Pelastakaa Aleppo

Siinä ne olivat peräjälkeen Twitter-feedissä. Syyrian Valkoisten kypärien epätoivoinen vetoomus maailmalle Itä-Aleppossa loukussa olevien 100000 siviilin puolesta: ”We can’t believe the world’s most powerful countries can’t get 100.000 civilians to safety that is 4 KM away! ” . 

..ja sitten MTV Uutisten vastaavan päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan päivitys:

Screen Shot 2016-12-14 at 9.18.16.png

Kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Maailma katsoo parhaimmillaan voimattomana ja pahimmillaan välinpitämättömänä vieressä, kun siviilejä teurastetaan sadoittain tai tuhansittain. Bangladesh, Sabra ja Shatila, Srebrenica, Ruanda, Darfur. Pääuutiseksikin nousee se, että Suomen pankki on nostanut bruttokansantuotteen kasvuennustetta seuraaville vuosille 0,2 prosenttiyksikköä. Ei käynnissä oleva ”inhimillisyyden täydellinen luhistuminen” vajaan 4000 kilometrin päässä.

Yhdistyneet kansakunnat on voimaton, koska Venäjän federaatiolla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa.  Ainoa joka tilanteessa jossain määrin voisi toimia on Euroopan unioni. Sen tulisikin välittömästi ryhtyä painostamaan kaikin käytössä olevin keinoin Venäjää ryhtymään toimenpiteisiin siviilien turvallisuuden takaamiseksi. Ulkoministeri Soinin on oltava tässä aloitteellinen.

Vaikka emme voi kuin katsoa vierestä, emme saa unohtaa. Kun pöly Syyriassa on laskeutunut, kapinalliset kukistettu ja Assad varmistanut hallintonsa jatkumisen – kuten nyt ennen pitkää näyttää käyvän – ei tilanne saa palata normaaliksi ja rikokset ihmisyyttä vastaan tulla lakaistuksi maton alle.  Assad on saatava ennemmin tai myöhemmin Haagin sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan.  Vaikka se, minkä ei enää koskaan pitänyt tapahtua tapahtuu taas, voimme edes kantaa vastuun siitä, ettei ne teot enää koskaan jää rankaisematta.

Random acts of (non-)journalism

Tämän aamun Hesarissa kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Maria Guzenina-Richardson keskustelivat syyrialaisten kiintiöpakolaisten ottamisesta Suomeen. Puuttumatta nyt Halla-ahon protofasistiseen tapaan käsitellä yksilön henkeä vain periaatteellisten makrotason ilmiöiden kautta (”pienten pakolaismäärien otto sota-alueelta muutamiin Länsi-Euroopan maihin merkitsisi kokonaiskuvan kannalta yhtään mitään”), eniten haluaisin kuitenkin kiukutella suomalaisen lehdistön täydellisestä lepsuilusta tämän argumentin haastamisessa:

”Sen sijaan sen vaikutukset vastaanottaville yhteiskunnille ovat huomattavan haitalliset. Teko on siis kustannustehoton, jos ajatellaan, että auttamiskohde on maailman pakolaisongelma eikä ne muutamat yksilöt. Kaikki tämä raha on pois siitä, mitä voitaisiin tehdä paikan päällä.”

Tämä siis Jussi Halla-ahon suusta, joka Nuivassa vaalimanifestissa esittää nykymuotoisen kehitysavun lopettamista perusteena:

”Suomen ei valtiona tule esiintyä globaalina, eettisenä toimijana. Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtäviin kuuluu suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.”

Tämä siis sen puolueen kansanedustajan suusta, joka varjobudjetissaan vaatii kehitysyhteistyöhön 270 miljoonan euron leikkauksia.

Perussuomalaiset etenevät tiedotusvälineissä jatkuvasti kahdella täysin ristiriitaisella raiteella: humanitaarista maahanmuuttoa vastustetaan ”kustannustehottomana” ja vaaditaan, että ”ihmisiä autetaan heidän kotimaassaa”.  Ja aina kun keskustellaan niistä mekanismeista, joilla ihmisiä voitaisiin auttaa kotimaassaan, perussuomalaiset vaativat niiden lopettamista tai vähintäänkin radikaalia leikkaamista.

Ja mitä tekee Helsingin sanomien toimittaja kun Halla-aho jälleen kerran esittää tätä loogisesti ristiriitaista argumentaatiota? Ei yhtään mitään.