445

Äänet on laskettu ja vaalikampanjasta on jäljellä enää yksi asia.

Ennen tarkastuslaskentaa lopullinen äänimäärä jäi 445 ääneen, mikä on paljon vähemmän kuin olin toivonut ja uskonut. Edellisistä kuntavaaleista äänimäärä nousi vain 95. Viimeisestä varavaltuutetun paikasta jäätiin 21 ääntä. Syitä on varmaan monia. Näissä vaaleissa Vihreillä oli Oulunkylässä peräti neljä ehdokasta ja alueen vihreät äänet jakautuivat. Yleisesti pormestarivaalikuvio näytti suosivat vihreitä nais- ja toisaalta kokoomuslaisia miesehdokkaita. Ja jotain olisi itse pitänyt osata tehdä paremmin. Seuraavaksi pitää miettiä mitä se voisi olla.

Mutta se yksi asia.

Kiitos.

Kiitos jokaiselle 445 äänestäjälle. Kullakin meillä on vain yksi ääni ja sen saaminen on suuri luottamuksen osoitus.

Kiitos Ilanalle, jota olen kohtuuttomasti laiminlyönyt viimeiset viikot ja joka on joutunut kantamaan lähes kaiken vastuun perheen arjesta.

Kiitos Elenalle, joka tehokkaasti ja määrätietoisesti veti kampanjaani kaiken muun työ- ja perhekiireiden keskellä ja joka jaksoi aina tsempata ja kannustaa. Myös pettymyksen hetkellä.

Kiitos Janille, Danille ja Akille, joiden rautainen ammattitaito teki minun osuudestani paljon helpompaa.

Kiitos Mohammedille, joka tarvittaessa auttoi lasten vahtimisessa aina silloin kun sitä tarvittiin.

Kiitos Elenalle, Niklakselle, Tuomakselle, Timolle, Tatulle, Rasselle, Samuelille, Tommille, Terhille, Maxille, Janille ja Mohammedille, jotka jakoivat tai luukuttivat minun vaaliesitteitäni.

Kiitos kaikille kahdellekymmenelle ihmiselle, jotka lahjoititte rahaa kampanjaani, näiden joukossa Timo, Teemu, Teemu, Kalle, Aleksi ja Lauri, jotka ovat antaneet luvan nimensä mainitsemiseen.

Kiitos kaikille niille lukemattomille henkilöille, jotka kannusti, tsemppasi, suositteli, tuki, auttoi. Somessa ja tosimaailmassa.

Kiitos.

I feel a very unusual sensation – if it is not indigestion, I think it must be gratitude.     –Benjamin Disraeli

Digitalisaatio palvelemaan helsinkiläisiä

Tilastokeskuksen julkaiseman Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2015 -tilaston mukaan 87 % kaikista suomalaisista käyttää internetiä ja 68 % käyttää sitä useita kertoja päivässä. Yleisimmin käytetään sähköpostia (81%) ja pankkipalveluita (80%).

Julkisten verkkopalvelujen kohdalla tilanne ei ole Suomessa kuitenkaan vielä kovin ruusuinen. Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2014 julkaiseman katsauksen mukaan olemme sähköisessä hallinnossa maailman 10. kehittynein valtio, mutta kansalaisten käyttöön tarkoitettujen julkisten sähköisten palvelujen tuottamisessa (“online service delivery”) vasta sijalla 19, selvästi muun muassa Viroa ja Ranskaa jäljessä.

Kunnat ja kuntayhtymät vastaavat Valtiovarainministeriön mukaan noin kolmanneksesta kaikista julkisista sähköisistä palveluista. Suurin osa olemassa olevista järjestelmistä on keskittynyt tiedottamiseen (44 %) ja 34 % jonkin asian vireille saattamiseen (esimerkiksi tiedon raportointi tai hakemuksen jättäminen). Vain pieni osa palveluista mahdollistaa jonkin kokonaisen toimenpiteen suorittamisen alusta loppuun verkossa.

Suomessa siis valtaenemmistö kansalaisista on jo verkossa ja käyttävät erilaisia sähköisiä palveluja, mutta julkiset sähköiset palvelut vain laahaavat kehityksestä jäljessä. Vastuu tästä on isolta osalta kunnissa.

Isojen organisaatioiden kuten kuntien virastojen sisäiset prosessit ovat yleensä muotoutuneet pitkän ajanjakson kuluessa ja valitettavan usein palvelevat pikemminkin organisaation sisäisiä tarpeita kuin sen asiakkaita. Jos uusissa tietojäjestelmähankkeissa lähdetään vain digitalisoimaan näitä olemassa olevia sotkuisia ja raskaita toimintamuotoja, saadaan aikaiseksi vain digitaalista sotkua. Siksi jokaisen tietojärjestelmähankeen pitäisi uudistaa myös organisaation prosesseja niin, että ne saadaan ensisijaisesti palvelemaan organisaation asiakkaita ja ulkoisia sidosryhmiä.

Sen sijaan silloin, kun palvelun lopullisten käyttäjien tarpeet ja odotukset selvitetään ennen palvelun suunnittelun aloittamista ja käyttäjiä osallistetaan varsinaisten palvelujen suunnittelussa, ei päädytä enää tilanteeseen, jossa uuden järjestelmän käyttöönotto vaatii kymmenkohtaisen paperiohjeen.

Jos tulen valittua reilun viikon päästä kunnanvaltuustoon teen kaikkeni sen eteen että kaupungin uusia sähköisiä palveluja rakennetaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

  1. Mammuttimaisten vuosia kestävien suurhankkeiden sijaan tehdään useita pieniä hankkeita ketterästi, nopeasti ja edullisesti.
  2. Saatetaan uudet palveluaihiot mahdollisimman nopeasti helsinkiläisten käytettäväksi minimum viable product-periaatteella.
  3. Palveluiden jatkokehityksestä päätetään todellisilta käyttäjiltä saadun palautteen ja käyttökokemuksien pohjalta. Big design up front tuhlaa rahaa ja aikaa.
  4. Kaikki viisaus ja osaaminen ei löydy Helsingin kaupungin sisältä: kaupungissa syntyneen datan ja palvelujen jakaminen muun yhteiskunnan käyttöön julkisten ohjelmointirajapintojen kautta synnyttää uusia innovaatioita ja palveluja jotka hyödyttävät kaikkia

Ja lopuksi ehkä tärkein pointti: kaikkea ei pidä sähköistää. Usein tulee vastaan tilanteita, jossa harvoin käytettyjen monimutkaisten toimenpiteiden tai prosessien hoitaminen on edelleen kustannustehokkainta ihmisvoimin ilman erityistä tietojärjestelmää.  On asioita joiden automatisointi vain ei kannata. Ja on asioita, joissa kuntalaisen pitää voida kohdata asiansa hoitamiseksi toinen ihminen. Sähköisistä palveluista ei saa muodostua muuri kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden väliin.

Ne ajat, jolloin palvelujen sähköistäminen tarkotti paperilomakkeiden muuttamista verkkolomakkeiksi olivat kymmenen vuotta sitten. Helsingissä on korkea aika siirtyä eteenpäin ja ryhtyä rakentamaan moderneja sähköisiä palveluja, jotka lähtevät kuntalaisten oikeiden arkielämän ongelmien ratkaisemisesta.

 

Perussuomalaiset hölmöilee paperittomien edessä

Perussuomalaisten kansanedustaja, oikeustieteiden maisteri  ja lakitoimistoyrittäjä Ville Tavio kirjoitti 8.3. Uuden Suomen Puheenvuorossa hallituksen ”ryhdikkäästä” maahanmuuttopolitiikasta otsikolla ”Vihervasemmisto polvillaan paperittomien edessä”. Tavion mukaan:

Oppositiopuheenjohtajat Li Andersson (vas.), Ville Niinistö (vihr.), Antti Rinne (sd.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) julkaisivat Turun Sanomissa tänään 8.3.2017 yhteisen lausuman, jossa he vaativat tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille.

Ennen näin todella toimittiinkin, kunnes Perussuomalaiset saapui hallitukseen. Puolue toi kauan kaivattua ryhdikkyyttä Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.

Kielteisen lainvoimaisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat vapaaehtoisesti poistua maasta. Jos hakija ei poistu vapaaehtoisesti, poliisi tai Rajavartiolaitos panee täytäntöön käännyttämisen, eli maasta poistamisen.

Hallitus on muuttanut tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen ehtoja niin, ettei enää lupaa myönnetä tilanteissa, jossa hakija on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta hänen käännyttämisensä lähtömaahan ei onnistu. Irakilaisten hakijoiden tapauksessa Suomi ei ole onnistunut palauttamaan hakijoita, koska palautussopimus maan kanssa puuttuu, eikä Irak ota vastaan pakkopalautettuja. Myös  YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistus kehottaa pidättymään pakkopalautuksista toistaiseksi kunnes maan turvallisuustilanne on parantunut.

”Kaivattu ryhdikkyys” siis tarkoittaa käytännössä tätä: hallitus on tehnyt järjestelmän, jossa se tietoisesti ja tahallaan  luo ison joukon paperittomia Suomeen. Heille ei myönnetä oleskelulupaa, mutta heitä ei voida kuitenkaan poistaa maasta. Tämä on sekä epäinhimillistä että edesvastuutonta ja vaarantaa yleisen turvallisuuden.

Vihervasemmiston ratkaisu laittomien siirtolaisten määrän kasvuun on siis, että ongelma ratkeaa tietysti, kun annetaan kaikille Suomessa laittomasti oleskeleville siirtolaisille oleskeluluvat ja täydet oikeudet sosiaaliturvaan!

Kukaan ei ole esittänyt että kaikille maassa luvatta oleskeleville myönnettäisiin oleskelulupa. Sen sijaan on esitetty että niille, joita viranomaiset eivät voi poistaa maasta myönnettäisiin tilapäinen oleskelupa niin, ettei isoa joukkoa Tavion viitaamia ”laittomia siirtolaisia” pääsisi syntymään. Mikäli tilanne myöhemmin muuttuisi ja käännytys onnistuisikin, voitaisiin nämä henkilöt poistaa maasta normaalisti tilapäisen oleskeluluvan umpeudettua.

Huonompaa ratkaisua kasvavaan paperittomien määrään on vaikea keksiä.

Ei ole vaikeaa. Esimerkiksi sellainen, jossa luodaan tietoisesti suuri joukko laittomasti maassa olevia, joilla ei ole oikeutta työntekoon tai perusturvaan. Katso yllä.

Vihervasemmiston ratkaisussa ei puututa lainkaan pääsyyhyn, eli siihen, miksi kymmenet tuhannet nuoret miehet kaukaa Lähi-Idästä ja Afrikasta saapuvat kaikista maailman maista juuri Suomeen.

”Vihervasemmiston” vallassa ei ole Syyrian sisällissota, Irakin toistakymmentä vuotta jatkunut konflikti tai ne muut kriisit jotka ovat luoneet tilanteen, jossa maailmassa on ennätyksellinen määrä pakolaisia – 65 miljoonaa eri puolilla planeettaa. Eivätkä pakolaiset saavu ”juuri Suomeen”. Tämän näkee helposti tästä UNHCR:n julkaisemasta kartasta.

7_refugees_and_asylum_seekers.jpg

Jos toimittaisiin vihervasemmiston tahtomalla tavalla, voin taata, että Suomeen alkaa saapua miehiä kaikkialta maailmasta 100 000 henkilön vuosivauhtia. Suomi joutuisi ennennäkemättömään kaaokseen vuodessa.

Aikaisemmin myönnettiin tilapäisiä oleskelulupia kielteisen päätöksen saaneille hakijoille, joita ei voitu palauttaa. Hakijoita ei tullut 100 000 vuodessa. Ilmeisesti perussuomalaisten aikaansaama ”ryhdikkäämpi maahanmuuttopolitiikka” on vaikuttanut koko Euroopan tilanteeseen: hakijoiden määrä on yleisesti puolittunut vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna.

Varoitan suomalaisia vihervasemmiston politiikasta.

Pohtikaa, oletteko valmiita vihervasemmistolaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksiin? Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja maan sisäisen turvallisuuden täydelliseen romutukseen.

Varoittaisin suomalaisia pikemminkin perussuomalaisten tosiasioihin perustumattomasta pelottelusta. Hallitus on tehnyt perussuomalaisten vaatimuksesta järjettömän päätöksen ja nyt Tavio yrittää sälyttää siitä vastuun opposition niskaan. Ei mennä tähän lankaan.

Perussuomalaisten kannatuksen romahtamisen aiheuttama paniikki taitaa olla aikamoinen.

Mohammed tuli taloon

Viime vuoden huhtikuun puolivälissä tapasimme ensimmäistä kertaa hieman ujonoloisen 21-vuotiaan Syyrian Alepposta kotoisin olevan nuoren miehen Oulunkylän ostarin kahvilassa.

screen-shot-2017-01-19-at-17-37-20

Olimme muutamia päiviä aiemmin  huomanneet Refugee Hospitality Club -Facebook-ryhmässä ilmoituksen, jossa hän haki kotimajoituspaikkkaa Helsingistä, koska ei viihtynyt Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen metelissä ja ahdistavassa ilmapiirissä. Lyhyen miettimisen jälkeen arvelimme, että meille voisi yksi ihminen mahtua lisää ja sovimme tapaamisen Mohammedin kanssa.

Tapaaminen meni hyvin. Mohammed tuli ensin vain käymään meillä,  pian muutti meille kokeeksi muutamaksi päiväksi ja jo ennen kuun loppua pysyvästi. Lopulta Mohammed asui talomme alakerrassa melkein yhdeksän kuukautta.

IMG_1116.JPGYhteisiin yhdeksään kuukauteen mahtui kaikenlaista: jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen jännittämistä, kalareissuja mökillä, suomalaisiin jouluperinteisiin tutustumista ja kaikkea sitä mitä suomalaisen lapsiperheen arkeen kuuluu. Toisaalta noina kuukausina Mohammed odotteli turvapaikkapuhuttelua, jännitti Maahanmuuttoviraston päätöstä, sai oleskeluluvan, aloitti ammattiin tähtäävät opinnot ja lopulta muutti pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäiseen omaan asuntoon.

Arjen eläminen turvapaikanhakijan kanssa antoi uusia perspektiivejä moniin maahanmuuttokeskustelussa sivuttuihin aiheisiin.

13724117_10154000135973292_4093170834764401482_oYksi suuri oivallus minulle oli se, miten maahanmuuttajien työelämän alkuun pääsemisen tiellä on usein suhdeverkostojen ja kontaktien puute. Mohammed oli Syyriassa 14-vuotiaasta asti työskennellyt räätälinä ja on vaatteiden korjaus- ja muutostöissä erittäin taitava. Vain sillä, että mainostin Facebook-kavereilleni Mohammedin osaamista ja hänen tarjoamiaan palveluja, löytyi kymmenittäin uusia asiakkaita, joiden vetoketjut tarvitsivat vaihtamista tai takin hihat lyhentämistä. Suomalaisen yhteiskunnan syrjään kiinni tarttumisessa auttaminen oli siis aika yksinkertaista ja helppoa: muutama käynti verotoimistossa ja kontaktien tarjoamista.

Maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin liittyvän ilmapiirin ja retoriikan kärjistyminen on tuntunut omituiselta, sydämettömältä  ja ajoittain suorastaan julmalta. Oma jokapäiväinen henkilökohtainen kokemus on ollut räikeässä ristiriidassa niiden maahantunkeutujafantasioiden kanssa, joita sosiaalinen media on pullollaan. Politiikan johtotehtävissäkin toimivien ihmisten puheet “elintasosurffareista” tuntuivat ahdistavilta, kun ensimmäistä kertaa keskusteli internet-puhelun välityksellä Mohammedin vanhempien kanssa ja kuuli puhelun taustalta laukauksia ja räjähdyksiä piiritetystä Alepposta. Rajat kiinni -tyyppien uhoaminen oman maansa puolustamisesta lintsaavista nuorista miehistä kuulosti järjettömältä kun luki Assadin armeijan Aleppon taistelujen yhteydessä tekemistä törkeistä ihmisoikeusrikkomuksista – sen saman Assadin armeijan, johon värväystä Mohammed alun perin Syyriasta pakeni.

Pakolaiset ovat tulleet Suomeen saadakseen uuden alun ilman vainoa ja hengenvaaraa. Enemmän kuin mitään muuta, he haluavat tehdä töitä, opiskella ja kotoutua uuteen kotimaahansa. Usein he kuitenkin tarvitsevat tässä hieman apua, jota jokainen voi antaa omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Jos kotonasi vain on tilaa yhden lisäihmisen majoittamiseen, suosittelen lämpimästi kotimajoittajaksi ryhtymistä.  Meille kotimajoittajana toimiminen on ollut myönteinen kokemus. Olemme saaneet kulkea rinnalla kun Suomi on saanut uuden asukkaan, joka on aivan mielettömän määrätietoisesti ja ahkerasti halunnut oppia kielen, kotoutua ja tulla tuottavaksi maan kansalaiseksi. On ollut ilo ja kunnia että siinä on omalla pienellä panoksella saanut auttaa. Minä ja perheeni puolestaan olemme saaneet uuden elinikäisen ystävän.

Screen Shot 2017-01-20 at 9.22.24.png
Lisätietoja kotimajoittajaksi ryhtymisestä löytyy Refugees Welcome Finland -kansalaisverkoston verkkosivuilta.

Niksi-Pirkka esittää: Miten pilata hyvä idea huonolla toteutuksella

Täytin keväällä pyöreitä vuosia. Hyvän keski-iän kriisissä piehtaroinnin keskeytti Helsingin kaupungilta tullut alla oleva ystävällinen kirje. Olisi aika kartoittaa elintapoja ja terveydentilaa, senkin setämies. Että ”kundit kondikseen” vaan.

af62a59c-edef-497f-b063-76ddfa10619e

Sinänsä tässä ollaan nyt todella oikealla asialla. Terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat Suomessa OECD:n huippua ja erityisen rankasti tämä kohtelee miehiä, jotka elävät keskimäärin seitsemän vuotta vähemmän kuin naiset. Riskiryhmiin kuuluvien miesten seulonta ja ohjaaminen ennaltaehkäisevän hoidon piiriin onkin erittäin hyödyllinen toimenpide.

Aikaisemmin Helsingissä kutsuttiin kaikki 40 vuotta täyttäneet miehet henkilökohtaiselle lääkärikäynnille terveyskeskukseen. Tämä vei valtavan määrän resursseja ja maksoi rahaa, vaikka ei-tupakoivan, alkoholia maltillisesti käyttävän ja aktiivisesti liikkuvan nelikymppisen, jolla ei ole tiedettyjä terveydellisiä riskitekijöitä ei oikeastaan lääkärikäyntiä tarvinnut.  Sitten joku sai ilmeisesti sosiaali- ja terveysvirastossa neronleimauksen: sähköisellä kyselyllä voitaisiin seuloa riskiryhmiin kuuluvat miehet ja kutsua sitten vain nämä laboratoriotesteihin ja lääkärille. Kaikkien osapuolien aikaa ja rahaa säästyy ilman, että oletettava lopputulos huononee. Suomalainen lääkäriseura Duodecim oli vielä rakentanut tätä tarkoitusta varten valmiin Terveysvalmennus-sovelluksen joka oli helppo ottaa käyttöön, ei tarvinnut edes omaa tietojärjestelmää lähteä rakentamaan. Mahtavuutta.

Sitten varsinaiset ongelmat kuitenkin  alkoivat. Katsokaapa miten näppärää tämän palvelun käyttöönotto oli. Yllä olevan kirjeen ohjeita noudattaen päästiin tällaiseen käyttökokemukseen:

Screen Shot 2016-06-16 at 13.28.07.png
Ensimmäisen mentiin sähköiseen asiointiin. So far so good.
Screen Shot 2016-06-16 at 13.28.22
Sitten kirjaudutaan vahvaa tunnistusta käyttäen palveluun. Käytän nyt mobiilivarmennetta, koska se on näppärämpi kuin pankkitunnukset.

 

Screen Shot 2016-06-16 at 13.28.58.png
Puhelimeen tulee tunnistautumispyyntö ja sitten päästään eteenpäin.
Screen Shot 2016-06-16 at 13.29.28.png
Nyt ollaan päästy sisään Helsingin kaupungin sähköiseen asiointiin. Sitten pitää etsiä tuolta oikeasta valikosta ”Terveydenhuollon lomakkeet”.
Screen Shot 2016-06-16 at 13.30.17.png
Sitten jos oikein tarkaan tihrustaa, niin huomaa että tuolla taulukon alapuolella on ”linkkipalveluun”, jota pitää osata klikata.

 

Screen Shot 2016-06-16 at 13.31.10.png
Ja kappas, nyt päädyttiinkin jonnekin ihan muualle. Ohjeiden mukaan pitää valita varmaan tuo ”aloita käyttö” ja… ööh?
Screen Shot 2016-06-16 at 13.31.32.png
..tehdä käyttäjätunnukset? Mitä ihmettä, johan niiden pitäisi tietää kuka minä olen kun olen jo kerran vahvasti tunnistautunut. No luodaan nyt perhana sitten.
Screen Shot 2016-06-16 at 13.32.09
Jee, mä pääsin nyt vihdoin täyttämään tätä seulontalomaketta. Kiitos ${DEITY}.

Käyttökokemuksen kannalta on täysin käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta, että yhden lomakkeen täyttämistä varten pitää käydä läpi kymmenen vaiheinen tietotekninen agilityrata. Ainoa järjellinen selitys, minkä itse olen tälle käyttäjäkukkaselle keksinyt on se, ettei hankintaa tehtäessä kukaan ollut sosiaali- ja terveysvirastossa miettinyt miten Duodecim-seuralta hankittu palvelu aiotaan integroida osaksi kaupungin sähköistä asiointia. Kun hankinta oli jo tehty, jouduttiin rakentamaan yllä kuvatun kaltainen purkkaa ja paukkulankaa -viritys, joka todennäköisesti vain puhtaan kiukun ja verenpaineen nousun myötä lyhensi odotettavissa olevaa elinikääni puolisen vuotta.

Sosiaali- ja terveysvirastolta pitäisi kysyä tämän palvelun käyttäjätilastoja. Kuinka moni kirjeen saanut kirjautuu oikeasti palveluun ja kuinka moni näistä onnistuu räpiköimään tämän viidakon läpi maalin ja oikeasti käy seulan läpi. En usko että kovin moni. Siksi harmituksen ja ajanhukan lisäksi tällaisten julkisten palvelujen tuottamisella aiheutetaan vakavampiakin ongelmia. Nelikymppisten miesten seulonnalla on tavoitteena tavoittaa juuri sellaisia keski-ikäisiä miehiä, joiden motivaatio tai kyky oman terveyden ylläpitämiseen esimerkiksi elämänhallinnallisten ongelmien vuoksi  on heikentynyt. Tekemällä jo seulonnan aloittaminen näin kertakaikkisen monimutkaiseksi ja vaikeaksi on varmaa, että suuri osa tästä kohderyhmästä ei jaksa, viitsi, kykene tai osaa koskaan edes aloittamaan lomakkeen täyttämistä. Näin he eivät koskaan jää seulaan kiinni, eivät koskaan tule kutsutuiksi terveyskeskukseen ja eliniänodotetta ja elämänlaatua parantavat toimenpiteet jäävät tekemättä – ja vuosikymmen päästä hoidetaan korkean verenpaineen aiheuttamia sydänkohtauksia tai aivohalvauksia. Huono käytettävyys maksaa elinvuosia ja pahimmillaan ihmishenkiä.

P.S. Terveysvalmennuksen mukaan en ole ihan lähivuosina kuolemassa käsiin, joten joudutte todennäköisesti kärsimään läsnäoloani todellisuuden tällä tasolla vielä tovin.

Rajat kiinni vai järkevää kotoutuspolitiikkaa

Perussuomalaisissa käydään varsin ainutlaatuisia seuransisäisiä. Puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on nettivetoomuksessaan vaatinut äänestystä, joka päättäisi puolueen mahdollisesta irtautumisesta hallituksesta. Suurin ongelma Tynkkysen mukaan hallituksen nykyisessä politiikassa on maahanmuuttopolitiikka:

Vakavimmat rikkomukset [hallitusohjelmaa vastaan] ovat maahanmuuttoon liennytykset: ensin otettiin 800 turvapaikanhakijaa taakanjakomekanismin kautta, sitten 2 400. Nyt sisäministeriön mukaan Suomeen on tulossa 50 000 turvapaikanhakijaa, emmekä ole valmiita tekemään niitä toimia, millä voisimme saada maahanmuuton hallintaan eli sulkemaan turvapaikanhakijoilta Ruotsin vastaista rajaa.

Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho vastustaa hallituksesta lähtöä, mutta lähtökohtaisesti kannattaa Tynkkysen linjaamia toimenpiteitä:

Puolueessa kaikille on selvää, että kriisi vaatii lisätoimenpiteitä. Oletan, että Tynkkynen tarkoitti rajan sulkemisella sitä, että turvapaikanhakijat tulisi käännyttää Ruotsin rajalta, ei sitä, että raja suljetaan kokonaan. En näe tässä radikaalia tai poliittista sisältöä mikä olisi perussuomalaisille vieras. Me olemme vuosikausia varoittaneet tästä.

Kumpikaan ei kuitenkaan tarkemmin perustele miten rajatarkastusten palauttaminen Ruotsin rajalle ratkaisisi turvapaikanhakijatilanteen. Ulkomaalaislain 6. luvun 94 § toteaa:

Turvapaikkamenettelyssä käsitellään Suomen rajalla tai alueella viranomaiselle esitetty hakemus, jonka perusteena on tarve saada kansainvälistä suojelua.

Eli, riittää että turvapaikanhakija ilmoittaa hakevansa kansainvälistä suojelua Suomen rajalla rajaviranomaisille. Tämän jälkeen turvapaikkahakemus on käsiteltävä niin Suomen lain, Euroopan unionin sopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen nojalla. Tämän vuoksi ei ole syytä olettaa, että rajan sulkeminen vähentäisi Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää lainkaan.


Ei kai kenenkään mielestä ole mitenkään erityisen hienoa, että Eurooppaan tulee kerralla näin isoja määriä pakolaisia. Se ei ole ideaalia siksi, että olot Syyriassa ja isossa osassa Irakia ovat täysin sietämättömät. Kaikilla on tiedossa, että yli 12 miljoonaa syyrialaista on kansainvälisen suojelun tarpeessa ja Irakissa on tällä hetkellä noin 3 miljoonaa sisäistä pakolaista.

Tilanne ei ole erityisen positiivinen vastaanottajamaidenkaan kannalta, koska noin valtavien joukkojen kotouttaminen tulee olemaan erittäin haastavaa.

Mutta. Mikä on vaihtoehto?

Suomi on allekirjoittanut YK:n pakolaissopimuksen, joka määrittelee varsin tarkasti meidän velvollisuutemme selvittää turvapaikanhakijoiden kansainvälisen suojelun tarve. Ja sitten meillä on ihan kotimaistakin velvoittavaa lainssäädäntöä kuten Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta. Ei ihme että Teuvoa harmittaa. On varmasti vaikeaa olla yhtä aikaa näreissään siitä, että kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan ja ettei niitä noudateta.

Kuva: Saku Timonen
Kuva: Saku Timonen

EU:n sisäinen solidaarisuus taakanjaossa on ihan välttämätöntä. Jo siksikin, että ei ole mitenkään mahdotonta että lähitulevaisuudessa Venäjällä tapahtuu jonkinlainen sisäpoliittinen kriisi, joka voi johtaa isoonkin pakolaistulvaan Pietarin alueelta (7,5 miljoonaa asukasta) Suomeen. Silloin tulee olemaan  myös Suomen kannalta aika oleellisen tärkeää, että muut EU-maat ovat tukemassa tuon määrän hoitamisessa. Ja on täysin epäinhimillistä niin Kreikan kuin pakolaistenkin kannalta jättää Kreikka yksin huolehtimaan koko saapuvasta pakolaismäärästä.  Eikä se nyt ei vaan ole eurooppalaisten demokraattisten oikeusvaltioiden arvojen ja periaatteiden mukaista, että ihmisiä jätetään kuolemaan sotatoimialueille tai hukkumaan Välimereen. Tässä ei ole nyt edes siis kyse siitä ketä ”he” ovat vaan siitä keitä me olemme.

Perussuomalaisten kanssa on helppoa olla samaa mieltä siitä, että suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi korjata. Siitä, mitä oikein pitäisi tehdä on vähintään yhtä helppoa olla eri mieltä. Symbolisten ja tehottomien rajojen sulkemisten ja turvapaikanhakijoiden kyykyttämisten on aika ryhtyä toimenpiteisiin, jolla saadaan jotain konkreettista aikaan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että meidän todennäköisesti vain elettävä näiden tulijoiden kanssa kun tuvapaikkahakemuksen käsittelyn jälkeen todetaan että henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa. Ja koska Lähi-idän alueen kriisit eivät vaikuta rauhoittuvan, nykytilanne tulee todennäköisesti jatkumaan vielä jonkin aikaa. Rajojen kiinnilaittaminen ei ole millään tavoin realistinen vaihtoehto, joten jotain muita toimenpiteitä tarvitaan. Aivan ensimmäisenä on otettava käyttöön humanitaarinen viisumi, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoille turvallisen tavan matkustaa maihin, joista hakevat kansainvälistä suojelua ja poistaisi tai ainakin vähentäisi ihmissalakuljetusbusinestä. Samalla pitää myöntää, että suomalaiset kotouttamistoimet tällä hetkellä ovat täysin riittämättömät. Ruotsi on vuodesta 1950 lähtien hyötynyt maahanmuutosta 90 miljardia euroa:

Ruotsissa pitkällä aikavälillä tehtyjen selvitysten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Ruotsille kannattava investointi: se lisää kilpailukykyä, kasvattaa ulkomaankauppaa, vahvistaa yrittäjyyttä ja lisää työmarkkinoiden joustavuutta. Lisäksi maahanmuutto nuorentaa maan väestön ikärakennetta.

Selvitykset osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia, mutta hyödyt pitkäkestoisia. Taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin kustannuksia vaikeammin mitattavissa, minkä vuoksi kustannuksia yleensä korostetaan ja hyötyjä aliarvioidaan.

Yleisradion Roman Schatzin Maamme-kirja -ohjelmassa CMI:n Irakin asiantuntija Hussein Al-Taee totesi somalialaisen maahanmuuttajan Saksassa tuottavan valtiontaloudelle jo toisen oleskeluvuoden jälkeen 14 000€ vuodessa. Suomessa vastaavassa tilanteessa ollaan edelleen 2000 € vuodessa pakkasen puolella.

Vanhenevat väestön vuoksi me tulemme tarvitsemaan lisää nuorta ja osaavaa työvoimaa tulevina vuosina. Vaikka taloustutkimuksen tekemän kyselyn perusteella yli puolet suomalaisista uskoo, että valtaosa turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalituilla. Tämä ei ole mikään luonnonlaki. Tähän voidaan vaikuttaa. Siinä on onnistuttu muuallakin. Korjataan siis maahanmuuttopolitiikka.