Rouva siunaa Israelia

Huomaatteko tuon jännän loven tuossa oikealla? Se on Länsiranta. (Kuva: Wikimedia Commons, käyttäjä Aktron, CC BY-SA 3.0)

Minä en ole yleensä erityisen innostunut Jussi Halla-ahon suosimasta blogimuodosta, jossa lause lauseelta kommentoidaan kriittiseen sävyyn jotain toista blogikirjoitusta. Enkä pidä erityisesti myöskään sellaisista blogeista, joissa asioiden sijaan analysoidaan poliitikkojen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ei-ammatillisia kiinnostuksen aiheita. Tämä teksti sisältää nyt kuitenkin molempia elementtejä. Pardon.

Päivi Räsänen julkaisi tekstin, jossa hän esitti oman näkemyksensä muun muassa Heidi Hautalan ja Erkki Tuomiojan esittämään ajatukseen, että Israelin miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperä pitäisi ilmoittaa. Kuten arvata saattaa, Päivi ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan:

Valmistusmaamerkinnällä on väliä

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista.

Joo, niin on ja niin pitää.

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Tuotteen alkuperän ilmoittaminen on jännitteiden kiristämistä ja boikottiin lietsomista? Ehkä olisi sitten parasta luopua alkuperämerkinnöistä kokonaan. Miten olisi ”Made in Tellus”?

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Jos joku on hankalaa, sitä ei siis pidä tehdä? Geenimuunneltuja elintarvikkeita ei tarvitse merkitä, jos se sattuu olemaan hankalaa? Ja ajatelkaa miten hankalaa viinipulloissa on ilmoittaa suomeksi, että ne sisältävät rikkiä, pitää tulostaa erillisiä tarroja ja kaikkea ja liimailla niitä pulloihin. Hankalaa kuin mitä. Miten olisi jos epäselvissä tapauksissa tuotteeseen merkittäisiin tekstit sitten samansuuntaisesti kuin suklaapatukoissa: ”Saattaa sisältää jäämiä laittomasti miehitetyiltä alueilla valmistetuista tuotteista”.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa.

Ei pidä paikkaansa. Mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea Israelin miehittämillä aleilla halvan työvoiman takia toimivia israelilaisia yrityksiä. Palestiinalaisten työpaikkoja ja toimeentuloa uhkaa kolmatta sukupolvea jatkuva miehitys.

Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.

Ketähän nämä paikalliset ovat? Tuskin ainakaan palestiinalaisia. Israel on eristänyt Länsirannan ja Gazan muusta maailmasta, estänyt alueiden talouden kehittymisen ja taloudellisten suhteiden solmimisen ulkovaltojen kanssa ja käyttää miehitettyjen alueiden palestiinalaisia hyväkseen halpana työvoimana, jolla ei käytännössä ole valinnanmahdollisuuksia. Miehitettyjen alueiden siirtokunnat ovat erotettu palestiinalaisalueista korkeilla muureilla – ei ainakaan minun käsitykseni rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Israelin äärioikeistolainen ulkoministeri Avigdor Lieberman on sanonut paljon erilaisia asioita. Hän on vaatinut useiden Israelin parlamentin arabikansanedustajien teloittamista ja verrannut näitä natseihin. Hän on ehdottanut egyptiläisten joukkomurhaamista Assuanin padon pommittamisella ja mahdollisesti Gazan kaistan tuhoamista ydiniskulla. New York Timesin mukaan Lieberman katsoo myös, että Israelin arvostelu on yleensä antisemitismiä. Ja voisivatko ”monet israelilaiset” jotenkin perustella näkemyksensä?

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin.

Mikä on se ryhmä, joka ”tukee Palestiinaa yksipuolisesti”? Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus. Israelin laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista Palestiinan tukemista. Eikä yksikään valtio varsinaisesti ole uhannut painostaa Israelia taloudellisesti huolimatta siitä, että se edelleen jatkaa muun muassa siirtokuntien rakentamista miehitetylle Länsirannalle. Sen sijaan, niin Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla. Haluaisiko Räsänen tarkemmin selittää, mitä nämä ”yksipuolisesti Palestiinaa tukevat toimet” voisivat olla?

Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Niinpä. Nyt pitäisi vain saada ne neuvottelut käyntiin. Ongelmana on, ettei Israel viime vuosina ole osoittanut suurta kiinnostusta neuvottelemiseen vaan esimerkiksi jatkanut siirtokuntien rakentamista Länsirannalle huolimatta maan läheisimmän liittolaisen, Yhdysvaltain, kritiikistä tai siitä, että lisääntyvät Länsirannan siirtokunnat ovat käytännössä yksi suurimmista esteistä todellisen kahden valtion mallin ja rauhansopimuksen solmimisen tiellä.

Viime kädessä Räsäsen blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, ettei suomalaiselle kuluttajalle pidä antaa mahdollisuutta tehdä eettistä valintaa siitä, haluaako hän ostopäätöksillään tukea Israelin laitonta miehitystä vai ei. Eikä tämän näkemyksen perusteena viime kädessä ole yksikään Räsäsen blogissa esittämistä ”argumenteista” vaan se, että Päivi Räsänen viidesläisen herätysliikkeen jäsenenä katsoo Lähi-idän tilannetta fundamentalististen kristillisten liikkeiden eskatologisten silmälasien läpi. Tämä nainen on vaarallinen, älkää antako hänen päättää Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Suvaitsevaisen vastaisku

Verta ja kunniaa pakkiin.

Joulun alla pistäydyin Kurvin Filmtownissa ja kassalle tullessani huomasin yhtäkkiä, että myyjällä oli päällä Blood & Honour -järjestön logolla kuvitettu college-pusero.  Tilanne oli niin hämmentävä ja yllättävä, etten osannut kuin maksaa irtokarkkini ja poistua nopeasti liikkeestä. Ajatus siitä, että joku henkilö katsoi asiakaspalvelutehtävässä asialliseksi kantaa avoimen rasistisen uusnatsi- ja white power -järjestön tunnuksella varustettuja vaateita tuntui uskomattomalta.

Lähetin aiheesta seuraavana päivänä seuraavan palautteen Filmtownin verkkosivujen kautta:

Asioin maanantaina 19.12. noin kello seitsemän aikoihin Sörnäisten
myymälässänne ja huomioni kiinnitti yrityksenne asiakaspalvelijan
työaikana käyttämä Blood & Honor -järjestön college-pusero. Wikipedian
mukaan:

”Blood & Honour, Veri & Kunnia on uusnatsistinen musiikinjakeluverkosto, jonka
perustivat vuonna 1987 natsi-skinheadit vastaiskuna Anti-Nazi Leaguen Rock
Against Racism -organisaatiolle. Blood & Honour organisoi uusnatsiyhtyeiden
konsertteja ja levittää RAC-yhtyeiden äänityksiä. Joskus organisaatio
käyttää tunnusta ”28”, joka juontuu Blood ja Honour-sanojen ensimmäisten
kirjainten järjestysluvuista aakkosissa. Blood and Honour, suomeksi veri ja
kunnia, otti nimensä Hitler-Jugendin motosta Blut und Ehre.”

Tiedustelisinkin oliko asiakaspalvelijan käyttämä vaate yrityksenne
arvojen mukainen ja pitääkö minun tulevaisuudessa asioida kilpailijoidenne
liikkeissä?

Viikon päästä sain yrityksen myynti- ja markkointiassistentilta vastauksen:

..Myymälöidemme ohjeistuksissa kerrotaan selvästi, että työaikana työntekijä edustaa FilmTownia ja yrityksen arvoja. Vaikka FilmTownissa ei ole varsinaista työasua, pukeutumisen on oltava asiakaspalvelutyöhön sopivaa ja asiallista…Kyseinen myyjä on käyttäytynyt siis täysin ohjeistuksiemme vastaisesti. Olemme huomauttaneet asiasta kyseistä myyjäämme. Olemme myös ohjeistaneet myymäläpäällikköämme jatkossa kiinnittämään erityistä huomioita työntekijöidensä pukeutumiseen. Emme missään tapauksessa siis hyväksy vastaavien vaatteiden käyttämistä työajalla ja pahoittelemmekin syvästi siitä aiheutunutta mielipahaa!

Ensinnäkin, minusta Filmtown hoiti tilanteen hienosti, mistä suuri kiitos.

Episodi kuitenkin herätti myös ajatuksia mielipiteen- ja sananvapauden sekä toisaalta suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden rajoista. Oliko minun ja Filmtownin esimiesten toiminta ”vihervasemmistolaista fasismia” ja mielipiteenvapauden rajoittamista, josta on muodostunut internetin keskustelupalstojen ja blogikirjoitusten yleinen valituksen kohde? Onko se, ettei suvaitse suvaitsemattomuutta yhtään eettisesti perustellumpaa kuin suvaitsemattomuus sinänsä? Esimerkiksi, oliko Päivi Räsänen oikeassa, kun kiitteli muita hallituspuolueita suvaitsevaisuudesta, kun hallitusohjelmaan ei kirjattu aietta avioliittolain uudistuksesta:

Tämä hallitus koostuu puolueista, joilla on erilaisia näkemyksiä tämän kysymyksen suhteen. Ja siellä todettiin, että pitää suvaita toisten vakaumusta.

On se ja ei ollut. Räsäsen näkemyksen loogisena kompastuskivenä on kehen ja mihin suvaitsevaisuus kohdistuu. Kukaan ei ole kieltämässä päiviräsästen oikeutta omaan uskonnolliseen vakaumukseensa tai näkemykseensä avioliitosta. Kysymys onkin ennen kaikkea siitä, onko räsäsillä tai vaikka uusnatseilla moraalista oikeutta vaatia muiden ihmisten oikeuksien rajoittamista oman uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa perusteella. Oli kyseessä sitten kristillisdemokraattien ajatus siitä, ettei homoseksuaalisilla ihmisillä tule olla samat oikeudet parisuhteeseen kuin heteroseksuaalisilla, skinheadien vakaumus valkoisesta ylivallasta tai israelilaisten ultraortodoksijuutalaisten näkemys siitä, että heillä on oikeus määritellä missä ja miten pukeutuneena muut saavat kaupingilla kävellä –  ydinajatus on sama: noiden toisten ihmisoikeudet eivät ole samat kuin meidän. Tällaisen suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus ei ole suvaitsemattomuutta vaan avoimen ja vapaan  yhteiskunnan itsesuojelua ja yksilöiden itsemääräämisoikeuden turvaamista.

Loppupaatoksena: tässä meille kaikille tehtävä uudeksi vuodeksi: avoimelle rasismille, homofobialle eikä muukalaisvihalle voida, edes suvaitsevaisuuden nimissä, antaa tilaa julkisessa elämässä. Tämä on meidän kaikkien tehtävä ja joskus vain sähköpostin lähettäminen voi riittää.