Pienten poikien mielestä mukavinta urheiluharratuksessa on pelireissut kavereiden kanssa ja karkin syöminen. Vasta toisena tai kolmantena tuli itse pelaaminen. Kohta lähden Kouvolan jäähallille katsomaan Suomen suurinta muodostelmaluistelutapahtumaa. Tuossa lajissa kuukausikustannukset ovat alle 10-vuotiailla 200-300 euroa kuukaudessa. Sen päälle tulee vielä varusteet (lähinnä asusteet) ja turnausmatkat, joiden kustannus on noin 500-1000 euroa kaudessa. Aika iso hinta siitä, että saa syödä karkkia kavereiden kanssa.
Helsingin Sanomissa uutisoitiin 31.3. Nuoren Suomen tekemästä selvityksestä, jonka mukaan suomalaisten lasten liikunnan määrä romahtaa yläkouluiässä. WHO:n kansainvälisen vertailun perusteella vielä 11-vuotiaiden liikunnan perusteella Suomi on maailman huippuluokkaa, mutta 15-vuotiaiden ikäryhmässä liikkuminen on jo alimmassa neljänneksessä.
Yläasteiässä nuorten urheiluharrastusten tavoitteellisuus lisääntyy. Harjoitusmäärät kasvavat, kisamatkat pitenevät ja yleinen asenne muuttuu kilpailuorientoituneeksi. Varsinkin joukkuelajiessa nuoret jaetaan tasoryhmiin ja heikommin menestyneille nuorille ei välttämättä löydy tilaa joukkueista lainkaan. Vähemmän kilpailuhenkisille, omaksi ilokseen liikkuville nuorille jää hyvin vähän tilaa tässä kilpaurheiluun keskittyvässä nuorisoliikuntajärjestelmässä. He jättäytyvät tai jätetään pois joukkueista ja ajautuvat säännöllisten liikuntaharrastusten ulkopuolelle.
Lisääntyneen tavoitteellisuuden mukana myös harrastusten kustannukset kasvavat oleellisesti. SLU:n mukaan lajista riippumatta harrasteliikunnan kustannukset yleensä pysyvät kohtuullisina, mutta kilpaurheilussa ne ovat jopa 6-8-kertaiset harrasteliikuntaan verrattuna. Myös lisääntyneet kustannukset ajavat ainakin heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lapsia liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Lapsena ja nuorena harrastettu liikunta luo pohjan loppuelämän liikuntatottumuksille ja terveille elämäntavoille. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan jo nyt perheen taloudellinen tilanne näkyy nuorten terveydessä ja elintavoissa: hyvin toimeentulevien nuorten liikunta- ja ruokailutottumukset ovat lähempänä suosituksia kuin heikomaassa asemassa olevien. Yhdenkään lapsen tai nuoren ei pidä jäädä liikuntaharrastusten ulkopuolelle perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen.
Yhteiskunta tukee suomalaista liikuntakenttää sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain, Helsingin kaupungin suora tuki sen alueella toimiville liikuntaseuroille on noin 16 miljoonaa euroa. Tämä julkinen tuki pitäisi kohdetaa ennen kaikkea sellaisille lajeille ja seuroille, joissa ryhdytään aktiivisiin toimiin kustannusten pysymisiksi kohtuullisina ja tarjotaan, kilpaurheilun ohella, mahdollisuus nuorille myös vähemmän tavoitteelliseen harrasteliikuntaan. Urheiluseuroille ja lajiliitoille pitää luoda toimintakulttuuri, jossa kaikkia kilpailujärjestelmä- tai sääntömuutoksia arvioidaan myös harrastuskustannusten kannalta.
Helsingin miekkailijoiden hallitus, jonka puheenjohtajana toimin, teki muutama viikko sitten päätöksen, jonka mukaan tulevaisuudessa seuran tuen painopistettä siirretään edustusmiekkailijoiden kilpailutoiminnasta junorien kilpailutoimintaan. Päätös oli askel oikeaan suuntaan.
P.S. Blogin avaavan sitaatin poimin lasten- ja nuorten liikunnan parissa työskentelevän ystävän Facebook-päivityksestä. Kiitos Antti.
