Lähi-idän konfliktin ratkaisun avaimet löytyvät Euroopasta

Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.
Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.

Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa hallitusta, ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus.

Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla, koska vaalit voitti väärä poliittinen liike. Toistaiseksi Israeliin ei ole kohdistunut mitään poliittista eikä taloudellista painostusta huolimatta siitä, että se on vuosikymmeniä ollut noudattamatta YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia, jatkanut laittomien siirtokuntien rakentamista miehittämilleen alueille ja polkenut miehitettyjen alueiden asukkaiden ihmisoikeuksia. Israelin tuhoisien voimatoimien ja laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista palestiinalaisten tukemista.

Israelin viennistä 32 % ja tuonnista 34 % tapahtuu Euroopan unionin kanssa. Unionin ja Israelin väliset kauppasopimukset takaavat lähes täydellisen vapaakaupan niin teollisuus- kuin maataloustuotteidenkin osalta. Toistaiseksi näiden kauppasopimusten jäädyttämistä tai purkamista ei ole vakavasti harkittu, vaikka tiedetään Israelin jatkuvasti rikkovan sopimusten ehtoja.

Euroopan unionin ulkopolittiikkaa on usein kritisoitu hampaattomaksi ja  toistaiseksi sillä ei kansainvälisesti ole ollut sitä painoa-arvoa, joka sillä voisi olla. Unionilla on kuitenkin tällä hetkellä avaimet käsissään Gazassa tapahtuvan tragedian päättämiseksi ja mahdollisuus painostaa Israelia kohti kestävää kahden valtion ratkaisua – siitä huolimatta Benjamin Netanyahu siitä onkin de facto irtisanoutunut muutama päivä sitten pitämässään puheessaan. Kauppasuhteiden katkeaminen Unioniin olisi Israelin taloudelle liian kova hinta maksettavaksi.

Yhdysvaltojen on käytännössä sisäpoliittisista syistä mahdotonta painostaa läheisintä liittolaistaan kohti pysyvää rauhanomaista ratkaisua. Aloitteen pitää tulla Euroopasta.

Rouva siunaa Israelia

Huomaatteko tuon jännän loven tuossa oikealla? Se on Länsiranta. (Kuva: Wikimedia Commons, käyttäjä Aktron, CC BY-SA 3.0)

Minä en ole yleensä erityisen innostunut Jussi Halla-ahon suosimasta blogimuodosta, jossa lause lauseelta kommentoidaan kriittiseen sävyyn jotain toista blogikirjoitusta. Enkä pidä erityisesti myöskään sellaisista blogeista, joissa asioiden sijaan analysoidaan poliitikkojen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ei-ammatillisia kiinnostuksen aiheita. Tämä teksti sisältää nyt kuitenkin molempia elementtejä. Pardon.

Päivi Räsänen julkaisi tekstin, jossa hän esitti oman näkemyksensä muun muassa Heidi Hautalan ja Erkki Tuomiojan esittämään ajatukseen, että Israelin miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperä pitäisi ilmoittaa. Kuten arvata saattaa, Päivi ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan:

Valmistusmaamerkinnällä on väliä

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista.

Joo, niin on ja niin pitää.

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Tuotteen alkuperän ilmoittaminen on jännitteiden kiristämistä ja boikottiin lietsomista? Ehkä olisi sitten parasta luopua alkuperämerkinnöistä kokonaan. Miten olisi ”Made in Tellus”?

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Jos joku on hankalaa, sitä ei siis pidä tehdä? Geenimuunneltuja elintarvikkeita ei tarvitse merkitä, jos se sattuu olemaan hankalaa? Ja ajatelkaa miten hankalaa viinipulloissa on ilmoittaa suomeksi, että ne sisältävät rikkiä, pitää tulostaa erillisiä tarroja ja kaikkea ja liimailla niitä pulloihin. Hankalaa kuin mitä. Miten olisi jos epäselvissä tapauksissa tuotteeseen merkittäisiin tekstit sitten samansuuntaisesti kuin suklaapatukoissa: ”Saattaa sisältää jäämiä laittomasti miehitetyiltä alueilla valmistetuista tuotteista”.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa.

Ei pidä paikkaansa. Mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea Israelin miehittämillä aleilla halvan työvoiman takia toimivia israelilaisia yrityksiä. Palestiinalaisten työpaikkoja ja toimeentuloa uhkaa kolmatta sukupolvea jatkuva miehitys.

Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.

Ketähän nämä paikalliset ovat? Tuskin ainakaan palestiinalaisia. Israel on eristänyt Länsirannan ja Gazan muusta maailmasta, estänyt alueiden talouden kehittymisen ja taloudellisten suhteiden solmimisen ulkovaltojen kanssa ja käyttää miehitettyjen alueiden palestiinalaisia hyväkseen halpana työvoimana, jolla ei käytännössä ole valinnanmahdollisuuksia. Miehitettyjen alueiden siirtokunnat ovat erotettu palestiinalaisalueista korkeilla muureilla – ei ainakaan minun käsitykseni rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Israelin äärioikeistolainen ulkoministeri Avigdor Lieberman on sanonut paljon erilaisia asioita. Hän on vaatinut useiden Israelin parlamentin arabikansanedustajien teloittamista ja verrannut näitä natseihin. Hän on ehdottanut egyptiläisten joukkomurhaamista Assuanin padon pommittamisella ja mahdollisesti Gazan kaistan tuhoamista ydiniskulla. New York Timesin mukaan Lieberman katsoo myös, että Israelin arvostelu on yleensä antisemitismiä. Ja voisivatko ”monet israelilaiset” jotenkin perustella näkemyksensä?

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin.

Mikä on se ryhmä, joka ”tukee Palestiinaa yksipuolisesti”? Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus. Israelin laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista Palestiinan tukemista. Eikä yksikään valtio varsinaisesti ole uhannut painostaa Israelia taloudellisesti huolimatta siitä, että se edelleen jatkaa muun muassa siirtokuntien rakentamista miehitetylle Länsirannalle. Sen sijaan, niin Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla. Haluaisiko Räsänen tarkemmin selittää, mitä nämä ”yksipuolisesti Palestiinaa tukevat toimet” voisivat olla?

Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Niinpä. Nyt pitäisi vain saada ne neuvottelut käyntiin. Ongelmana on, ettei Israel viime vuosina ole osoittanut suurta kiinnostusta neuvottelemiseen vaan esimerkiksi jatkanut siirtokuntien rakentamista Länsirannalle huolimatta maan läheisimmän liittolaisen, Yhdysvaltain, kritiikistä tai siitä, että lisääntyvät Länsirannan siirtokunnat ovat käytännössä yksi suurimmista esteistä todellisen kahden valtion mallin ja rauhansopimuksen solmimisen tiellä.

Viime kädessä Räsäsen blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, ettei suomalaiselle kuluttajalle pidä antaa mahdollisuutta tehdä eettistä valintaa siitä, haluaako hän ostopäätöksillään tukea Israelin laitonta miehitystä vai ei. Eikä tämän näkemyksen perusteena viime kädessä ole yksikään Räsäsen blogissa esittämistä ”argumenteista” vaan se, että Päivi Räsänen viidesläisen herätysliikkeen jäsenenä katsoo Lähi-idän tilannetta fundamentalististen kristillisten liikkeiden eskatologisten silmälasien läpi. Tämä nainen on vaarallinen, älkää antako hänen päättää Suomen ulkopoliittisesta linjasta.