Varttivaltuutettu Vapaavuori

Tänä aamuna Helsingin Sanomat julkaisi jo hetken odotellun uutisen Jan Vapaavuoren lähtemisestä Helsingissä Kokoomuksen pormestariehdokkaaksi. Laajassa puolentoistasivun haastattelussa Vapaavuori kertoi päätyneensä ratkaisuun koska:

Järki sanoi, että ei kannata lähteä. Mutta sydän sanoi toista. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän sydän vei mukanaan

Uutinen tarkoittaa sitä, että kamppailu Helsingin suurimman puoleen asemasta sähköistyi kerralla. Kokoomuksen kannalta Vapaavuoren lähteminen ehdolle oli selkeä voitto: Jan on pidetty ja karismaattinen poliitikko, joka pystyy tehokkaasti haastamaan Vihreät kuntavaalitaistelussa.

Henkilökuvan mielenkiintoisin sisältö löytyi kuitenkin jutun lopusta:

Jan Vapaavuori aloitti Euroopan investointipankin (EIP) varapääjohtajana 1. syyskuuta 2015. Hänen kautensa on nelivuotinen. Vapaavuori aikoo ottaa virkavapaata pankista kuntavaalikampanjan ajaksi.

Jos Vapaavuori ei tule valituksi pormestariksi, hän palaa virkavapaan jälkeen pankkiin.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa seuraavaa: mikäli huhtikuun kuntavaaleissa Vihreät nousevat kaupungin suurimmaksi puolueeksi ja Helsingin pormestarinkäädyt asetetaan Anni Sinnemäen harteille Vapaavuoren sijaan, (lähes varmasti) valtuustoon valittu Vapaavuori aikoo palata Luxemburgiin jatkamaan kauttaan Euroopan investointipankissa.

Vapaavuoren kannalta tämä on täysin ymmärrettävä ja järkevä ratkaisu. Vapaavuorta äänestäneiden kannalta kuitenkin arveluttava.

Kuluvan valtuustokauden aika perussuomalaisten Jussi Halla-aho on saanut näkyvää kritiikkiä siitä, että hänen tultua valittua  keväällä 2014 Euroopan parlamentiin, hän ei ole käytännössä lainkaan osallistunut kaupunginvaltuuston kokouksiin vaan kokouksissa on pääasiassa istunut 1. varavaltuutettu Nuutti Hyttinen. Vuonna 2015 Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Seppo Kanerva ilmaisi mielipiteensä asiasta seuraavasti:

– Höpö höpö! ..Mikä se semmoinen kaveri on, joka kukkuu vain nimenä siellä, muttei näy?

– Se on hänen oma juttunsa, jos on semmoista puhunut. Parempi, että häipyisi pois sinne Brysseliin, eikä tulisi tänne sohimaan asioita.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Vapaavuori heti vaalien jälkeen hakee eroa valtuutetun tehtävästä. Tämä ei helsinkiläisten äänestäjien kannalta ole mielestäni sen parempi vaihtoehto. Jo edellisissä kuntavaaleissa 2012 Vapaavuori valittiin valtuustoon kaupungin suurimmalla äänimäärällä, mutta erosi jäsenyydestä 2015 aloittaessaan työt investointipankissa. Tällä kertaa erohakemus tapahtuisi oletettavasti välittömästi vaalien jälkeen.

 

Mielestäni on vähintäänkin arveluttavaa asettua ehdolle luottamustehtävään, jota ei ole aikomustakaan hoitaa. Jokaisen Vapaavuorta ja Kokoomusta Helsingissä tulevissa kuntavaaleissa äänestävän olisi syytä ottaa tämä huomioon.

Liikunta tarvitsee puolustajia

Kuluvan talven aikana on valmisteltu Helsingin kaupungin uutta johtamisjärjestelmää, joka astuu voimaan seuraavan valtuuston aloittaessa toimintansa kesäkuun ensimmäinen päivä. Uudistuksessa iso joukko nykyisiä virastoja yhdistetään neljäksi toimialaksi ja samalla virastoja johtaneet  lauta- ja johtokunnat yhdistetään neljäksi superlautakunnaksi, joita puheenjohtaa uudet apulaispormestarit.

organisaatiokaavio.jpg

Nykyinen liikuntavirasto tulee jatkossa kuulumaan kulttuurin  ja vapaa-ajan toimialaan yhdessä nuorisoasiainkeskuksen, kulttuurikeskuksen, taidemuseo HAM:n, kaupunginmuseon, kaupunginorkesterin ja kaupunginkirjaston kanssa. Toimialaa johtavalla kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnalla on vielä kolme jaostoa: omansa kulttuurille, liikunnalle ja nuorisolle.

Uudessa johtamismallissa on paljon hyviä puolia: pormestarimalli selventää virkamisvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon rajaa ja antaa tuleville pormestareille taloudellisesti mahdollisuuden keskittyä kaupungin johtamiseen nykyistä paremmin.

Liikunnan asemaan kaupungin päätöksenteossa se mielestäni kuitenkin tulee vaikuttamaan haitallisesti.

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala- ja liikuntajohtaja

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan virkaa ei jostain syystä juuri hakenut liikuntaihmisiä sen enempää kaupungin omasta organisaatiosta kuin sen ulkopuoleltakaan. Joulun alla kaupunginvaltuusto valitsi virkaan hakijoiden joukosta nuorisoasiankeskuksen nykyisen johtajan Tommi Laition. Vaikka Laitio muuten mielestäni olikin ehdokkaista pätevin, sopivin ja nykyisessä tehtävässään  rohkeaksi, tehokkaaksi ja uudistushenkiseksi johtajaksi osoittautunut, ei hänellä ole lainkaan kokemusta liikunnan saralta.

Liikunnan palvelukokonaisuutta toimialan sisällä tulee johtamaan liikuntajohtaja. Käytännössä palvelukokonaisuuksien johtajien itsenäinen päätöksentekovalta tulee jäämään pieneksi, eivätkä he tule toimimaan edes oman palvelukokonaisuuteensa liittyvien asioiden esittelijöinä lautakunnassa vaan esittelyvastuu on toimialajohtajalla. Liikuntajohtajan virka tullaan täyttämään myöhemmin.

Kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta ja liikuntajaosto

Valtuuston marraskuussa hyväksymässä uudessa hallintosäännössä määritellään tulevan lautakunnan alla toimivan liikuntajaoston toimivaltuuksia seuraavasti:

Lautakunnan ja jaostojen toimivallan jako on tarkennettu avustustoimintaan ja siihen liittyvään delegointiin. Lautakunta päättää toimialan avustusmäärärahojen jakamisen periaatteista. Jaostot päättävät käytettävissä olevien avustusmäärärahojen jakamisesta. Avustusten jakamiseen liittyvät tehtävät ovat nykyisin kirjasto- ja kulttuurilautakunnalla, liikunta- lautakunnalla ja nuorisolautakunnalla.

Johtamisen jaoston 17.10.2016 päätöksen mukaisesti on lisätty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojaostojen toimivaltaan tehtävät asettaa osaltaan palvelukokonaisuudelle tavoitteita sekä seurata niiden toteutumista ja antaa lausunnon toimialalautakunnalle tulosbudjetista ja toimintasuunnitelmasta.

Suomeksi tämä tarkoittaa, ettei liikuntajaostolla tule olemaan mitään käytännön päätösvaltaa avustusten jakamisessa. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin esimerkiksi kulttuuripuolen avustuksissa, hakemuskohtainen harkinta kaupungin liikunta-avustuksissa on käytännössä olematonta. Lautakunta on määritellyt seikkaperäiset avustusten jakoperusteet, joita on tämän jälkeen sovellettu eri liikuntaa järjestäviin  tahoihin yhteläisesti. Liikuntalautakunnan poliitinen ohjaus on tapahtunut avustusmäärärahojen jakamisen periaatteiden määrittämisessä ja tulevaisuudessa tämä jää uuden toimialalautakunnan toimivaltaan.

Muiden asioiden osalta jaostosta näyttää vain lausuntoautomaatti ilman itsenäistä päätöksentekovaltaa.

Kuntavaalien jälkeisissä ryhmien välisissä neuvotteluissa, jossa eri lauta- ja johtokuntien paikat on jaettu puolueiden kesken on kulttuuri- ja nuorisolautakuntaan ollut isompi tunku kuin liikuntalautakuntaan. Samoin silloin kun eri ryhmät ovat nimenneet omia ehdokkaitaan lautakuntien jäseniksi. Tämä johtuu oman käsitykseni mukaan kahdesta asiasta: jostain syystä kunnallispolitiikkaan päätyy enemmän kulttuuri- ja kirjastoasioista kiinnostuneita ihmisiä kuin liikunnan parissa toimivia ja toisaalta puolueiden nuoria ehdokkaita ja nousevia kykyjä on ollut tapana laittaa  nuorisolautakuntaan.

On varsin todennäköistä, että tämä tulee näkymään myös uuden toimialalautakunnan kokoonpanossa niin, että nimen omaan nuoriso- ja kulttuuriasioiden osaaminen tulee korostumaan liikunnan kustannuksella. Eikä myöskään näytä siltä, että tulevien mahdollisten apulaispormestarien nimilistalla kovin montaa liikuntapolitiikkaan keskittynyttä poliitikkoa pyörisi.

Liikunnan asema johtamisjärjestelmän uudistuksen jälkeen

Pahimmassa tapauksessa siis ensi kesästä alkaen helsinkiläinen liikuntapolitiikka on tilanteessa, jossa toimialajohtajan kokemus siihen liittyvistä kysymyksistä on rajallinen, liikuntajohtajan toimivaltuudet olemattomat samoin kuin liikuntajaoston.   Ja on myös todennäköistä, että kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan jäsenet ovat paljon kiinnostuneempia kultuuri- ja nuorisopoliittisista asioista kuin liikunnasta. Ei hyvältä näytä.

Ettei liikunnalle kävisi koko kaupungin päätöksenteossa samalla tavalla kuin sille kävi uuden toimialan nimessä, olisi tärkeää, että kuntavaaleissa liikuntaväki aktivoituisi ja puoluekannasta riippumatta äänestäisi valtuustoon liikunnan puolta pitäviä poliitikkoja. Hyviä ehdokkaita löytyy joka puolueesta. Helsinki kuitenkin tarvitsee tulevina vuosina enenevissä määrin matalan kynnyksen lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiaennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä ja liikuntatiloja kasvavalle kaupungille.