Ehdolla puoluevaltuuskuntaan

Pohjois-Helsingin Vihreät ry on asettanut minut ehdolle Vihreiden puoluevaltuuskuntaan.  Puoluevaltuuskunta päättää Vihreiden keskeisistä poliittisista linjanvedoista, puolueen budjetista ja muun muassa hyväksyy puolueen uudet jäsenyhdistykset. Uusi puoluevaltuuskunta valitaan kesäkuussa puoluekokouksessa Tampereella. 

Ehdokasesittelyni alla: 

Olen 41-v. helsinkiläinen it-asiantuntija ja tutkimusjohtaja.

Lähdin politiikkaan vuonna 2010, koska haluan olla rakentamassa sellaista Suomea, jossa on tilaa kaikille suomalaisille ihonväristä, etnisestä alkuperästä tai muusta huolimatta. Olen ollut kahdesti ehdolla kuntavaaleissa ja kuulunut Mäkelänrinteen uintikeskuksen hallitukseen, liikuntalautakuntaan ja -jaostoon, tietotekniikkajaostoon ja digitalisaatiotoimikuntaan.

Mielestäni puolueen keskeisen tavoitteen tulee olla murtautuminen lopullisesti yhdeksi maan suurista puolueista. Villen puheenjohtajakausi ja historiallinen kuntavaalitulos tarjoavat tähän loistavat lähtökohdat.

Vihreiden pitää tarjota vaihtoehto, jossa syrjäytymistä torjutaan panostamalla koulutukseen ja  ennaltaehkäisevään sosiaali- ja nuorisotyöhön. Painopisteen pitää olla ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä, ei vain ongelmien laastaroinnissa.

Haluan, että päätöksenteko perustuu tutkittuun tietoon eikä asiantuntijoita sivuuteta ”kaiken maailman dosentteina”.

Käsillä on nyt viimeiset hetket ymmärtää, ettei aikamme suurin uhka ole terrorismi, turvapaikanhakijat, monikulttuurisuus tai edes nouseva kansallismielisyys vaan ilmastonmuutos.

Verkkosivuni: http://lyytinen.fi

445

Äänet on laskettu ja vaalikampanjasta on jäljellä enää yksi asia.

Ennen tarkastuslaskentaa lopullinen äänimäärä jäi 445 ääneen, mikä on paljon vähemmän kuin olin toivonut ja uskonut. Edellisistä kuntavaaleista äänimäärä nousi vain 95. Viimeisestä varavaltuutetun paikasta jäätiin 21 ääntä. Syitä on varmaan monia. Näissä vaaleissa Vihreillä oli Oulunkylässä peräti neljä ehdokasta ja alueen vihreät äänet jakautuivat. Yleisesti pormestarivaalikuvio näytti suosivat vihreitä nais- ja toisaalta kokoomuslaisia miesehdokkaita. Ja jotain olisi itse pitänyt osata tehdä paremmin. Seuraavaksi pitää miettiä mitä se voisi olla.

Mutta se yksi asia.

Kiitos.

Kiitos jokaiselle 445 äänestäjälle. Kullakin meillä on vain yksi ääni ja sen saaminen on suuri luottamuksen osoitus.

Kiitos Ilanalle, jota olen kohtuuttomasti laiminlyönyt viimeiset viikot ja joka on joutunut kantamaan lähes kaiken vastuun perheen arjesta.

Kiitos Elenalle, joka tehokkaasti ja määrätietoisesti veti kampanjaani kaiken muun työ- ja perhekiireiden keskellä ja joka jaksoi aina tsempata ja kannustaa. Myös pettymyksen hetkellä.

Kiitos Janille, Danille ja Akille, joiden rautainen ammattitaito teki minun osuudestani paljon helpompaa.

Kiitos Mohammedille, joka tarvittaessa auttoi lasten vahtimisessa aina silloin kun sitä tarvittiin.

Kiitos Elenalle, Niklakselle, Tuomakselle, Timolle, Tatulle, Rasselle, Samuelille, Tommille, Terhille, Maxille, Janille ja Mohammedille, jotka jakoivat tai luukuttivat minun vaaliesitteitäni.

Kiitos kaikille kahdellekymmenelle ihmiselle, jotka lahjoititte rahaa kampanjaani, näiden joukossa Timo, Teemu, Teemu, Kalle, Aleksi ja Lauri, jotka ovat antaneet luvan nimensä mainitsemiseen.

Kiitos kaikille niille lukemattomille henkilöille, jotka kannusti, tsemppasi, suositteli, tuki, auttoi. Somessa ja tosimaailmassa.

Kiitos.

I feel a very unusual sensation – if it is not indigestion, I think it must be gratitude.     –Benjamin Disraeli

Varttivaltuutettu Vapaavuori

Tänä aamuna Helsingin Sanomat julkaisi jo hetken odotellun uutisen Jan Vapaavuoren lähtemisestä Helsingissä Kokoomuksen pormestariehdokkaaksi. Laajassa puolentoistasivun haastattelussa Vapaavuori kertoi päätyneensä ratkaisuun koska:

Järki sanoi, että ei kannata lähteä. Mutta sydän sanoi toista. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän sydän vei mukanaan

Uutinen tarkoittaa sitä, että kamppailu Helsingin suurimman puoleen asemasta sähköistyi kerralla. Kokoomuksen kannalta Vapaavuoren lähteminen ehdolle oli selkeä voitto: Jan on pidetty ja karismaattinen poliitikko, joka pystyy tehokkaasti haastamaan Vihreät kuntavaalitaistelussa.

Henkilökuvan mielenkiintoisin sisältö löytyi kuitenkin jutun lopusta:

Jan Vapaavuori aloitti Euroopan investointipankin (EIP) varapääjohtajana 1. syyskuuta 2015. Hänen kautensa on nelivuotinen. Vapaavuori aikoo ottaa virkavapaata pankista kuntavaalikampanjan ajaksi.

Jos Vapaavuori ei tule valituksi pormestariksi, hän palaa virkavapaan jälkeen pankkiin.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa seuraavaa: mikäli huhtikuun kuntavaaleissa Vihreät nousevat kaupungin suurimmaksi puolueeksi ja Helsingin pormestarinkäädyt asetetaan Anni Sinnemäen harteille Vapaavuoren sijaan, (lähes varmasti) valtuustoon valittu Vapaavuori aikoo palata Luxemburgiin jatkamaan kauttaan Euroopan investointipankissa.

Vapaavuoren kannalta tämä on täysin ymmärrettävä ja järkevä ratkaisu. Vapaavuorta äänestäneiden kannalta kuitenkin arveluttava.

Kuluvan valtuustokauden aika perussuomalaisten Jussi Halla-aho on saanut näkyvää kritiikkiä siitä, että hänen tultua valittua  keväällä 2014 Euroopan parlamentiin, hän ei ole käytännössä lainkaan osallistunut kaupunginvaltuuston kokouksiin vaan kokouksissa on pääasiassa istunut 1. varavaltuutettu Nuutti Hyttinen. Vuonna 2015 Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Seppo Kanerva ilmaisi mielipiteensä asiasta seuraavasti:

– Höpö höpö! ..Mikä se semmoinen kaveri on, joka kukkuu vain nimenä siellä, muttei näy?

– Se on hänen oma juttunsa, jos on semmoista puhunut. Parempi, että häipyisi pois sinne Brysseliin, eikä tulisi tänne sohimaan asioita.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Vapaavuori heti vaalien jälkeen hakee eroa valtuutetun tehtävästä. Tämä ei helsinkiläisten äänestäjien kannalta ole mielestäni sen parempi vaihtoehto. Jo edellisissä kuntavaaleissa 2012 Vapaavuori valittiin valtuustoon kaupungin suurimmalla äänimäärällä, mutta erosi jäsenyydestä 2015 aloittaessaan työt investointipankissa. Tällä kertaa erohakemus tapahtuisi oletettavasti välittömästi vaalien jälkeen.

 

Mielestäni on vähintäänkin arveluttavaa asettua ehdolle luottamustehtävään, jota ei ole aikomustakaan hoitaa. Jokaisen Vapaavuorta ja Kokoomusta Helsingissä tulevissa kuntavaaleissa äänestävän olisi syytä ottaa tämä huomioon.

Liikunta tarvitsee puolustajia

Kuluvan talven aikana on valmisteltu Helsingin kaupungin uutta johtamisjärjestelmää, joka astuu voimaan seuraavan valtuuston aloittaessa toimintansa kesäkuun ensimmäinen päivä. Uudistuksessa iso joukko nykyisiä virastoja yhdistetään neljäksi toimialaksi ja samalla virastoja johtaneet  lauta- ja johtokunnat yhdistetään neljäksi superlautakunnaksi, joita puheenjohtaa uudet apulaispormestarit.

organisaatiokaavio.jpg

Nykyinen liikuntavirasto tulee jatkossa kuulumaan kulttuurin  ja vapaa-ajan toimialaan yhdessä nuorisoasiainkeskuksen, kulttuurikeskuksen, taidemuseo HAM:n, kaupunginmuseon, kaupunginorkesterin ja kaupunginkirjaston kanssa. Toimialaa johtavalla kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnalla on vielä kolme jaostoa: omansa kulttuurille, liikunnalle ja nuorisolle.

Uudessa johtamismallissa on paljon hyviä puolia: pormestarimalli selventää virkamisvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon rajaa ja antaa tuleville pormestareille taloudellisesti mahdollisuuden keskittyä kaupungin johtamiseen nykyistä paremmin.

Liikunnan asemaan kaupungin päätöksenteossa se mielestäni kuitenkin tulee vaikuttamaan haitallisesti.

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala- ja liikuntajohtaja

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan virkaa ei jostain syystä juuri hakenut liikuntaihmisiä sen enempää kaupungin omasta organisaatiosta kuin sen ulkopuoleltakaan. Joulun alla kaupunginvaltuusto valitsi virkaan hakijoiden joukosta nuorisoasiankeskuksen nykyisen johtajan Tommi Laition. Vaikka Laitio muuten mielestäni olikin ehdokkaista pätevin, sopivin ja nykyisessä tehtävässään  rohkeaksi, tehokkaaksi ja uudistushenkiseksi johtajaksi osoittautunut, ei hänellä ole lainkaan kokemusta liikunnan saralta.

Liikunnan palvelukokonaisuutta toimialan sisällä tulee johtamaan liikuntajohtaja. Käytännössä palvelukokonaisuuksien johtajien itsenäinen päätöksentekovalta tulee jäämään pieneksi, eivätkä he tule toimimaan edes oman palvelukokonaisuuteensa liittyvien asioiden esittelijöinä lautakunnassa vaan esittelyvastuu on toimialajohtajalla. Liikuntajohtajan virka tullaan täyttämään myöhemmin.

Kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta ja liikuntajaosto

Valtuuston marraskuussa hyväksymässä uudessa hallintosäännössä määritellään tulevan lautakunnan alla toimivan liikuntajaoston toimivaltuuksia seuraavasti:

Lautakunnan ja jaostojen toimivallan jako on tarkennettu avustustoimintaan ja siihen liittyvään delegointiin. Lautakunta päättää toimialan avustusmäärärahojen jakamisen periaatteista. Jaostot päättävät käytettävissä olevien avustusmäärärahojen jakamisesta. Avustusten jakamiseen liittyvät tehtävät ovat nykyisin kirjasto- ja kulttuurilautakunnalla, liikunta- lautakunnalla ja nuorisolautakunnalla.

Johtamisen jaoston 17.10.2016 päätöksen mukaisesti on lisätty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisojaostojen toimivaltaan tehtävät asettaa osaltaan palvelukokonaisuudelle tavoitteita sekä seurata niiden toteutumista ja antaa lausunnon toimialalautakunnalle tulosbudjetista ja toimintasuunnitelmasta.

Suomeksi tämä tarkoittaa, ettei liikuntajaostolla tule olemaan mitään käytännön päätösvaltaa avustusten jakamisessa. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin esimerkiksi kulttuuripuolen avustuksissa, hakemuskohtainen harkinta kaupungin liikunta-avustuksissa on käytännössä olematonta. Lautakunta on määritellyt seikkaperäiset avustusten jakoperusteet, joita on tämän jälkeen sovellettu eri liikuntaa järjestäviin  tahoihin yhteläisesti. Liikuntalautakunnan poliitinen ohjaus on tapahtunut avustusmäärärahojen jakamisen periaatteiden määrittämisessä ja tulevaisuudessa tämä jää uuden toimialalautakunnan toimivaltaan.

Muiden asioiden osalta jaostosta näyttää vain lausuntoautomaatti ilman itsenäistä päätöksentekovaltaa.

Kuntavaalien jälkeisissä ryhmien välisissä neuvotteluissa, jossa eri lauta- ja johtokuntien paikat on jaettu puolueiden kesken on kulttuuri- ja nuorisolautakuntaan ollut isompi tunku kuin liikuntalautakuntaan. Samoin silloin kun eri ryhmät ovat nimenneet omia ehdokkaitaan lautakuntien jäseniksi. Tämä johtuu oman käsitykseni mukaan kahdesta asiasta: jostain syystä kunnallispolitiikkaan päätyy enemmän kulttuuri- ja kirjastoasioista kiinnostuneita ihmisiä kuin liikunnan parissa toimivia ja toisaalta puolueiden nuoria ehdokkaita ja nousevia kykyjä on ollut tapana laittaa  nuorisolautakuntaan.

On varsin todennäköistä, että tämä tulee näkymään myös uuden toimialalautakunnan kokoonpanossa niin, että nimen omaan nuoriso- ja kulttuuriasioiden osaaminen tulee korostumaan liikunnan kustannuksella. Eikä myöskään näytä siltä, että tulevien mahdollisten apulaispormestarien nimilistalla kovin montaa liikuntapolitiikkaan keskittynyttä poliitikkoa pyörisi.

Liikunnan asema johtamisjärjestelmän uudistuksen jälkeen

Pahimmassa tapauksessa siis ensi kesästä alkaen helsinkiläinen liikuntapolitiikka on tilanteessa, jossa toimialajohtajan kokemus siihen liittyvistä kysymyksistä on rajallinen, liikuntajohtajan toimivaltuudet olemattomat samoin kuin liikuntajaoston.   Ja on myös todennäköistä, että kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan jäsenet ovat paljon kiinnostuneempia kultuuri- ja nuorisopoliittisista asioista kuin liikunnasta. Ei hyvältä näytä.

Ettei liikunnalle kävisi koko kaupungin päätöksenteossa samalla tavalla kuin sille kävi uuden toimialan nimessä, olisi tärkeää, että kuntavaaleissa liikuntaväki aktivoituisi ja puoluekannasta riippumatta äänestäisi valtuustoon liikunnan puolta pitäviä poliitikkoja. Hyviä ehdokkaita löytyy joka puolueesta. Helsinki kuitenkin tarvitsee tulevina vuosina enenevissä määrin matalan kynnyksen lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiaennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä ja liikuntatiloja kasvavalle kaupungille.

Make Politics Great Again

1.1 Die Welt ist die Gesamtheit der Tatsachen, nicht der Dinge.

– Ludwig Wittgenstein

Valtiotieteilijä Benedict Anderson kuvaili klassikkoteoksessaan Kuvitellut yhteisöt –Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua niitä historiallisia ja teknisiä kehityksiä, jotka loivat edellytykset nykyisen kaltaisten  kansallisvaltioiden muodostumiseen ja lopulta modernien liberaalien demokratioiden syntymiseen.

Yksi keskeinen moottori tässä kehityksessä oli Gutenbergin keksimän painokoneen myötä syntynyt printtikapitalismi, joka loi kansallisvaltioihin yhteisen kaikkien ymmärtämän kansallisen kielen ja ennen kaikkea yhteisen väylän poliittiselle diskurssille kirjojen ja sanomalehtien avulla. Printtikapitalismi ja myöhemmin radio, televisio ja muut massaviestimet loivat sen yhteisen jaetun kansallisen ymmärryksen ja todellisuuden, jonka puitteissa läntiset demokratiat ovat toimineet viimeisen reilun sadan vuoden ajan.

Vuonna 2016 on käyty jo kahdet historialliset vaalit, joiden tulokset ovat olleet asiantuntijoille ja osin jopa vaalien voittajille järkytys. Ensin kesäkuussa Isossa-Britanniassa brexit-kansanäänestyksessä Euroopan unionista eroa haluavat voittivat ja tänä aamuna maailma on herännyt todellisuuteen, jossa seuraava Yhdysvaltain presidentti on Donald Trump. Kumpaakaan näistä tuloksista on perinteisen poliittisen viisauden avulla vaikea ymmärtää.  Molemmille kampanjoille oli yhteistä myös se, että sosiaalista mediaa käytettiin kampanjointiin ennen näkemättömällä tavalla, kuten myös se että suhtautuminen perinteiseen andersonilaiseen massamediaan oli äärimmäinen kriittinen ja ajoittain jopa vihamielinen. Tutkija Vyacheslav Polonski analysoi brexit-somekampanjointia seuraavasti:

Remain lost the battle online long before it lost the political battle on the ground. The overwhelming Leave sentiment across all social networking platforms was consistent and undeniable, yet many Remain supporters chose to ignore the voice of the Internet as something that has no connection with the real political world. They believed that Britain would never vote to leave the EU and discounted social media as a playground for trolls and teenagers…

Social media has changed the nature of political campaigning and will continue to play a key role in future elections around the world. As more and more people spend a significant proportion of their everyday lives online, social media is becoming a more powerful force to assist and influence the spread of political ideas and messages. What the EU referendum has taught us is that this accelerating technology is open to all and can be used to shape the public agenda and drive social change — for better or for worse.

Kaikkine puutteineen ja ongelmineen perinteinen printti- ja massamediakapitalismi on kuitenkin luonut kansakunnaksi kutsutulle kuvitteelliselle yhteisölle jonkinlaisen yhteisen käsityksen empiirisestä todellisuudesta, josta eri poliittiset ryhmittymät ovat vetäneet erilaisia johtopäätöksiä ja josta lähtöisin ne ovat asettaneet omia tavoitteitaan sen muuttamiseksi.

Sosiaalinen media on muuttanut tätä asiantilaa radikaalisti: erilaiset poliittiset ryhmittymät ovat eristäytyneet ideologisiin kupliinsa ja omiin empiirisiin todellisuuksiinsa. Ennen kaikkea Facebookiin on syntynyt lukuisia sivustoja, jotka tuottavat loppumattomana virtana ”uutisia” ja analyysejä, jotka New York Times Magazinen John Herrmanin mukaan:

Such news exists primarily within users’ feeds, its authorship obscured, its provenance unclear, its veracity questionable. It exists so far outside the normal channels of news production and distribution that its claims will go unchallenged.

Yhdysvaltain vaalituloksen seuraamisen vuoksi lyhyiden yöunien ja tuloksen aiheuttaman eksistentiaalisen ahdistuksen seurauksena tämä aamuna omat mietteeni ovat olleet aika synkkiä. Tänä aamuna, kun EU on edelleen keskellä mahdollisesti sen historian suurinta kriisiä kun Brexitin vaikutukset alkavat vasta hitaasti selvitä, on maailma samalla herännyt uuteen todellisuuteen jossa Yhdysvaltain presidentiksi on nousemassa rasismilla, misogynialla ja väkivallalla ratsastava tosi-tv-tähti.

Pessimisti minussa juuri nyt kysyy voiko demokratia sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan selvitä tästä uudesta lukemattomista erilaisista some-todellisuuksista koostuvasta maailmasta.

Optimisti minussa uskoo, että nyt, enemmän kuin aikoihin, tarvitaan tasa-arvoon, ihmisyyteen ja tutkittuun empiiriseen todellisuuteen pohjautuvaa politiikka. Ja siksi haluan itse olla sitä tekemässä. Maailma muuttuu kun sitä muutetaan – nyt pitää pysähtyä miettimään mitkä ovat ne uudet keinot jotka toimivat tässä uudessa todellisuudessa.

 

Tue kuntavaalikampanjaani!

img_0862Pohdin viime vuonna paljon sitä, lähdenkö ehdokkaaksi seuraaviin kunnallisvaaleihin. Edellinen kerta meni yllättävän hyvin ensikertalaiseksi, mutta ehdokkaaksi asettuminen tuo aina mukanaan paljon kaikkea muutakin kuin itse politiikan. Yhtenä näistä rahan.

Päätin laittaa kaiken likoon tulevana keväänä. Käytän kampanjointiin omaa rahaa 10 000 euroa. Mahdottoman suuri budjettihan tämä ei ole, mutta henkilökohtaisena sijoituksena se on minulle aika suuri. Uskon kuitenkin, että sillä saan aikaan kohtuullisen kampanjan ja voin tosissani kisata paikasta, jonka avulla pääsen vaikuttamaan Helsingin tulevaisuuteen.
Kaikki mahdollinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä kilpailu on kovaa.
Mitä lahjoituksella sitten saa? Lahjoitusten avulla pystyn tuomaan laajemmin esille ajatuksia siitä, miten Helsingin tulevaisuutta kannattaa rakentaa. Konkretian tasolla tämä tarkoittaa mainostilaa, tapahtumia ja esimerkiksi vaalitilaisuuksissa jaettavia esitteitä. Etenkin hyvissä ajoin annetut lahjoitukset tuovat kampanjointiin lisää ennustettavuutta, joka on kaiken kampanjahälinän keskellä korvaamattoman tärkeää.

Demokratian kannalta on hyvä asia, että mahdollisimman monet erilaiset ihmiset asettuvat ehdokkaaksi. Kunnallisvaaleissa ehdokkaiden määrä on Helsingissä kuitenkin suuri ja erottautuakseen on tehtävä näkyvä kampanja. Vihreillä ei ole suuria tahoja taustalla rahoittamassa vaalityötä, joten jokainen lahjoitus tuo lisää näkyvyyttä vihreille ehdokkaille. Pienikin summa auttaa eteenpäin. Kiitos!

Kampanjaani voi lahjoittaa rahaa Vihreiden lahjoituspalvelun kautta.

Well, that oskalated quickly

Järjestötoiminnassa ja poliittisissa luottamustoimissa olen tavannut paljon idealistisia ihmisiä, joilla on usein mitä parhaat tarkoitusperät ja pyrkimykset, mutta ei välttämättä käytännössä kykyä panna toimeksi ja saada asioita liikkeelle. Tyyppejä, jotka oman ideologisen varmuuden ja ehdottomuuden laput silmillään eivät kykene etsimään toteutuskelposia kompromisseja. Sitten on joukko ihmisiä, jotka suhtautuvat yhteisiin asioihin kuin kassanhoitoon: laitetaan toimeksi ja päätetään pysähtymättä miettimään miksi ja mitä seurauksia näillä päätöksillä on.  Kummallakaan näillä lähestymistavoilla ei maailmaa paranneta.

Tehokas poliittinen vaikuttaminen vaatii vankan arvopohjan ja ideologisen tukirangan.  Niiden pohjalta voidaan asettaa tavoitteita ja päämääriä joiden tavoitteena on yleinen hyvinvointi ja parempi huominen heikompiosaisia unohtamatta. Mutta tämä ei yksin riitä. Tarvitaan pragmaattisuutta, yhteistyökykyä ja kompromissihalukkuutta saada asioita aikaan. Ja paljon rankkaa duunia asioihin perehtymiseen. Ja lopulta vähintään yhtä paljon kovaa työtä siihen, että selittää ja kertoo mielipiteittensä taustat yleisölle ja rohkeasti toimii omassa luottamustoimessaan avoimesti kritiikillekin alttiiksi asettuen.

Siksi oma ehdokkaani näissä eduskuntavaaleissa on Hannu Oskala. Hannu ei tee politiikkaa kabineteissa vaan julkisesti blogissaan ja sosiaalisessa mediassa. Hannun politiikka lähtee vankalta vihreältä liberaalilta pohjalta, mutta hän ei pelkää  neuvottelemalla hakea parasta mahdollisuuksien rajoissa olevaa ratkaisua.

Tervettä kaupunkilaisjärkeä käyttäen Hannu uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevan asiantilan niin kaupunkisuunnittelussa kuin talous- ja kulttuuripolitiikassakin ja notkeuttaa vuosikymmeniä vanhoja kankeita rakenteita. Hannusta tulee erinomainen kansanedustaja. Ja siihen tarvitaan minun ääneni lisäksi myös teidän kaikkien muidenkin tukea.

Tilanne on oskaloitunut. Siksi eduskuntaan tarvitaan Hannu.

11095680_10152915637643292_1911275574_n

Ohi on

Vaalit ovat sitten ohi. Oma saldoni oli lopulta 350 ääntä ja äänimäärän perusteella katsottuna 183. sija yhteensä 1064 ehdokkaasta. Ei hassummin ensikertalaiselle. Olen tulokseen todella tyytyväinen. Iso kiitos kaikille minua äänestäneille, teitä oli enemmän kun olin uskaltanut toivoa. Kiitos myös kaikille tukiryhmäläisille, rahallisesti tukeneille, kannustaneille ja tsempanneille. Ilman teitä ei tähän tulokseen olisi voitu päästä. Neljän vuoden päästä sitten läpi niin että ryskyy.

Vaalituloksessa minua itseni erityisesti ilahdutti Maunulasta saamani suuri äänimäärä. Kampanjoin täällä naapurustossani aika paljon ja on hienoa, että se myös näkyy tuloksessa.Maunulan B-äänestysalueella olin toiseksi äänestetyin vihreä ehdokas Osmo Soinivaaran jälkeen A-alueellakin kolmanneksi eniten istuvan valtuutetun Sanna Vesikansan ja Oden takana.  Vielä hienompaa on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa Vihreät on Maunulan suurin puolue. Vuoden 2008 kuntavaaleissa alueen valtapuolueet olivat selkeästi Kokoomus ja demarit, nyt Vihreät jättivät molemmat kirkkaasti taakseen molemmilla äänestysalueilla.

Vihreiden nousu on ollut odotettavissa. Maunulaan on viime vuosina muuttanut hyvin samankaltaista väestöä kuin Käpylään vielä kymmenisen vuotta sitten: akateemisesti koulutettuja pienten lasten vanhempia, jotka muuttavat ydinkeskustasta syrjemmälle lisätilan tarpeen vuoksi perheen kasvaessa. Näin Maunulasta on tullut Kalliosta Käpylään ulottuvan ”viherkuplan” jatke. Tästä on hyvä jatkaa, seuraavaksi pitää tunkeutua Pakilaan ja Paloheinään horjuttamaan kokoomuksen valta-asemaa.