Lihaisa riita

Täytin hetki sitten Eläinsuojeluliitto Animalian sekä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinpoliittisen vaalikoneen ja melkein välittömästi vastaamisen jälkeen silmiini osui Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaan Ossi Mäntylahden Puheenvuorossa julkaisemat vastaukset samaan kyselyyn. Vaikka puoluekantamme onkin eri ja olemme monista asioista eri mieltä, olen aina pitänyt (ja pidän elleen) Ossia fiksuna ihmisenä, jolla on hyvin perustellut ja järkevät näkökannat. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Ossin näppäimistöstä oli kuitenkin päässyt sen verran paksua tuubaa, että pahimpia faktavirheitä on varmaan syytä korjata.

Luomutuotanto on lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu aivan samanlaiseksi ruuaksi kuin tavallisesti tuotettu ruoka. Sen ero tavallisesti tuotettuun ruokaan on huono tuottavuus. Näin ollen saman ruokamäärän tuottamiseksi haaskataan energiaa ja rajallisia resursseja. Tämä tekee luomutuotannosta epäeettistä. Erityisen häkellyttävän typerää on vaatia luomutuotantoa kehitysmailta osana ”reilua” kauppaa. Oikeastiko muka länsimaisten hipstereiden ekstistenttialistista omatunnon kolkutusta pitäisi paikata tuhlaamalla Afrikassa viljelymaata tehottomiin lannoitteisiin ja tuholaistorjuntaan?

Luomutuotetut elintarvikkeet eivät ravintoarvoltaan oleellisesti poikkea tehomaataloudessa tuotetuista elintarvikkeista, tässä Ossi on aivan oikeassa. Teollisuusmaissa luomusadot ovat myös hieman pienempiä (noin 92 %) tehomaatalouden satoihin verrattuna. Mutta Afrikan suhteen mennään metsään niin, että pajukot ryskyy. Vuonna 2007 julkaistun maailmanlaajuisen tutkimuksen lopputulos oli, että kehitysmaissa luomumenetelmillä tuotettiin keskimäärin 80 % enemmän elintarvikkeita tehomaatalouden menetelmiin verrattuna samaan aikaan kuin maatalouden ympäristöhaitat pienenivät oleellisesti. Helsingin Sanomien tutkimuksesta julkaiseman uutisen lopussa todetaan:

Tulosten perusteella on ilmeistä, että luomumaatalous on tuottavaa ja että sillä voidaan vastata ruokaturvallisuuden haasteisiin etenkin kehitysmaissa.Kansainvälinen maataloustutkimusfoorumi IAASTD toteaa viime vuoden raportissaan, että maataloustietämyksen, -tutkimuksen ja -tekniikan painopisteen siirtäminen luomun suuntaan auttaa vastaamaan ympäristöongelmiin ja samalla ylläpitää tai lisää tuottavuutta. Luomun avulla viljelijät voivat myös kehittää paikallista ruoantuotantoa pienin kustannuksin, heti saatavilla olevin keinoin ja ympäristön kärsimättä.

Myöhemmin Mäntylahti jatkaa luomutuotettujen elintarvikkeiden arvostelua seuraavasti:

Luomutuotanto on kalliimpaa ja kuluttaa enemmän resursseja kuin tavallinen tuotanto. Näin ollen se haaskaa resursseja ja on epäeettinen vaihtoehto. Jos joku haluaa luomutuotteita ostaa, se hänelle sallittakoon. Mutta julkisissa hankinnoissa ei ole millään muotoa perusteltua käyttää rahaa tuhlaavasti ja epäeettisesti.

Suomessa luomutuotannon etuna on torjunta-aineiden vähentyneen käytön mukaanaan tuomat pienemmät maaperä- ja vesistöpäästöt. Mutta, koska luomun tuotto on pienempi, jotkut näistä ympäristöeduista katoavat: vaikka päästöt per hehtaari ovat pienemmät näin ei välttämättä ole per tuotettu elintarvikekilo. Oleellisempaa onkin valita ja käyttää sellaisia elintarvikkeita, joiden tuottaminen on vähemmän kuormittavaa ympäristölle. Mistä päästäänkin seuraavaan Mäntylahden näkemykseen:

Yhdistys vaatii muun muassa, että makaronilaatikon sijasta pitäisi tarjota soijarouheesta tehtyä makaronilaatikkoa, kunnan rahoittamissa kokouksissa pitäisi tarjoilla vain vegaanista kasvisruokaa..On harmi, että luomutuotantokysymys ja kasvisruuan pakottaminen sekoittavat muuten hyvää tarkoittavien järjestöjen tärkeää toimintaa.

Soijarouheannos tuottaa 0,2 kg hiilidioksiinia, annos naudan jauhelihaa 2,85. Kokoomuksen periaateohjelman mukaan: ”ympäristö on jätettävä tuleville polville paremmassa kunnossa kuin se nyt on”, ja tämä ei valitettavasti ole mahdollista jos lihaa kulutetaan jatkossakin yhtä paljon kuin nykyisin. Mäntylahti jatkaa liha-aiheesta:

Ihminen on tehty sekasyöjäksi. Kun kyse on lapsista, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio sisältää myös lihaa.

Siitä, onko lapsen kehityksen kannalta lihan syöminen välttämätöntä voidaan olla montaa mieltä, mutta totta varmaan lienee, että tasapainoisen ruokavalion rakentaminen on sekaravintoa syömällä helpompaa kuin puhtaasti kasvispohjaisesti. Ongelma on, että länsimaissa lihankulutus on yleisen vaurastumisen myötä ryöstäytynyt täysin käsistä ja me syömme itsemme hengiltä. Suomalaiset syövät keskimäärin noin 1,5 kg lihaa viikossa, kun syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Kasvisperäisen ravinnon osuuden kasvattaminen ei ole kasvisruokaan pakottamista, se on terveellisten ruokailutottumusten opettamista ja kansanterveyden ylläpitoa. Peruskoulun opetussuunnitelmankin mukaan ”kouluruokailun järjestämisessä tulee huolehtia oppilaiden terveydestä ja kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisestä”.

Lihan kulutusta ja esimerkiksi kasvisruokapäiviä pohdittaessa unohtuu melkein aina se, ettei milloinkaan ihmiskunnan historiassa olla lihaa syöty niin paljon, kun tänä päivänä länsimaissa syödään. Suomessa sen kulutus per henkilö on kolminkertaistunut viimeisen 60 vuoden aikana. Tätä ei kestä pidemmän päälle sen enempää ihmisten terveys kuin ympäristökään.