Pelastakaa Aleppo

Siinä ne olivat peräjälkeen Twitter-feedissä. Syyrian Valkoisten kypärien epätoivoinen vetoomus maailmalle Itä-Aleppossa loukussa olevien 100000 siviilin puolesta: ”We can’t believe the world’s most powerful countries can’t get 100.000 civilians to safety that is 4 KM away! ” . 

..ja sitten MTV Uutisten vastaavan päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan päivitys:

Screen Shot 2016-12-14 at 9.18.16.png

Kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Maailma katsoo parhaimmillaan voimattomana ja pahimmillaan välinpitämättömänä vieressä, kun siviilejä teurastetaan sadoittain tai tuhansittain. Bangladesh, Sabra ja Shatila, Srebrenica, Ruanda, Darfur. Pääuutiseksikin nousee se, että Suomen pankki on nostanut bruttokansantuotteen kasvuennustetta seuraaville vuosille 0,2 prosenttiyksikköä. Ei käynnissä oleva ”inhimillisyyden täydellinen luhistuminen” vajaan 4000 kilometrin päässä.

Yhdistyneet kansakunnat on voimaton, koska Venäjän federaatiolla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa.  Ainoa joka tilanteessa jossain määrin voisi toimia on Euroopan unioni. Sen tulisikin välittömästi ryhtyä painostamaan kaikin käytössä olevin keinoin Venäjää ryhtymään toimenpiteisiin siviilien turvallisuuden takaamiseksi. Ulkoministeri Soinin on oltava tässä aloitteellinen.

Vaikka emme voi kuin katsoa vierestä, emme saa unohtaa. Kun pöly Syyriassa on laskeutunut, kapinalliset kukistettu ja Assad varmistanut hallintonsa jatkumisen – kuten nyt ennen pitkää näyttää käyvän – ei tilanne saa palata normaaliksi ja rikokset ihmisyyttä vastaan tulla lakaistuksi maton alle.  Assad on saatava ennemmin tai myöhemmin Haagin sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan.  Vaikka se, minkä ei enää koskaan pitänyt tapahtua tapahtuu taas, voimme edes kantaa vastuun siitä, ettei ne teot enää koskaan jää rankaisematta.

Lähi-idän konfliktin ratkaisun avaimet löytyvät Euroopasta

Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.
Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.

Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa hallitusta, ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus.

Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla, koska vaalit voitti väärä poliittinen liike. Toistaiseksi Israeliin ei ole kohdistunut mitään poliittista eikä taloudellista painostusta huolimatta siitä, että se on vuosikymmeniä ollut noudattamatta YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia, jatkanut laittomien siirtokuntien rakentamista miehittämilleen alueille ja polkenut miehitettyjen alueiden asukkaiden ihmisoikeuksia. Israelin tuhoisien voimatoimien ja laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista palestiinalaisten tukemista.

Israelin viennistä 32 % ja tuonnista 34 % tapahtuu Euroopan unionin kanssa. Unionin ja Israelin väliset kauppasopimukset takaavat lähes täydellisen vapaakaupan niin teollisuus- kuin maataloustuotteidenkin osalta. Toistaiseksi näiden kauppasopimusten jäädyttämistä tai purkamista ei ole vakavasti harkittu, vaikka tiedetään Israelin jatkuvasti rikkovan sopimusten ehtoja.

Euroopan unionin ulkopolittiikkaa on usein kritisoitu hampaattomaksi ja  toistaiseksi sillä ei kansainvälisesti ole ollut sitä painoa-arvoa, joka sillä voisi olla. Unionilla on kuitenkin tällä hetkellä avaimet käsissään Gazassa tapahtuvan tragedian päättämiseksi ja mahdollisuus painostaa Israelia kohti kestävää kahden valtion ratkaisua – siitä huolimatta Benjamin Netanyahu siitä onkin de facto irtisanoutunut muutama päivä sitten pitämässään puheessaan. Kauppasuhteiden katkeaminen Unioniin olisi Israelin taloudelle liian kova hinta maksettavaksi.

Yhdysvaltojen on käytännössä sisäpoliittisista syistä mahdotonta painostaa läheisintä liittolaistaan kohti pysyvää rauhanomaista ratkaisua. Aloitteen pitää tulla Euroopasta.