Puoliautomaattinen blogikirjoitus

Viime aikoina uutisia ampuma-asekuolemista tuntuu tulleen taas liukuhihnalta. Pari viikkoa sitten Savossa kaksi lasta kuoli kahdessa erillisessä onnettomuudessa perheen luvallisen aseen lauettua. Tällä viikolla taas tuli uutinen ampumavälikohtauksesta Helsingin keskustassa.

Tapahtumien kulku on jotenkin hämmentävä. Irakista sotaa pakoon lähtenyt Jawhar Mustafa Bashda tulee pakolaisena Suomeen ja perustaa pitserian Helsingin ydinkeskustaan. Ja eräänä arkisena päivänä päätyy ottamaan kiinni pojan, joka viereisessä ravintolassa hetki sitten oli ampunut  isänsä luvallisella kiväärillään:

Irakissa olen nähnyt kerran 15–20 päätöntä ruumista kadulla. Tämä oli minulle normaalia, olen nähnyt tällaista aiemmin, mutta ei tämä silti ole sama asia kuin ennen.

Bashda ihmettelee, miten Suomessa voi kävellä ravintolaan ison käsiaseen kanssa, ja miksi lakia ei muuteta niin, ettei kukaan enää tarvitsisi asetta. Sitä onkin syytä ihmetellä. Kaikkien käsiaseiden kieltäminen maassa, jossa on pitkät ja kunniakkaat metsästysperinteet tuntuu kohtuuttomalta. Mitä jos aloitettaisiinkin metsästykseen sopimattomista aseista. Tai ainakin puoliautomaattikäsiaseista?

Lähes kaikki jollain tavalla rationaaliset ja vastuulliset ihmiset ovat yhtä mieltä siitä periaatteesta, että yhteiskunnalla on oikeus jollain tavoin kontrolloida aseiden ja muiden yleisesti vaarallisien asioiden hallussapitoa. Kyse on siitä mihin kohtaan janaa taktisesta ydinohjuksesta kynsileikkuriin tuo raja halutaan asettaa. Kuten päihteiden kanssa:  juuri kukaan ei ole kieltämässä kahvia, äärettömän harva alkoholia, aika monet ovat sitä mieltä, että kannabis voisi olla laillista, mutta huomattavasti harvemmat ajavat heroinin vapaita markkinoita. Sama ilmiö, valtiolla on oikeus kontrolloida kansanterveydellisistä syistä päihdemarkkinoita, kyse on vain siitä, mihin raja vedetään.

Puoliautomaattikäsiaseet ovat olleet ylivoimaisesti käytetyin ase koulu- ja muissa vastaavissa surmissa. Asiantuntijamielipiteet ovat myös vahvasti puoliautomaattisten aseiden kieltämisen kannalla. Kauhajoen koulusurman tutkintaraportissa todetaan:

Aikaisemmissa koulusurmissa on poikkeuksetta käytetty ampuma-asetta. Yhdysvaltalaisissa koulusurmaselvityksissä on lisäksi todettu, että tyypillisesti koulusurmaajalla on ollut ase helposti käytettävissään. Ase, jolla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, mahdollistaa useiden henkilöiden surmaamisen. Kauhajoella kukaan luokassa olleista 13 henkilöstä ei päässyt ampumisen aikana pakenemaan…Harrastuksissa tulisi voida käyttää ainoastaan sellaisia aseita, joiden avulla mittavat veriteot eivät olisi helposti mahdollisia.

Vastaavasti, Utøyan joukkosurman kansainvälisen tutkimuskomitean loppuraportin mukaan:

Halvautomatiske våpen er regelmessig brukt i terrorhandlinger og i forbindelse med alvorlig kriminalitet som skolemassakrer. Halvautomatiske våpen er i Norge tillatt, men det finnes ingen oversikt over antall slike våpen i dag. I tillegg er det i dag lovlig anledning til å importere deler som kan omgjøre halvautomatiske våpen til helautomatiske. Teknologi har gjor t konver tering til helautomatiske våpen enkelt for en rekke våpentyper.

Aselakien, aseiden määrän ja aseilla tehtyjen henkirikosten määrän välillä ei ole selkeää, suoraa korrellaatiota, vaan tulokset vaihtelevat maittain. Esimerkiksi kuitenkin Japanissa, jossa on yksi maailman tiukimmista aselainsäädönnöistä tapahtuu myös väkilukuun suhteutettuna maailman toiseksi vähiten murhia.

Toisin kuin usein näkee väitettävän, aselakien kiristäminen Isossa-Britanniassa vuonna 1996  ei johtanut aserikollisuuden räjähdysmäiseen kasvuun, vaikka rikollisuus ei vähentynytkään ainakaan niin paljon kun oltiin toivottu. Vuoden 1996 17 kuolonuhria vaatineen Dunbladen kouluammuskelun jälkeen Isossa-Britanniassa kiellettiin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta kaikki yksityisomistuksessa olevat käsiaseet. Kielto porrastettiin siten, että sen vaikutus voimassa olevien aselupien määrään tuli täysimääräisesti voimaan vasta kuuden vuoden päästä lain säätämisestä. Vuonna 2006 tehdyn tilastollisen analyysin perusteella aselakien tiukennuksella ei ollut ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta aseväkivaltaan, mutta tämän jälkeen aserikollisuus on vähentynyt huomattavasti ja sen myötä myös aseiden aiheuttamien kuolemien kokonaismäärä.

Myös Australiassa uudistettiin aselainsäädäntöä Port Arthurissa tapahtuneen joukkosurman jälkeen. Lain laatimisen jälkeen aseilla tehtyjen henkirikosten määrä kääntyi kasvuun. Toisaalta, ampuma-aseilla tehdyt miesten itsemurhat vähenivät miltei kolmannekseen ja yleinen itsemurhien määräkin väheni huomattavasti. Professori Simon Chapmanin mukaan ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten tarkastelussa tulee ottaa huomioon aselain tiukentamisen tavoitteet: uuden lain tarkoituksena oli ennen kaikkea estää joukkosurmia, eikä varsinaisesti vähentää aseilla tehtyjä henkirikoksia yleisesti. Aseiden aiheuttamien kuolemien kokonaismäärän vähenemistä Chapman pitää ylimääräisenä saavutettuna etuna.

Aselakien tiukentamista on arvosteltu myös siitä, että se vähentäisi vain laillisia aseita, vaikka ongelmana on oikeasti väärien ihmisten käsissä olevat laittomat aseet. Laillisien aseiden määrän vähentäminen vähentäisi kuitenkin myös laittomien aseiden määrää. Poliisi on viime vuosina selvittänyt tehostetusti takavarikoitujen aseiden alkuperää. Luvattomat aseet ovat valtaosin alun perin laillisia, luvallisia aseita, jotka muuttuvat luvattomiksi anastuksien tai katoamisien yhteydessä. Vuonna 2010 poliisiylijohtaja Paatero totesi:

Sellaisia aseita, jotka ovat aina olleet luvattomia, on varsin vähän.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan henkirikoksista käytetyistä ampuma-aseista 47 % on luvallisia, käsituliaseista 43 %.

Viimeisin aselain muutos oli poliittisten kompromissien ryydittämä farssi. Kauhajoen ja Jokelan jälkeisessä tilanteessa piti tehdä jotain, mutta toisaalta, aseharrastajien painostuksen vuoksi ei uskallettu tehdä mitä olisi pitänyt. Lopulta lakia päädyttiin kiristämään tavalla, joka kaikista osapuolista on täysin toimimaton. Koska lakia joka tapauksessa pitää korjata, tehdään se tällä kertaa kunnolla.

.. ja ei, mielenterveyspalvelujen parantaminen ei edelleenkään ratkaise aseväkivaltaongelmaa.

Aselaeista – vielä kerran

Oletteko kuulleet miehestä, joka tappoi ämpärillä kymmenen viatonta sivullista?

Jokelan, Kauhajoen ja Hyvinkään kaltaisten tapahtumien yhteydessä Suomessa on virinnyt keskustelu mahdollisista aselakien tiukennuksesta niin, että esimerkiksi puoliautomaattipistoolien hallussapito kiellettäisiin. Näitä toimenpiteitä vastustavat yleensä tukeutuvat argumentaatiossaan siihen, että aselakien tiukentamisen sijaan tulisi panostaa ennen kaikkea mielenterveyspalvelujen parantamiseen ja että nuorten mielenterveyspalveluiden lisäämisellä ehkäistäisiin paljon tehokkaammin edellä mainitun kaltaisia tragedioita kun aselakien muutoksilla. Vaikka tämä väite voi mahdollisesti pitää paikkaansakin, juuri mitään näyttöä sen tueksi ei ole olemassa.

Argumentin ensimmäinen ongelma on ilmeinen: miksi aselakien muuttaminen ja mielenterveyspalveluiden tehostaminen asetetaan toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi? Miksi joko-tai, miksei sekä-että? Raha ei varsinaisesti voi olla tähän syynä, koska esimerkiksi mahdollinen puoliautomaattipistoolien hankinta- ja hallussapitolupien myöntämisen lopettaminen ei sinänsä lisäisi yhteiskunnan kustannuksia lainkaan. Olemassa olevien aseiden takaisin lunastaminen valtiolle tietenkin maksaisi jonkin verran, mutta kyseessä olisi kuitenkin kertaluontoinen kustannus,  ei pysyvä rakenteellinen kulu – esimerkiksi kuten uusien virkojen perustaminen mielenterveysalalle olisi.

Toinen kompastuskivi on se, ettei nykyisellä psykologisella tiedolla mahdollisia koulusurmaajia osata tunnistaa eikä seuloa. Ja kun ei osata tunnistaa, on kyseenalaista pystyttäisiinkö merkittävilläkään panostuksilla mielenterveyspalveluihin todella surmia ehkäisemään. Jokelan ja Kauhajoen surmien yhteiskunnallisia syitä selvittäneessä tutkimuksessa (Lindström ym. 2010) todetaan:

Koulusurmien syitä etsittäessä tutkijat ovat usein huomauttaneet, että potentiaalista koulusurmaajaa on vaikea tunnistaa ennakolta. Yhdysvaltojen salainen palvelu ei ole löytänyt selkeää psykologista profiilia koulusurmaajille. Surmaajia näyttää lähinnä yhdistävän se, että he ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja että kaksi kolmasosaa heistä on kokenut tulleensa jossain vaiheessa kiusatuksi, uhatuksi tai nöyryytetyksi. Yli puolella on ollut motiivina kosto. (Vossekuil ym. 2000.) Myös FBI päätyi toteamaan, ettei ampujien profilointi ennen tekoa tai uhkausta ole mahdollista.

Murrosikäiset nuoret miehet, jotka ovat kokeneet joskus tulleensa kiusatuksi, uhatuksi tai nöyryytetyksi? Onnea ja menestystä tuon joukon seulomisessa.

Kolmanneksi, Helsingin Sanomissa uutisoitiin 19.6. miesten itsemurhien merkittävästä vähenemisestä 90-luvun alun huippulukemista. Mielenterveysseuran puheenjohtajan Pekka Saurin, THL:n yli­lää­kä­rin Timo Partosen ja  mukaan keskeisenä syynä tähän on ilmapiirin muutos niin, että yhä useampi masentunut ja toivoton mies  us­kal­taa ha­keu­tua hoi­toon. Miesten osuus Mie­len­ter­veys­seu­ran krii­si­kes­kuk­sen asiakkaista on tasaisesti noussut. Toisin sanoen, vaikka viimeisten vuosikymmenien aikana mielenterveyspalveluilla on tavoitettu yhä enemmän itsetuhoisia miehiä, on meillä kuitenkin samaan aikaan tapahtunut Jokela, Kauhajoki, Sello ja Hyvinkää. On tietenkin mahdotonta sanoa kuinka monta ampumatapausta olisi tapahtunut ilman mielenterveyspalveluiden tavoittavuuden parenemista, mutta ainakin aihetodisteena tätä voitanee pitää siitä, ettei mielenterveyspalveluilla kovin helposti voida ampumavälikohtauksia estää.

Viime vuosien kaltaisten ampumävälikohtausten ehkäiseminen on hyvin vaativaa ja mikään yksi toimenpide ei yksinään ratkaise ongelmaa. Jo Kauhajoen koulusurmien tutkintalautakunnan raportissa todetaan:

Suomessa on paljon aseita, ja ilmapiiri on ollut muun muassa historiallisista perinteistä johtuen asemyönteinen…Aseiden suuri määrä ja helppo saatavuus kuitenkin lisäävät asemyönteisyyttä, antavat mahdollisuuksia aseiden käyttöön tuhoisiin tarkoituksiin ja siten huonontavat yleistä turvallisuutta. Laillisista aseista osa ajautuu laittomille markkinoille esimerkiksi varkauksien kautta. Harrastuksissa tulisi voida käyttää ainoastaan sellaisia aseita, joiden avulla mittavat veriteot eivät olisi helposti mahdollisia… Sisäasiainministeriön tulisi huolehtia siitä, että kaikki sellaiset käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, kerätään pois esimerkiksi maksua vastaan, ja että uusia hankkimislupia näille aseille ei myönnetä. Luvattomien aseiden poisluovutusmahdollisuuden houkuttelevuutta tulisi lisätä.

Joko me nyt Hyvinkään jälkeen voisimme vihdoin tehdä näin. Ja parantaa mielenterveyspalveluita.