Varttivaltuutettu Vapaavuori

Tänä aamuna Helsingin Sanomat julkaisi jo hetken odotellun uutisen Jan Vapaavuoren lähtemisestä Helsingissä Kokoomuksen pormestariehdokkaaksi. Laajassa puolentoistasivun haastattelussa Vapaavuori kertoi päätyneensä ratkaisuun koska:

Järki sanoi, että ei kannata lähteä. Mutta sydän sanoi toista. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän sydän vei mukanaan

Uutinen tarkoittaa sitä, että kamppailu Helsingin suurimman puoleen asemasta sähköistyi kerralla. Kokoomuksen kannalta Vapaavuoren lähteminen ehdolle oli selkeä voitto: Jan on pidetty ja karismaattinen poliitikko, joka pystyy tehokkaasti haastamaan Vihreät kuntavaalitaistelussa.

Henkilökuvan mielenkiintoisin sisältö löytyi kuitenkin jutun lopusta:

Jan Vapaavuori aloitti Euroopan investointipankin (EIP) varapääjohtajana 1. syyskuuta 2015. Hänen kautensa on nelivuotinen. Vapaavuori aikoo ottaa virkavapaata pankista kuntavaalikampanjan ajaksi.

Jos Vapaavuori ei tule valituksi pormestariksi, hän palaa virkavapaan jälkeen pankkiin.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa seuraavaa: mikäli huhtikuun kuntavaaleissa Vihreät nousevat kaupungin suurimmaksi puolueeksi ja Helsingin pormestarinkäädyt asetetaan Anni Sinnemäen harteille Vapaavuoren sijaan, (lähes varmasti) valtuustoon valittu Vapaavuori aikoo palata Luxemburgiin jatkamaan kauttaan Euroopan investointipankissa.

Vapaavuoren kannalta tämä on täysin ymmärrettävä ja järkevä ratkaisu. Vapaavuorta äänestäneiden kannalta kuitenkin arveluttava.

Kuluvan valtuustokauden aika perussuomalaisten Jussi Halla-aho on saanut näkyvää kritiikkiä siitä, että hänen tultua valittua  keväällä 2014 Euroopan parlamentiin, hän ei ole käytännössä lainkaan osallistunut kaupunginvaltuuston kokouksiin vaan kokouksissa on pääasiassa istunut 1. varavaltuutettu Nuutti Hyttinen. Vuonna 2015 Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Seppo Kanerva ilmaisi mielipiteensä asiasta seuraavasti:

– Höpö höpö! ..Mikä se semmoinen kaveri on, joka kukkuu vain nimenä siellä, muttei näy?

– Se on hänen oma juttunsa, jos on semmoista puhunut. Parempi, että häipyisi pois sinne Brysseliin, eikä tulisi tänne sohimaan asioita.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Vapaavuori heti vaalien jälkeen hakee eroa valtuutetun tehtävästä. Tämä ei helsinkiläisten äänestäjien kannalta ole mielestäni sen parempi vaihtoehto. Jo edellisissä kuntavaaleissa 2012 Vapaavuori valittiin valtuustoon kaupungin suurimmalla äänimäärällä, mutta erosi jäsenyydestä 2015 aloittaessaan työt investointipankissa. Tällä kertaa erohakemus tapahtuisi oletettavasti välittömästi vaalien jälkeen.

 

Mielestäni on vähintäänkin arveluttavaa asettua ehdolle luottamustehtävään, jota ei ole aikomustakaan hoitaa. Jokaisen Vapaavuorta ja Kokoomusta Helsingissä tulevissa kuntavaaleissa äänestävän olisi syytä ottaa tämä huomioon.

Random acts of (non-)journalism

Tämän aamun Hesarissa kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Maria Guzenina-Richardson keskustelivat syyrialaisten kiintiöpakolaisten ottamisesta Suomeen. Puuttumatta nyt Halla-ahon protofasistiseen tapaan käsitellä yksilön henkeä vain periaatteellisten makrotason ilmiöiden kautta (”pienten pakolaismäärien otto sota-alueelta muutamiin Länsi-Euroopan maihin merkitsisi kokonaiskuvan kannalta yhtään mitään”), eniten haluaisin kuitenkin kiukutella suomalaisen lehdistön täydellisestä lepsuilusta tämän argumentin haastamisessa:

”Sen sijaan sen vaikutukset vastaanottaville yhteiskunnille ovat huomattavan haitalliset. Teko on siis kustannustehoton, jos ajatellaan, että auttamiskohde on maailman pakolaisongelma eikä ne muutamat yksilöt. Kaikki tämä raha on pois siitä, mitä voitaisiin tehdä paikan päällä.”

Tämä siis Jussi Halla-ahon suusta, joka Nuivassa vaalimanifestissa esittää nykymuotoisen kehitysavun lopettamista perusteena:

”Suomen ei valtiona tule esiintyä globaalina, eettisenä toimijana. Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtäviin kuuluu suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.”

Tämä siis sen puolueen kansanedustajan suusta, joka varjobudjetissaan vaatii kehitysyhteistyöhön 270 miljoonan euron leikkauksia.

Perussuomalaiset etenevät tiedotusvälineissä jatkuvasti kahdella täysin ristiriitaisella raiteella: humanitaarista maahanmuuttoa vastustetaan ”kustannustehottomana” ja vaaditaan, että ”ihmisiä autetaan heidän kotimaassaa”.  Ja aina kun keskustellaan niistä mekanismeista, joilla ihmisiä voitaisiin auttaa kotimaassaan, perussuomalaiset vaativat niiden lopettamista tai vähintäänkin radikaalia leikkaamista.

Ja mitä tekee Helsingin sanomien toimittaja kun Halla-aho jälleen kerran esittää tätä loogisesti ristiriitaista argumentaatiota? Ei yhtään mitään.

Näyttöön perustuvaa politiikkaa

Näyttöön perustuva poliitikko (Kuva: Wikimedia Commons, CC-BY-SA-3.0)

Skotlantilaisen lääkärin  Archie Cochranen vuonna 1972 julkaisema kirja Effectiveness and Efficiency: Random Reflections on Health Services, vaikutti radikaalisti siihen miten lääketiedettä nykyisin harjoitetaan. Kirjan pohjalta syntyneessä näyttöön pohjautuvassa lääketieteessä pyritään keräämään jostain ilmiöstä paras mahdollinen tieto eri tutkimuksista tai katsauksista ja arvioimaan sen pohjalta esimerkiksi jonkin hoidon vaikuttavuutta ja siihen liittyvän tieteellisen näytön luotettavuutta. Suomessa näyttöön perustuvan lääketieteen menetelmillä tuotetaan muun muassa potilaiden hoitoa ohjaavia käypä hoito suosituksia.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä tutkimus ja näyttö lentävät usein ulos ikkunasta. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suunniteltuja toimia arvostellaan usein siitä lähtökohdasta, että ne on liian kalliita käytännössä toteutettaviksi. Brittiläisen ekonomistin Sir Nicholas Sternin mukaan maksaisi maailmanlaajuisesti noin 1 % bkt:stä, eli noin 700 miljardia dollaria vuodessa, pysäyttää katastrofaalinen ilmastonmuutos. Kuulostaa kalliilta. Stern kuitenkin jatkaa, että jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, ilmastonmuutoksen kustannukset tulevat olemaan vähintään 5, ehkä jopa 20 % bkt:stä. Kuka tahansa rahoituksen peruskurssin käynyt ekonominplanttu voi kertoa, että 5-20 kertainen tuotto investoinnille on millä tahansa mittarilla aivan järjettömän hyvä. Silti kattavaa ilmastosopimusta ja ilmastolakia on ollut vaikea saada aikaiseksi, koska lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit helposti jyräävät politiikassa pitemmän tähtäimen suunnittelun. Vaalit kun järjestetään neljän vuoden välein, ei 50-100 vuoden aikajänteellä.

Jotkut poliittiset kysymykset härättävät puolestaan niin voimakkaita tunteita, että harvat poliitikot uskaltavat nostaa niitä esiin tai lähteä aktiivisesti ajamaan niitä. Pedofiileille  on keskitytty vaatimaan kovempia rangaistuksia ja tahdonvastaista kastraatiota. Rangaistusten koventamisen tai edes julkisen seksuaalirikollisten rekisteröinnin ei ole kuitenkaan voitu osoittaa vähentävän lapsiin kohdistuvaa  seksuaalirikollisuutta. Psykiatri Matti Huttusen mukaan:

Pakonomaisista ja itselle tai toisille kärsimystä tuottavista parafiilisista [seksuaalinen kohdehäiriö, joihin pedofiliakin kuuluu] mielikuvista tai käytöksestä on aina viisasta kääntyä seksuaalisten kohdehäiriöiden hoitoon erikoistuneiden psykoterapeuttien tai seksuaaliterapeuttien puoleen. Pelkkä mahdollisuus puhua ongelmaan ymmärtävästi suhtautuvan terapeutin kanssa voi vähentää käytöksen pakonomaisuutta.

Tähän asti Suomessa ei ole ollut tarjolla matalan kynnyksen hoitopaikkaa, jossa tällaista tukea tarjotaan pedofiilisten taipumusten kanssa kamppaileville ihmisille. Viimein tällaista lasten hyväksikäyttöä ennalta ehkäisevää hoitopaikkaa ollaan suunnittelemassa – mutta ei vieläkään poliitikkojen toimesta.

Yksi seksuaalirikollisuuden osa-alue, jonka puimisessa erityisesti niin sanotut maahanmuuttokriitikot ovat kunnostautuneet, on maahanmuuttajaväestön yliedustus raiskaustilastoissa. Vaikka maahanmuttajat ovat keskimäärin kantaväestöä nuorempia ja siksi tekevät tilastollisesti todennäköisemmin erilaisia väkivaltarikoksia, ei  tämä yliedustus selity pois täysin edes populaatioiden ikävakioinnin jälkeen. Kansanedustaja Halla-aho kommentoi raiskauksia tehneitä maahanmuuttajia 2007 Scripta-blogissaan seuraavasti:

”Valitettavasti se, että naisilla on jokin kosminen oikeus omaan ruumiiseensa, ei muuta sitä, että nainen voidaan raiskata, koska on miehiä, jotka raiskaavat. Ja tietyissä ryhmissä niitä miehiä on erityisen paljon. Koska niissä ryhmissä ajatellaan asioista eri tavalla kuin meillä… Koska meillä on monikulttuuri. Koska kaikki on yhtä hyvää. Koska ”asian arkaluonteisuuden” vuoksi kukaan ei tee näille miehille mitään.”

Raiskaajien parissa tehdyissä tutkimuksissa on voitu osoittaa, että keskeisiä raiskauksia aiheuttavia riskitekijöitä on lapsuuden ja nuoruuden aikana koetut väkivalta- ja hylkäämiskokemukset ja erot vanhemmista. Duodecim-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan:

”Suomessa tavallisimpia nykyään ovat fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, henkeä uhkaavat sairaudet, omaisen kuolema ja erilaiset onnettomuudet. Monissa maissa lapsia vaurioittavat myös terroriteot, sotakokemukset ja pakolaisuus sekä luonnonkatastrofit…Hoitamaton lapsuuden vaikea trauma vaikuttaa nuoruus- ja aikuisiän terveyteen (Karlsson ym. 2007). Se myös herkistää myöhemmille traumaattisille kokemuksille. Somaattinen oireilu, krooniset kivut, ahdistuneisuus, depressio, itsetuhoisuus tai väkivaltainen käyttäytyminen saattavat juontua lapsena koetusta traumasta”.

Eli, lapsena traumatisoituneet pojat raiskaavat aikuisena todennäköisemmin kuin vakaista oloista tulevat mutta toisaalta, traumatisoituneita lapsia voidaan auttaa ja hoitaa.

Ottaen huomioon kansanedustaja Halla-ahon huolen raiskauksien lisääntymisestä, olin todella yllättynyt kuin törmäsin tähän muutosesitykseen Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa liittyen kaupungin Globaalin vastuun strategiaan:

Tekijä: Halla-aho Jussi

Tyyppi: Vastaehdotus

Teksti: Liite 1 sivu 6, poistetaan seuraava lause:

”Varmistetaan vaikeasti traumatisoituneiden pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten nopea pääsy arviointi- ja kuntoutuspalveluiden piiriin.”

Ilmeisesti hän ei ole perehtynyt tutkimuksiin, joissa raiskaajaksi altistavia tekijöitä on eritelty. Kyynisempi voisi myös olettaa, että niinkin lukenut mies kuin tohtori Halla-aho on tästä täysin tietoinen, eikä hänen päämääränään viime kädessä olekaan raiskauksien vähentäminen – ne kun ovat hänen kannaltaan mitä mainioin poliittinen keppihevonen.