Suvaitsevaisen vastaisku

Verta ja kunniaa pakkiin.

Joulun alla pistäydyin Kurvin Filmtownissa ja kassalle tullessani huomasin yhtäkkiä, että myyjällä oli päällä Blood & Honour -järjestön logolla kuvitettu college-pusero.  Tilanne oli niin hämmentävä ja yllättävä, etten osannut kuin maksaa irtokarkkini ja poistua nopeasti liikkeestä. Ajatus siitä, että joku henkilö katsoi asiakaspalvelutehtävässä asialliseksi kantaa avoimen rasistisen uusnatsi- ja white power -järjestön tunnuksella varustettuja vaateita tuntui uskomattomalta.

Lähetin aiheesta seuraavana päivänä seuraavan palautteen Filmtownin verkkosivujen kautta:

Asioin maanantaina 19.12. noin kello seitsemän aikoihin Sörnäisten
myymälässänne ja huomioni kiinnitti yrityksenne asiakaspalvelijan
työaikana käyttämä Blood & Honor -järjestön college-pusero. Wikipedian
mukaan:

”Blood & Honour, Veri & Kunnia on uusnatsistinen musiikinjakeluverkosto, jonka
perustivat vuonna 1987 natsi-skinheadit vastaiskuna Anti-Nazi Leaguen Rock
Against Racism -organisaatiolle. Blood & Honour organisoi uusnatsiyhtyeiden
konsertteja ja levittää RAC-yhtyeiden äänityksiä. Joskus organisaatio
käyttää tunnusta ”28”, joka juontuu Blood ja Honour-sanojen ensimmäisten
kirjainten järjestysluvuista aakkosissa. Blood and Honour, suomeksi veri ja
kunnia, otti nimensä Hitler-Jugendin motosta Blut und Ehre.”

Tiedustelisinkin oliko asiakaspalvelijan käyttämä vaate yrityksenne
arvojen mukainen ja pitääkö minun tulevaisuudessa asioida kilpailijoidenne
liikkeissä?

Viikon päästä sain yrityksen myynti- ja markkointiassistentilta vastauksen:

..Myymälöidemme ohjeistuksissa kerrotaan selvästi, että työaikana työntekijä edustaa FilmTownia ja yrityksen arvoja. Vaikka FilmTownissa ei ole varsinaista työasua, pukeutumisen on oltava asiakaspalvelutyöhön sopivaa ja asiallista…Kyseinen myyjä on käyttäytynyt siis täysin ohjeistuksiemme vastaisesti. Olemme huomauttaneet asiasta kyseistä myyjäämme. Olemme myös ohjeistaneet myymäläpäällikköämme jatkossa kiinnittämään erityistä huomioita työntekijöidensä pukeutumiseen. Emme missään tapauksessa siis hyväksy vastaavien vaatteiden käyttämistä työajalla ja pahoittelemmekin syvästi siitä aiheutunutta mielipahaa!

Ensinnäkin, minusta Filmtown hoiti tilanteen hienosti, mistä suuri kiitos.

Episodi kuitenkin herätti myös ajatuksia mielipiteen- ja sananvapauden sekä toisaalta suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden rajoista. Oliko minun ja Filmtownin esimiesten toiminta ”vihervasemmistolaista fasismia” ja mielipiteenvapauden rajoittamista, josta on muodostunut internetin keskustelupalstojen ja blogikirjoitusten yleinen valituksen kohde? Onko se, ettei suvaitse suvaitsemattomuutta yhtään eettisesti perustellumpaa kuin suvaitsemattomuus sinänsä? Esimerkiksi, oliko Päivi Räsänen oikeassa, kun kiitteli muita hallituspuolueita suvaitsevaisuudesta, kun hallitusohjelmaan ei kirjattu aietta avioliittolain uudistuksesta:

Tämä hallitus koostuu puolueista, joilla on erilaisia näkemyksiä tämän kysymyksen suhteen. Ja siellä todettiin, että pitää suvaita toisten vakaumusta.

On se ja ei ollut. Räsäsen näkemyksen loogisena kompastuskivenä on kehen ja mihin suvaitsevaisuus kohdistuu. Kukaan ei ole kieltämässä päiviräsästen oikeutta omaan uskonnolliseen vakaumukseensa tai näkemykseensä avioliitosta. Kysymys onkin ennen kaikkea siitä, onko räsäsillä tai vaikka uusnatseilla moraalista oikeutta vaatia muiden ihmisten oikeuksien rajoittamista oman uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa perusteella. Oli kyseessä sitten kristillisdemokraattien ajatus siitä, ettei homoseksuaalisilla ihmisillä tule olla samat oikeudet parisuhteeseen kuin heteroseksuaalisilla, skinheadien vakaumus valkoisesta ylivallasta tai israelilaisten ultraortodoksijuutalaisten näkemys siitä, että heillä on oikeus määritellä missä ja miten pukeutuneena muut saavat kaupingilla kävellä –  ydinajatus on sama: noiden toisten ihmisoikeudet eivät ole samat kuin meidän. Tällaisen suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus ei ole suvaitsemattomuutta vaan avoimen ja vapaan  yhteiskunnan itsesuojelua ja yksilöiden itsemääräämisoikeuden turvaamista.

Loppupaatoksena: tässä meille kaikille tehtävä uudeksi vuodeksi: avoimelle rasismille, homofobialle eikä muukalaisvihalle voida, edes suvaitsevaisuuden nimissä, antaa tilaa julkisessa elämässä. Tämä on meidän kaikkien tehtävä ja joskus vain sähköpostin lähettäminen voi riittää.