin isoja määriä pakolaisia. Se ei ole ideaalia siksi, että olot Syyriassa ja isossa osassa Irakia ovat täysin sietämättömät. Kaikilla on tiedossa, että yli 12 miljoonaa syyrialaista on kansainvälisen suojelun tarpeessa ja Irakissa on tällä hetkellä noin 3 miljoonaa sisäistä pakolaista.

Tilanne ei ole erityisen positiivinen vastaanottajamaidenkaan kannalta, koska noin valtavien joukkojen kotouttaminen tulee olemaan erittäin haastavaa.

Mutta. Mikä on vaihtoehto?

Suomi on allekirjoittanut YK:n pakolaissopimuksen, joka määrittelee varsin tarkasti meidän velvollisuutemme selvittää turvapaikanhakijoiden kansainvälisen suojelun tarve. Ja sitten meillä on ihan kotimaistakin velvoittavaa lainssäädäntöä kuten Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta. Ei ihme että Teuvoa harmittaa. On varmasti vaikeaa olla yhtä aikaa näreissään siitä, että kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan ja ettei niitä noudateta.

Kuva: Saku Timonen
Kuva: Saku Timonen

EU:n sisäinen solidaarisuus taakanjaossa on ihan välttämätöntä. Jo siksikin, että ei ole mitenkään mahdotonta että lähitulevaisuudessa Venäjällä tapahtuu jonkinlainen sisäpoliittinen kriisi, joka voi johtaa isoonkin pakolaistulvaan Pietarin alueelta (7,5 miljoonaa asukasta) Suomeen. Silloin tulee olemaan  myös Suomen kannalta aika oleellisen tärkeää, että muut EU-maat ovat tukemassa tuon määrän hoitamisessa. Ja on täysin epäinhimillistä niin Kreikan kuin pakolaistenkin kannalta jättää Kreikka yksin huolehtimaan koko saapuvasta pakolaismäärästä.  Eikä se nyt ei vaan ole eurooppalaisten demokraattisten oikeusvaltioiden arvojen ja periaatteiden mukaista, että ihmisiä jätetään kuolemaan sotatoimialueille tai hukkumaan Välimereen. Tässä ei ole nyt edes siis kyse siitä ketä ”he” ovat vaan siitä keitä me olemme.

Perussuomalaisten kanssa on helppoa olla samaa mieltä siitä, että suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi korjata. Siitä, mitä oikein pitäisi tehdä on vähintään yhtä helppoa olla eri mieltä. Symbolisten ja tehottomien rajojen sulkemisten ja turvapaikanhakijoiden kyykyttämisten on aika ryhtyä toimenpiteisiin, jolla saadaan jotain konkreettista aikaan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että meidän todennäköisesti vain elettävä näiden tulijoiden kanssa kun tuvapaikkahakemuksen käsittelyn jälkeen todetaan että henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa. Ja koska Lähi-idän alueen kriisit eivät vaikuta rauhoittuvan, nykytilanne tulee todennäköisesti jatkumaan vielä jonkin aikaa. Rajojen kiinnilaittaminen ei ole millään tavoin realistinen vaihtoehto, joten jotain muita toimenpiteitä tarvitaan. Aivan ensimmäisenä on otettava käyttöön humanitaarinen viisumi, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoille turvallisen tavan matkustaa maihin, joista hakevat kansainvälistä suojelua ja poistaisi tai ainakin vähentäisi ihmissalakuljetusbusinestä. Samalla pitää myöntää, että suomalaiset kotouttamistoimet tällä hetkellä ovat täysin riittämättömät. Ruotsi on vuodesta 1950 lähtien hyötynyt maahanmuutosta 90 miljardia euroa:

Ruotsissa pitkällä aikavälillä tehtyjen selvitysten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Ruotsille kannattava investointi: se lisää kilpailukykyä, kasvattaa ulkomaankauppaa, vahvistaa yrittäjyyttä ja lisää työmarkkinoiden joustavuutta. Lisäksi maahanmuutto nuorentaa maan väestön ikärakennetta.

Selvitykset osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia, mutta hyödyt pitkäkestoisia. Taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin kustannuksia vaikeammin mitattavissa, minkä vuoksi kustannuksia yleensä korostetaan ja hyötyjä aliarvioidaan.

Yleisradion Roman Schatzin Maamme-kirja -ohjelmassa CMI:n Irakin asiantuntija Hussein Al-Taee totesi somalialaisen maahanmuuttajan Saksassa tuottavan valtiontaloudelle jo toisen oleskeluvuoden jälkeen 14 000€ vuodessa. Suomessa vastaavassa tilanteessa ollaan edelleen 2000 € vuodessa pakkasen puolella.

Vanhenevat väestön vuoksi me tulemme tarvitsemaan lisää nuorta ja osaavaa työvoimaa tulevina vuosina. Vaikka taloustutkimuksen tekemän kyselyn perusteella yli puolet suomalaisista uskoo, että valtaosa turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalituilla. Tämä ei ole mikään luonnonlaki. Tähän voidaan vaikuttaa. Siinä on onnistuttu muuallakin. Korjataan siis maahanmuuttopolitiikka.

Kuoleman kulttuurin kauppiaat

Poppamies lihottamassa itseään kehitysyhteistyövaroilla. Gepardihattu jäänyt pois kuvasta. (Kuva: Julien Harneis, CC-BY-SA-2.0)

Myös kansanedustajan työstään tunnettu Teuvo Hakkarainen totesi eilen eduskunnan täyistunnossa muun muassa, että:

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen pitää leikata yksipuolisesti kehitysapu- ja maahanmuuttorahoituksesta, kunnes saadaan oma talous kuntoon – oma piha pitää hoitaa ensin..Nytkin laitetaan 1,1 miljardia kehitysapuun, ja siellä vaan poppaukot lihoo ja täällä näin satraapit omaa kilpeänsä kiillottaa ja ne ihmiset, jotka tarvitsisivat apua, eivät hyödy mitenkään

Kehitysavun merkittävä leikkaaminen ja sen valuminen kolmansien maiden diktaattoreille ja muuten apua tarvitsemattomille on yksi perussuomalaisten usein toistamista väitteistä. Samansuuntainen lausunto oli jo puolueen eduskuntavaaliohjelmassa:

Kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät, kun hyväuskoiset kukkahatut Suomesta lähettävät heille rahaa ja näin mahdollistavat diktaattoreille oman kansansa sortamisen…Pidämme suorastaan pöyristyttävänä, että eduskunta on korottanut kehitysapumäärärahoja myös tilanteessa, jossa kotimaamme talous on merkittävästi heikentynyt. Tällä hetkellä n. miljardin suuruista kehitysapumäärärahaa tulee leikata merkittävästi, ainakin 200 miljoonalla eurolla.

Suomen tavoitteena muiden vauraiden teollisuusmaiden tavoin on ollut nostaa asteittain kehitysyhteistyörahansa YK:n suosittelemalle tasolle, eli 0,7 % bruttokansantuotteesta. Vuonna 2012 Suomi ylsi 0,56 % bkt:sta, mutta vuosina 2013 – 2014 kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään nykyiselle euromääräiselle tasolleen. Jo euromääräisellä jäädyttämisellä, olettaen että talous kasvaa edes hitaasti, otamme takapakkia 0,7 % tavoitteesta, mutta tämän lisäksi vuonna 2015 määrärahoista on tarkoitus leikata 30 miljoonaa euroa.

Ajatus oman talouden ja omien ongelmien hoitamisesta ensin, ennen köyhempien valtioiden tukemista, on periaatteessa aivan järkeenkäypä ja looginen. Siinä on kuitenkin sisäänrakennettuna ajatus, että jossain lähitulevaisuudessa häämöttäisi sellainen kultakausi, jolloin olisi mahdollista yhdessä todeta, että nyt meillä on asiat niin hyvin, että voimme jo laittaa rahaa kehitysyhteistyöhön. Vähintä mitä tämän ajatuksen esittäjältä pitäisi siis vaatia on selkeät kvantitatiiviset mittarit siitä, milloin hänen mielestään Suomen talous ja muut asiat ovat saavuttaneet sellaisen asiantilan, että rahaa liikenee myös maailman köyhimpien auttamiseen. Toisin sanoen, kyseessä on täsmälleen sama tahallinen retorinen harhautus, joka naurattaa vanhassa neuvostoliittolaisessa Radio Jerevan -anekdootissa:

Meiltä kysytään: Meille sanotaan, että kommunismi siintää jo horisontissa. Mikä on horisontti?

Me vastaamme: Horisontti on kuvitteellinen taivaan ja maan reuna, joka etääntyy sitä mukaa kun sitä lähestytään.

Kaiken lisäksi, YK:n tavoitteiden mukainen bruttokansantuotteeseen sidottu kehitysapumääräraha on järjestelmä, joka huomio kehitysapua antavan maan kulloisen taloustilanteen. Vaikeina taloudellisina aikoina bruttokansantuote kun kasvaa hitaasti tai jopa kutistuu, joilloin maan kehitysyhteistyömäärärahat pienenevät samassa suhteessa. Ja lopuksi, suomalaisten enemmistö kannattaa kehitysavun antamista myös taloudellisesti vaikeina aikoina.

Entäs sitten nämä poppaukot, satraapit ja gebardihatut? Kehitysyhteistyörahoilla edistetään demokratiaa tukemalla vaalien järjestämistä, kitketään korruptiota, edistetään hallintoa ja velvoitetaan hallituksia kuuntelemaan omia kansalaisiaan. Suomen rahoittamissa kehitysyhteistyöhankkeissa on muun muassa tuettu nicaragualaisia kansalaisjärjestöjä ja edistetty kansalaisten osallistumista paikalliseen päätöksentekoon. Nepalissa Suomi on ollut mukana rahoittamassa YK:n uutta ihmisoikeustoimistoa ja siten pyrkinyt edistämään maolaisten sissien ja hallituksen välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisua.

Kehitysyhteistyöllä saadaan mitattavia tuloksia. Vuosien 1990 – 2010 välisenä aikana lapsikuolleisuus on vähentynyt 12 miljoonasta 7,6 miljoonaan vuosittain – toisin sanoen 12 000 lasta vähemmän kuolee  joka ikinen päivä kehitysyhteistyön ansiosta. Antiretroviraalilääkityksellä olevien hiv-positiivisten ihmisten määrä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa  lisääntynyt vuoden 2003 50 000 vuoden 2008 1,7 miljoonaan. Esimerkkejä on loputtomasti: kehitysyhteistyörahoilla toteutetulla rokotuskampanjalla vähennettiin tuhkarokkotapausten määrä 66 000:sta 117:ään vuosien 1996 ja 2000 välisenä aikana eteläisessä Afrikassa.. ja toisin kuin usein luullaan, kehitysyhteistyö lisää saajamaiden talouskasvua. Kepan mukaan:

Kehitysavun vaikutuksia talouskasvuun on tutkittu sadoissa tutkimuksissa. Hyvin suuri osa tutkimuksia toteaa avun lisänneen talouskasvua. Wider-instituutin Mark McGillivray on katsastanut 48 tuoretta tutkimusta, joista 42 toteaa avun lisänneen kasvua. Vuonna 2000 tehty katsaus kattoi 70 tutkimusta, joista 40 totesi avun lisänneen talouskasvua, 29 tutkimuksessa ei saada yksiselitteistä tulosta ja vain yksi tutkimus ehdotti avun vähentäneen kasvua (Hansen and Tarp 2000, mainittu teoksessa Foster, M and Keith A, The Case for Increased Aid, 2003).

Puheet gepardihatuista ja oman talouden ensin kuntoon saattamisesta ovat vain kyynisiä yrityksiä peitellä omaa itsekkyyttään. Soini on ilmoittanut  ettei istu päivääkään sellaisen puolueen johdossa, ”joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista”. Ihmisiä voi ilmeisesti kuitenkin vain jättää välinpitämättömästi kuolemaan – ja tämä välinpitämättömyys on se todellinen kuoleman kulttuuri.