Wille Rydmania harmittaa.
Ensin Willeä harmitti jokunen päivä sitten se, ettei natseja kohdella tiedotusvälineissä reilusti.
Jos tätä arvoitusta yrittää tulkita niin Wille ilmeisesti yrittää sanoa, että ”turvapaikanhakija”, ”maahanmuuttaja” tai ”muslimi” ovat natsin kanssa rinnasteisia ryhmiä ja näitä pitäisi käsitellä julkisuudessa samalla tavalla.
Tämä on tietenkin käsittämättömän typerä vertaus. ”Maahanmuuttajien” sijaan kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen kanssa rinnastuvat ryhmä voisi olla esimerkiksi ISIS, joka on samalla tavalla väkivallan ja terrorin avulla ihmisoikeuksia polkevan diktatuurin perustamiseen pyrkiviä ääriryhmä. Suuri osa Suomeen ja Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista on lähtenyt kotiseuduiltaan pakoon nimenomaan tällaisten ryhmien vainoa ja väkivaltaa. Willen ei onneksi tarvinnut olla harmissaan yksin, samaan analyyttisen ajattelun lokakaivoon ehätti tunkemaan myös Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen.
Tänään Willeä ryhtyi sitten harmittamaan se, että 15000 ihmistä Helsingissä lauantaina kokoontui osoittamaan mieltään rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan. Suomen vastarintaliikkeen jäsenen Asema-aukiolla tekemä raaka poliittisin motiivein tehty pahoinpitely kun:
valjastettiin kuitenkin nopeasti osaksi poliittista kampanjaa, jossa tapauksen todellinen luonne oli sivuseikka ja valtakunnan hallitukseen kohdistuva hyökkäys pääasia.
Ottaen huomioon, että monet valtakunnan hallituksen ministereistä ja hallituspuolueiden kansanedustajista osallistuivat mielenosoitukseen, tämä tuntuu perin erikoiselta tulkinnalta. Ehkä Willen pitäisi keskustalla tästä mielenosoitukseen osallistuneiden puoluetovereidensa sisäministeri Paula Risikon, valtiovarainministeri Petteri Orpon tai opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kanssa.
Harmitus ei kuitenkaan jäänyt vain tähän. Lisäksi Willen mielestä:
Käynnistetyssä mediamylläkässä SVL-natsit ovat todellisuudessa pelkkä keppihevonen ja hyökkäyksen varsinaisena maalina maahanmuuttopolitiikan tiukennukset. Kun järkiargumentit puoltavat tiukennuksia, pyritään keskustelu palauttamaan perinteiseen rasismidiskurssiin, jossa kaikkiin maahanmuuton kiristyksiin tahdotaan lyödä rasismin tai jopa natsismin leima.
Eräs politiikan perustotuuksia on, että julkisen keskustelun voittaa se, joka onnistuu johdattamaan kysymyksenasettelun itselleen suotuisaksi.
Kysymyksenasettelun voi poliittisessa keskustelussa johdattamaan itselleen suotuisaksi esimerkiksi niin, että julistaa oman näkemyksensä perustuvan ”järkiargumentteihin” ja kaikkien erimielisten olevan kiiluvasilmäisiä rasismikortinheiluttajia.
Willen mielestä tällaisia rasismikirveenheiluttajia ovat ilmeisesti esimerkiksi Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Suomen Punainen Risti, Suomen UNICEF, Plan, Kirkon Ulkomaanapu, Lastensuojelun Keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto, SOS-Lapsikylä, Ensi- ja turvakotien liitto, Trasek ry, Suomen Mielenterveysseura ry, Seta ry ja Naisasialiitto Unioni – jotka kaikki ovat kritisoineet hallituksen tekemiä perheenyhdistämisen ehtojen tiukennuksia lyhytnäköisinä, koska tehdyt muutokset vaikeuttavat kotoutumista merkittävästi ja johtavat todennäköisesti siihen, että ”kotoutumista edistävät toimenpiteet ja siihen laitetut resurssit uhkaavat valua hukkaan, jos kaikki energia menee jatkuvaan huolehtimiseen perheen turvallisuudesta”.
Willeä kismitti vielä erityisesti se, että on keskusteltu siitä, pitäisikö verkossa tapahtuvaan vihakirjoitteluun puuttua –sekin kun kuitenkin on viime kädessä samojen rasistikorttia heiluttavien suvakkien syytä. Mitäs ovat luoneet ”lähiöiden monikulttuurisen arjen”.
Niin – itse asiassa nämä vihakirjoittelijat ovat usein juuri niitä, jotka päivittäisessä arjessaan joutuvat elämään köyhissä lähiöissä kaikkien maahanmuuton ikävien lieveilmiöiden keskellä. He ovat matalan tulotasonsa vuoksi vankeina lähiöiden monikulttuurisessa unelmassa. He eivät ehkä osaa kirjoituksissaan pukea ahdistustaan sanoiksi yhtä tyylikkään analyyttisesti kuin korkeammin koulutettu väki, mutta se ei muuta ahdistusta ja sen taustalla olevia ongelmia yhtään vähemmän todellisiksi.
On helppo ymmärtää, niin vastenmielistä se onkin, että Wille on valjastanut kuntavaalivankkuriensa vetäjiksi Lähi-idän pakolaiskriisin ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden monissa suomalaisissa herättämän pelon ja turvattomuuden. On vaikeampi ymmärtää sitä perinjuurin ylimielistä ja alentuvaa asennetta jolla Wille näitä ihmisiä yrittää itseään äänestämään kosiskella.
Rydmanin maailmassa lähiöt ovat täynnä ”monenkirjavista sosiaalisista ongelmista” kärsiviä ihmisiä, joiden on mahdotonta puhua omaan elämänpiiriinsä liittyvistä ongelmista ja ahdistuksista ilman että tekstit ”vilisevät kirjoitusvirheitä, kirosanoja ja muita alatyylisiä ilmaisuja”. Ja näiden plebeijien äänillä Wille yrittää ilmeisesti nyt polkuaan kaupunginvaltuustoon tasoittaa.
Viime lauantaina Helsingissä 15000 ihan tavallista ihmistä lähiöistä, kantakaupungista ja naapurikunnista kokoontui osoittamaan mieltään rasismia, muukalaisvihamielisyyttä ja poliittista väkivaltaa vastaan. Narikkatorilla ja Musiikkitalon liepeillä pidettyihin vastamielenosoituksiin osallistui yhteensä noin viisikymmentä henkeä.
Suurin osa ihmisistä ei siis ole Rydmanin kaltaisia itsehillintään ja sivistyneeseen keskusteluun kykenemättömiä vihan vallassa olevia ihmisraunioita. Ihmiset kykenevät keskustelemaan maahanmuutosta ja siihen liittyvistä haasteista, uhista, ongelmista ja ennen kaikkea niiden ratkaisuista rauhallisesti ja asiakeskeisesti jos heille tarjotaan siihen mahdollisuus ja tila. Niin kauan kun pieni mutta äänekäs rasistista öyhötystä ylläpitävä nettiaktivistijoukko hiljentää kaikki rauhalliset ja maltilliset äänet tätä tilaa ei ole.
Myös siitä syystä on vihellettävä peli poikki.
