Varttivaltuutettu Vapaavuori

Tänä aamuna Helsingin Sanomat julkaisi jo hetken odotellun uutisen Jan Vapaavuoren lähtemisestä Helsingissä Kokoomuksen pormestariehdokkaaksi. Laajassa puolentoistasivun haastattelussa Vapaavuori kertoi päätyneensä ratkaisuun koska:

Järki sanoi, että ei kannata lähteä. Mutta sydän sanoi toista. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän sydän vei mukanaan

Uutinen tarkoittaa sitä, että kamppailu Helsingin suurimman puoleen asemasta sähköistyi kerralla. Kokoomuksen kannalta Vapaavuoren lähteminen ehdolle oli selkeä voitto: Jan on pidetty ja karismaattinen poliitikko, joka pystyy tehokkaasti haastamaan Vihreät kuntavaalitaistelussa.

Henkilökuvan mielenkiintoisin sisältö löytyi kuitenkin jutun lopusta:

Jan Vapaavuori aloitti Euroopan investointipankin (EIP) varapääjohtajana 1. syyskuuta 2015. Hänen kautensa on nelivuotinen. Vapaavuori aikoo ottaa virkavapaata pankista kuntavaalikampanjan ajaksi.

Jos Vapaavuori ei tule valituksi pormestariksi, hän palaa virkavapaan jälkeen pankkiin.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa seuraavaa: mikäli huhtikuun kuntavaaleissa Vihreät nousevat kaupungin suurimmaksi puolueeksi ja Helsingin pormestarinkäädyt asetetaan Anni Sinnemäen harteille Vapaavuoren sijaan, (lähes varmasti) valtuustoon valittu Vapaavuori aikoo palata Luxemburgiin jatkamaan kauttaan Euroopan investointipankissa.

Vapaavuoren kannalta tämä on täysin ymmärrettävä ja järkevä ratkaisu. Vapaavuorta äänestäneiden kannalta kuitenkin arveluttava.

Kuluvan valtuustokauden aika perussuomalaisten Jussi Halla-aho on saanut näkyvää kritiikkiä siitä, että hänen tultua valittua  keväällä 2014 Euroopan parlamentiin, hän ei ole käytännössä lainkaan osallistunut kaupunginvaltuuston kokouksiin vaan kokouksissa on pääasiassa istunut 1. varavaltuutettu Nuutti Hyttinen. Vuonna 2015 Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Seppo Kanerva ilmaisi mielipiteensä asiasta seuraavasti:

– Höpö höpö! ..Mikä se semmoinen kaveri on, joka kukkuu vain nimenä siellä, muttei näy?

– Se on hänen oma juttunsa, jos on semmoista puhunut. Parempi, että häipyisi pois sinne Brysseliin, eikä tulisi tänne sohimaan asioita.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Vapaavuori heti vaalien jälkeen hakee eroa valtuutetun tehtävästä. Tämä ei helsinkiläisten äänestäjien kannalta ole mielestäni sen parempi vaihtoehto. Jo edellisissä kuntavaaleissa 2012 Vapaavuori valittiin valtuustoon kaupungin suurimmalla äänimäärällä, mutta erosi jäsenyydestä 2015 aloittaessaan työt investointipankissa. Tällä kertaa erohakemus tapahtuisi oletettavasti välittömästi vaalien jälkeen.

 

Mielestäni on vähintäänkin arveluttavaa asettua ehdolle luottamustehtävään, jota ei ole aikomustakaan hoitaa. Jokaisen Vapaavuorta ja Kokoomusta Helsingissä tulevissa kuntavaaleissa äänestävän olisi syytä ottaa tämä huomioon.

Tue kuntavaalikampanjaani!

img_0862Pohdin viime vuonna paljon sitä, lähdenkö ehdokkaaksi seuraaviin kunnallisvaaleihin. Edellinen kerta meni yllättävän hyvin ensikertalaiseksi, mutta ehdokkaaksi asettuminen tuo aina mukanaan paljon kaikkea muutakin kuin itse politiikan. Yhtenä näistä rahan.

Päätin laittaa kaiken likoon tulevana keväänä. Käytän kampanjointiin omaa rahaa 10 000 euroa. Mahdottoman suuri budjettihan tämä ei ole, mutta henkilökohtaisena sijoituksena se on minulle aika suuri. Uskon kuitenkin, että sillä saan aikaan kohtuullisen kampanjan ja voin tosissani kisata paikasta, jonka avulla pääsen vaikuttamaan Helsingin tulevaisuuteen.
Kaikki mahdollinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä kilpailu on kovaa.
Mitä lahjoituksella sitten saa? Lahjoitusten avulla pystyn tuomaan laajemmin esille ajatuksia siitä, miten Helsingin tulevaisuutta kannattaa rakentaa. Konkretian tasolla tämä tarkoittaa mainostilaa, tapahtumia ja esimerkiksi vaalitilaisuuksissa jaettavia esitteitä. Etenkin hyvissä ajoin annetut lahjoitukset tuovat kampanjointiin lisää ennustettavuutta, joka on kaiken kampanjahälinän keskellä korvaamattoman tärkeää.

Demokratian kannalta on hyvä asia, että mahdollisimman monet erilaiset ihmiset asettuvat ehdokkaaksi. Kunnallisvaaleissa ehdokkaiden määrä on Helsingissä kuitenkin suuri ja erottautuakseen on tehtävä näkyvä kampanja. Vihreillä ei ole suuria tahoja taustalla rahoittamassa vaalityötä, joten jokainen lahjoitus tuo lisää näkyvyyttä vihreille ehdokkaille. Pienikin summa auttaa eteenpäin. Kiitos!

Kampanjaani voi lahjoittaa rahaa Vihreiden lahjoituspalvelun kautta.

Ohi on

Vaalit ovat sitten ohi. Oma saldoni oli lopulta 350 ääntä ja äänimäärän perusteella katsottuna 183. sija yhteensä 1064 ehdokkaasta. Ei hassummin ensikertalaiselle. Olen tulokseen todella tyytyväinen. Iso kiitos kaikille minua äänestäneille, teitä oli enemmän kun olin uskaltanut toivoa. Kiitos myös kaikille tukiryhmäläisille, rahallisesti tukeneille, kannustaneille ja tsempanneille. Ilman teitä ei tähän tulokseen olisi voitu päästä. Neljän vuoden päästä sitten läpi niin että ryskyy.

Vaalituloksessa minua itseni erityisesti ilahdutti Maunulasta saamani suuri äänimäärä. Kampanjoin täällä naapurustossani aika paljon ja on hienoa, että se myös näkyy tuloksessa.Maunulan B-äänestysalueella olin toiseksi äänestetyin vihreä ehdokas Osmo Soinivaaran jälkeen A-alueellakin kolmanneksi eniten istuvan valtuutetun Sanna Vesikansan ja Oden takana.  Vielä hienompaa on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa Vihreät on Maunulan suurin puolue. Vuoden 2008 kuntavaaleissa alueen valtapuolueet olivat selkeästi Kokoomus ja demarit, nyt Vihreät jättivät molemmat kirkkaasti taakseen molemmilla äänestysalueilla.

Vihreiden nousu on ollut odotettavissa. Maunulaan on viime vuosina muuttanut hyvin samankaltaista väestöä kuin Käpylään vielä kymmenisen vuotta sitten: akateemisesti koulutettuja pienten lasten vanhempia, jotka muuttavat ydinkeskustasta syrjemmälle lisätilan tarpeen vuoksi perheen kasvaessa. Näin Maunulasta on tullut Kalliosta Käpylään ulottuvan ”viherkuplan” jatke. Tästä on hyvä jatkaa, seuraavaksi pitää tunkeutua Pakilaan ja Paloheinään horjuttamaan kokoomuksen valta-asemaa.