Kuluvan talven aikana on valmisteltu Helsingin kaupungin uutta johtamisjärjestelmää, joka astuu voimaan seuraavan valtuuston aloittaessa toimintansa kesäkuun ensimmäinen päivä. Uudistuksessa iso joukko nykyisiä virastoja yhdistetään neljäksi toimialaksi ja samalla virastoja johtaneet lauta- ja johtokunnat yhdistetään neljäksi superlautakunnaksi, joita puheenjohtaa uudet apulaispormestarit.
Nykyinen liikuntavirasto tulee jatkossa kuulumaan kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaan yhdessä nuorisoasiainkeskuksen, kulttuurikeskuksen, taidemuseo HAM:n, kaupunginmuseon, kaupunginorkesterin ja kaupunginkirjaston kanssa. Toimialaa johtavalla kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnalla on vielä kolme jaostoa: omansa kulttuurille, liikunnalle ja nuorisolle.
Uudessa johtamismallissa on paljon hyviä puolia: pormestarimalli selventää virkamisvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon rajaa ja antaa tuleville pormestareille taloudellisesti mahdollisuuden keskittyä kaupungin johtamiseen nykyistä paremmin.
Liikunnan asemaan kaupungin päätöksenteossa se mielestäni kuitenkin tulee vaikuttamaan haitallisesti.
Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala- ja liikuntajohtaja
Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan virkaa ei jostain syystä juuri hakenut liikuntaihmisiä sen enempää kaupungin omasta organisaatiosta kuin sen ulkopuoleltakaan. Joulun alla kaupunginvaltuusto valitsi virkaan hakijoiden joukosta nuorisoasiankeskuksen nykyisen johtajan Tommi Laition. Vaikka Laitio muuten mielestäni olikin ehdokkaista pätevin, sopivin ja nykyisessä tehtävässään rohkeaksi, tehokkaaksi ja uudistushenkiseksi johtajaksi osoittautunut, ei hänellä ole lainkaan kokemusta liikunnan saralta.
Liikunnan palvelukokonaisuutta toimialan sisällä tulee johtamaan liikuntajohtaja. Käytännössä palvelukokonaisuuksien johtajien itsenäinen päätöksentekovalta tulee jäämään pieneksi, eivätkä he tule toimimaan edes oman palvelukokonaisuuteensa liittyvien asioiden esittelijöinä lautakunnassa vaan esittelyvastuu on toimialajohtajalla. Liikuntajohtajan virka tullaan täyttämään myöhemmin.
Kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta ja liikuntajaosto
Valtuuston marraskuussa hyväksymässä uudessa hallintosäännössä määritellään tulevan lautakunnan alla toimivan liikuntajaoston toimivaltuuksia seuraavasti:
Lautakunnan ja jaostojen toimivallan jako on tarkennettu avustustoimintaan ja siihen liittyvään delegointiin. Lautakunta päättää toimialan avustusmäärärahojen jakamisen periaatteista. Jaostot päättävät käytettävissä olevien avustusmäärärahojen jakamisesta. Avustusten jakamiseen liittyvät tehtävät ovat nykyisin kirjasto- ja kulttuurilautakunnalla, liikunta- lautakunnalla ja nuorisolautakunnalla.
Johtamisen jaoston 17.10.2016 päätöksen mukaisesti on lisätty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojaostojen toimivaltaan tehtävät asettaa osaltaan palvelukokonaisuudelle tavoitteita sekä seurata niiden toteutumista ja antaa lausunnon toimialalautakunnalle tulosbudjetista ja toimintasuunnitelmasta.
Suomeksi tämä tarkoittaa, ettei liikuntajaostolla tule olemaan mitään käytännön päätösvaltaa avustusten jakamisessa. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin esimerkiksi kulttuuripuolen avustuksissa, hakemuskohtainen harkinta kaupungin liikunta-avustuksissa on käytännössä olematonta. Lautakunta on määritellyt seikkaperäiset avustusten jakoperusteet, joita on tämän jälkeen sovellettu eri liikuntaa järjestäviin tahoihin yhteläisesti. Liikuntalautakunnan poliitinen ohjaus on tapahtunut avustusmäärärahojen jakamisen periaatteiden määrittämisessä ja tulevaisuudessa tämä jää uuden toimialalautakunnan toimivaltaan.
Muiden asioiden osalta jaostosta näyttää vain lausuntoautomaatti ilman itsenäistä päätöksentekovaltaa.
Kuntavaalien jälkeisissä ryhmien välisissä neuvotteluissa, jossa eri lauta- ja johtokuntien paikat on jaettu puolueiden kesken on kulttuuri- ja nuorisolautakuntaan ollut isompi tunku kuin liikuntalautakuntaan. Samoin silloin kun eri ryhmät ovat nimenneet omia ehdokkaitaan lautakuntien jäseniksi. Tämä johtuu oman käsitykseni mukaan kahdesta asiasta: jostain syystä kunnallispolitiikkaan päätyy enemmän kulttuuri- ja kirjastoasioista kiinnostuneita ihmisiä kuin liikunnan parissa toimivia ja toisaalta puolueiden nuoria ehdokkaita ja nousevia kykyjä on ollut tapana laittaa nuorisolautakuntaan.
On varsin todennäköistä, että tämä tulee näkymään myös uuden toimialalautakunnan kokoonpanossa niin, että nimen omaan nuoriso- ja kulttuuriasioiden osaaminen tulee korostumaan liikunnan kustannuksella. Eikä myöskään näytä siltä, että tulevien mahdollisten apulaispormestarien nimilistalla kovin montaa liikuntapolitiikkaan keskittynyttä poliitikkoa pyörisi.
Liikunnan asema johtamisjärjestelmän uudistuksen jälkeen
Pahimmassa tapauksessa siis ensi kesästä alkaen helsinkiläinen liikuntapolitiikka on tilanteessa, jossa toimialajohtajan kokemus siihen liittyvistä kysymyksistä on rajallinen, liikuntajohtajan toimivaltuudet olemattomat samoin kuin liikuntajaoston. Ja on myös todennäköistä, että kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan jäsenet ovat paljon kiinnostuneempia kultuuri- ja nuorisopoliittisista asioista kuin liikunnasta. Ei hyvältä näytä.
Ettei liikunnalle kävisi koko kaupungin päätöksenteossa samalla tavalla kuin sille kävi uuden toimialan nimessä, olisi tärkeää, että kuntavaaleissa liikuntaväki aktivoituisi ja puoluekannasta riippumatta äänestäisi valtuustoon liikunnan puolta pitäviä poliitikkoja. Hyviä ehdokkaita löytyy joka puolueesta. Helsinki kuitenkin tarvitsee tulevina vuosina enenevissä määrin matalan kynnyksen lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia, ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä ja liikuntatiloja kasvavalle kaupungille.
