Mohammed tuli taloon

Viime vuoden huhtikuun puolivälissä tapasimme ensimmäistä kertaa hieman ujonoloisen 21-vuotiaan Syyrian Alepposta kotoisin olevan nuoren miehen Oulunkylän ostarin kahvilassa.

screen-shot-2017-01-19-at-17-37-20

Olimme muutamia päiviä aiemmin  huomanneet Refugee Hospitality Club -Facebook-ryhmässä ilmoituksen, jossa hän haki kotimajoituspaikkkaa Helsingistä, koska ei viihtynyt Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen metelissä ja ahdistavassa ilmapiirissä. Lyhyen miettimisen jälkeen arvelimme, että meille voisi yksi ihminen mahtua lisää ja sovimme tapaamisen Mohammedin kanssa.

Tapaaminen meni hyvin. Mohammed tuli ensin vain käymään meillä,  pian muutti meille kokeeksi muutamaksi päiväksi ja jo ennen kuun loppua pysyvästi. Lopulta Mohammed asui talomme alakerrassa melkein yhdeksän kuukautta.

IMG_1116.JPGYhteisiin yhdeksään kuukauteen mahtui kaikenlaista: jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen jännittämistä, kalareissuja mökillä, suomalaisiin jouluperinteisiin tutustumista ja kaikkea sitä mitä suomalaisen lapsiperheen arkeen kuuluu. Toisaalta noina kuukausina Mohammed odotteli turvapaikkapuhuttelua, jännitti Maahanmuuttoviraston päätöstä, sai oleskeluluvan, aloitti ammattiin tähtäävät opinnot ja lopulta muutti pari viikkoa sitten elämänsä ensimmäiseen omaan asuntoon.

Arjen eläminen turvapaikanhakijan kanssa antoi uusia perspektiivejä moniin maahanmuuttokeskustelussa sivuttuihin aiheisiin.

13724117_10154000135973292_4093170834764401482_oYksi suuri oivallus minulle oli se, miten maahanmuuttajien työelämän alkuun pääsemisen tiellä on usein suhdeverkostojen ja kontaktien puute. Mohammed oli Syyriassa 14-vuotiaasta asti työskennellyt räätälinä ja on vaatteiden korjaus- ja muutostöissä erittäin taitava. Vain sillä, että mainostin Facebook-kavereilleni Mohammedin osaamista ja hänen tarjoamiaan palveluja, löytyi kymmenittäin uusia asiakkaita, joiden vetoketjut tarvitsivat vaihtamista tai takin hihat lyhentämistä. Suomalaisen yhteiskunnan syrjään kiinni tarttumisessa auttaminen oli siis aika yksinkertaista ja helppoa: muutama käynti verotoimistossa ja kontaktien tarjoamista.

Maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin liittyvän ilmapiirin ja retoriikan kärjistyminen on tuntunut omituiselta, sydämettömältä  ja ajoittain suorastaan julmalta. Oma jokapäiväinen henkilökohtainen kokemus on ollut räikeässä ristiriidassa niiden maahantunkeutujafantasioiden kanssa, joita sosiaalinen media on pullollaan. Politiikan johtotehtävissäkin toimivien ihmisten puheet “elintasosurffareista” tuntuivat ahdistavilta, kun ensimmäistä kertaa keskusteli internet-puhelun välityksellä Mohammedin vanhempien kanssa ja kuuli puhelun taustalta laukauksia ja räjähdyksiä piiritetystä Alepposta. Rajat kiinni -tyyppien uhoaminen oman maansa puolustamisesta lintsaavista nuorista miehistä kuulosti järjettömältä kun luki Assadin armeijan Aleppon taistelujen yhteydessä tekemistä törkeistä ihmisoikeusrikkomuksista – sen saman Assadin armeijan, johon värväystä Mohammed alun perin Syyriasta pakeni.

Pakolaiset ovat tulleet Suomeen saadakseen uuden alun ilman vainoa ja hengenvaaraa. Enemmän kuin mitään muuta, he haluavat tehdä töitä, opiskella ja kotoutua uuteen kotimaahansa. Usein he kuitenkin tarvitsevat tässä hieman apua, jota jokainen voi antaa omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Jos kotonasi vain on tilaa yhden lisäihmisen majoittamiseen, suosittelen lämpimästi kotimajoittajaksi ryhtymistä.  Meille kotimajoittajana toimiminen on ollut myönteinen kokemus. Olemme saaneet kulkea rinnalla kun Suomi on saanut uuden asukkaan, joka on aivan mielettömän määrätietoisesti ja ahkerasti halunnut oppia kielen, kotoutua ja tulla tuottavaksi maan kansalaiseksi. On ollut ilo ja kunnia että siinä on omalla pienellä panoksella saanut auttaa. Minä ja perheeni puolestaan olemme saaneet uuden elinikäisen ystävän.

Screen Shot 2017-01-20 at 9.22.24.png
Lisätietoja kotimajoittajaksi ryhtymisestä löytyy Refugees Welcome Finland -kansalaisverkoston verkkosivuilta.

Pelastakaa Aleppo

Siinä ne olivat peräjälkeen Twitter-feedissä. Syyrian Valkoisten kypärien epätoivoinen vetoomus maailmalle Itä-Aleppossa loukussa olevien 100000 siviilin puolesta: ”We can’t believe the world’s most powerful countries can’t get 100.000 civilians to safety that is 4 KM away! ” . 

..ja sitten MTV Uutisten vastaavan päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan päivitys:

Screen Shot 2016-12-14 at 9.18.16.png

Kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Maailma katsoo parhaimmillaan voimattomana ja pahimmillaan välinpitämättömänä vieressä, kun siviilejä teurastetaan sadoittain tai tuhansittain. Bangladesh, Sabra ja Shatila, Srebrenica, Ruanda, Darfur. Pääuutiseksikin nousee se, että Suomen pankki on nostanut bruttokansantuotteen kasvuennustetta seuraaville vuosille 0,2 prosenttiyksikköä. Ei käynnissä oleva ”inhimillisyyden täydellinen luhistuminen” vajaan 4000 kilometrin päässä.

Yhdistyneet kansakunnat on voimaton, koska Venäjän federaatiolla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa.  Ainoa joka tilanteessa jossain määrin voisi toimia on Euroopan unioni. Sen tulisikin välittömästi ryhtyä painostamaan kaikin käytössä olevin keinoin Venäjää ryhtymään toimenpiteisiin siviilien turvallisuuden takaamiseksi. Ulkoministeri Soinin on oltava tässä aloitteellinen.

Vaikka emme voi kuin katsoa vierestä, emme saa unohtaa. Kun pöly Syyriassa on laskeutunut, kapinalliset kukistettu ja Assad varmistanut hallintonsa jatkumisen – kuten nyt ennen pitkää näyttää käyvän – ei tilanne saa palata normaaliksi ja rikokset ihmisyyttä vastaan tulla lakaistuksi maton alle.  Assad on saatava ennemmin tai myöhemmin Haagin sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan.  Vaikka se, minkä ei enää koskaan pitänyt tapahtua tapahtuu taas, voimme edes kantaa vastuun siitä, ettei ne teot enää koskaan jää rankaisematta.