Vastajihadismin höpsismi

Viime aikoina olen Twitterissä ja Facebookissa nähnyt myös suomalaisten ”islamkriitikoiden” toistettavan väitettä, jonka mukaan islam olisi 1400-vuotisen historiansa aikana aiheuttanut 270 miljoonaa kuolonuhria.

Yksi luvun äänekkäimmistä julistajista on ollut yhdysvaltalainen vastajihadhörhö Pamela Geller, joka lokakuussa 2011 protestoi New Yorkin Metropolitan Museumin islamilaista kulttuuria esittelevää näyttelyä kirjoittamalla:

Where is the Met’s showcase of the lives and cultures and histories of the 270 million victims of over a millennium of jihadi wars, land appropriations, cultural annihilations, and enslavements?

Alkuperäinen lähde on tiettävästi toisen yhdysvaltalaisen islamofobikon Bill Warnerin vuonna 2008 julkaisema artikkeli ”Tears of Jihad”, joka onkin sitten sellaista epätieteellistä suttua, lähteiden väärintulkintaa, tilastojen vääristelyä ja puhdasta sisäänlukutaidottomuutta, että ansaitsee tulla hieman seikkaperäisemmän tarkastelun kohteeksi.

Warner aloittaa esseensä juhlallisesti: ”These figures are a rough estimate of the death of non-Muslims by the political act of jihad”, ja tämän jälkeen käy ”islamin uhrit” maanosittain läpi. Osa seuraavaksi esittämästäni analyysistä perustuu Little Green Footballs -sivustolla julkaistuun kirjoitukseen, jota olen täydentänyt ja laajentanut.

Africa
Thomas Sowell [Thomas Sowell, Race and Culture, BasicBooks, 1994, p. 188] estimates that 11 million slaves were shipped across the Atlantic and 14 million were sent to the Islamic nations of North Africa and the Middle East. For every slave captured many others died. Estimates of this collateral damage vary. The renowned missionary David Livingstone estimated that for every slave who reached a plantation, five others were killed in the initial raid or died of illness and privation on the forced march.[Woman’s Presbyterian Board of Missions, David Livingstone, p. 62, 1888] Those who were left behind were the very young, the weak, the sick and the old. These soon died since the main providers had been killed or enslaved. So, for 25 million slaves delivered to the market, we have an estimated death of about 120 million people. Islam ran the wholesale slave trade in Africa.

120 million Africans

Ensiksikin tuntuu omituiselta etsiä orjakaupan laajuutta arvioivia lukuja teoksesta, joka ei varsinaisesti käsittele orjakauppaa. Paul Lovejoyn tuoreempi arvio Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän orjakaupan volyymille vuosien 600–1600 on Sowellin lukuja huomattavasti pienempi, noin 6,2 miljoonaa (Lovejoy, Paul E. (2012). Transformations of Slavery: A History of Slavery in Africa. London: Cambridge University Press) ja Trans-Atlantic Slave Trade Database arvioi transatlanttisen orjakaupan volyymiksi 12,5 miljoonaa. Näillä luvuilla uhriluku olisi noin 90 miljoonaa esitetyn 120 sijaan.

Esitettyjä lukuja erikoisempaa on  1800-luvulla eläneen lääkärin David Livingstonen arvion orjien hankinnan aiheuttaneista uhreista käyttäminen arviossa varsinkin kun aiheesta on tehty myös ihan oikeaa modernia tieteellistä tutkimustakin. Tarkkoja lukuja ei ole tiedä kukaan, mutta David E. Stannardin mukaan (American Holocaust. Oxford University Press, 1993) uhrien määrä saattoi olla sama tai mahdollisesti jopa suurempi kuin toimitettujen orjien. Jos poimitaan vaikka se yhtä suuri, niin päästään 120 miljoonasta vajaaseen 40 miljoonaan.

screen-shot-2017-01-12-at-15-50-28
Orjakauppaa käyneiden laivojen lähtösatamat. Lähde: Trans-Atlantic Slave Trade Database, Emory University

Ja sitten. ihan kaikista oudoin väite tässä luonnollisesti on se, että koko transatlanttisen orjakaupan uhrimäärä olisi islamin tai muslimien vastuulla. Aivan kuin kristityllä Euroopalla ei olisi ollut sen kanssa mitään tekemistä. Kuitenkin, kuten viereisestä kuvasta nähdään, orjakauppaa käyneiden laivojen lähtösatamat olivat kaikki joko Euroopassa tai eurooppalaisten siirtomaissa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.  Ja kauppa oli transatlanttista, eli kauppatavara toimitettiin pääsääntöisesti niihin eurooppalaisten siirtomaihin Etelä-Amerikassa.

Yhdysvaltain sisällissotaa ei kuitenkaan käyty unionin ja konfederaation islamilaisen kalifaatin välillä. Toisin sanoen, transatlanttisen orjakaupan uhreja on kovin vaikea lukea ”islamin” syyksi. Tämä laskee luvun noin 12 miljoonaan.

Ei siis 120, vaan ehkä 12 miljoonaa afrikkalaista.

Christians

The number of Christians martyred by Islam is 9 million [David B. Barrett, Todd M. Johnson, World Christian Trends AD 30-AD 2200, William Carey Library, 2001, p. 230, table 4-10]. A rough estimate by Raphael Moore in History of Asia Minor is that another 50 million died in wars by jihad. So counting the million African Christians killed in the 20th century we have:
60 million Christians

Tämä onkin sitten taas ihan täyttä timanttia. Warner viittaa Raphael Mooren ”History of Asia Minor” esseeseen, mutta tällaista tekstiä ei ole olemassakaan. Sen sijaan on olemassa ”In Memory Of The 50 Million Victims Of The Orthodox Christian Holocaust” niminen teksti, jossa on alaotsikko ”History of Asia Minor”. Like a pro!

Ottamatta nyt tässä yhteydessä edes kantaa Mooren tekstin tieteelliseen luotettavuuteen, täytyy huomauttaa, että edes Moore ei väitä, että mainitut 50 miljoonaa ortodoksikristittyä olisivat olleet islamin murhaamia:

Between the tolls exacted from prisons, concentration camps, forced marches and exiles, warfare, famine, and brutal military occupation, it is reasonable to conclude that up to 50 million Orthodox Christians have perished in the first eight decades of the twentieth century.

Vaikka tekstin perusteella on epäselvää, miten Moore päätyy mainitsemaansa 50 miljoonaan uhriin. Mukana on joka tapauksessa niin Holodomorin 7–12 miljoonaa uhria, natsien hirmutekojen ortodoksiuhrit kuin kommunistien aiheuttamat uhrit Itä-Euroopassa, Kreikassa ja Etiopiassa.

Edellä lueteltujen lisäksi luvussa on mukana vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhan noin 1-1,5 miljoonaa uhria. On vähintäänkin kyseenalaista voidaanko nämä laskea ”islamin” ja ”jihadin” uhreiksi. Kansanmurhaan toimeenpanivat maata hallinneet nuorturkkilaiset joiden ideologia oli nationalistinen, talousliberaali ja positivistisen sekulaari.

Barrett et al. 9 miljoonaa uhria puolestaan on listattu mittavassa taulukossa. Kyseinen taulukko on sen verran seikkaperäinen, että on erittäin epätodennäköistä, että Mooren edellä mainittujen poistamisen jälkeen jäljelle jääneetkin uhrit eivät olisi päällekkäisiä teoksessa esitettyjen kanssa.

Ei siis 60, vaan ehkä 9 miljoonaa kristittyä.

Hindus
Koenard Elst in Negationism in India gives an estimate of 80 million Hindus killed in the total jihad against India. [Koenard Elst, Negationism in India, Voice of India, New Delhi, 2002, pg. 34.] The country of India today is only half the size of ancient India, due to jihad. The mountains near India are called the Hindu Kush, meaning the “funeral pyre of the Hindus.”
80 million Hindus

medieval-england-population
Väestömäärän kehitys myöhäiskeskiaikaisessa Englannissa. 1300-luvun rajun pudotuksen syinä olivat musta surma ja sitä seurannut nälänhätä, ei muslimi-invaasio.

Jälleen artikkelissa on viitattu lähteisiin virheellisesti. Tekstissä esitetty 80 miljoonaa uhria ei ole Koenard Elstin arvio, vaan Elstin siteeraama professori K.S.Lalin arvio Intian hinduväestön vähenemisestä vuosien 1000 ja 1525 välisenä aikana.

Väestönmäärän rajuillekin muutoksille on muitakin mahdollisia selityksiä kuin muslimien käymät valloitussodat. Esimerkiksi Eurooppa menetti vuosien 1346–1353 välisenä aikana mustaan surmaan 30–60% väkimäärästään. Ja koska arvio koski hindujen eikä alueella kaikkiaa asuvien ihmisten lukumäärää, hinduväestön kääntyminen islamiin näkyy luvussa samalla tavalla kuin kuolleisuuden noususta ja/tai syntyvyyden laskusta johtunut väestön väheneminenkin.

Tämän lisäksi Lalin esittämät luvut ovat myös hyvin kiistanalaisia. Muun muassa Simon Digby on esittänyt niitä kohtaan armottoman kritiikin:

[K.S. Lal] is well versed in the sources of medieval North Indian history. In the present study he has assembled almost all the conceivably relevant data and for this reason it will remain of value as a compendium of references. Yet the unknown variables are so great and the quality of the data yielded by our sources so poor that almost any detailed general estimates of population based upon them must appear wilful, if not fantastic. At the time when this review was being written, E. J. Hobsbawm (in New Society, 11 July 1974, 76) called the attention of historians of premodern Europe, who dabble in social statistics based on sources of comparable quality to those of Lal, to an axiom of computer operators ‘GIGO’: this stands for ‘Garbage in – Garbage out’!

Intian niemimaan valloitus ja suurmogulien valtakunnan syntyminen ovat olleet dramaattisia historiallisia käänteitä, joissa on syntynyt suuri määrä uhreja. Kahdeksankymmentä miljoonaa on kuitenkin selvästi väärä ja liioiteltu luku.

Warner itse useaan kertaan viittaa artikkelissaan Barrettin et al. teoksen lukuihin ja siinä teoksessa (taulukko 4–1, s. 227) kerrotaan ”marttyyrikuoleman” kokeneiden hindujen lukumääräksi 20 miljoonaa. Teoksessa kuitenkin todetaan myös, että näitä uhreja ei ole syntynyt vain muslimien ja hindujen vaan myös sikhien ja hindujen välisissä konflikteissa. Koska alkuperäisen artikkelin kirjoittaja tuntuu luottavan Barrettin lukuihin, käytetään nyt sitten vaikka niitä, eli:

 Ei siis 80, vaan ehkä 20 miljoonaa hindua.

Buddhists
Buddhists do not keep up with the history of war. Keep in mind that in jihad only Christians and Jews were allowed to survive as dhimmis (servants to Islam) everyone else had to convert or die. Jihad killed the Buddhists in Turkey, Afghanistan, along the Silk Route, and in India. The total is roughly 10 million. [David B. Barrett, Todd M. Johnson, World Christian Trends AD 30-AD 2200, William Carey Library, 2001, p. 230, table 4-1.]

10 million Buddhists

Warner mukaan siis historiallisesti vain kristityt ja juutalaiset ovat tulleet kohdelluksi dhimmeinä  ja muiden uskontojen edustajat joko tapettiin tai käännytettiin. Tiibetinbuddhalaisuuden asiantuntija Alexander Berzin kuitenkin toteaa artikkelissaan ”Islam from the Point of View of Buddhism”:
During the early centuries following the time of the Buddha, the Buddhist teachings had spread from the Indian subcontinent to present-day Afghanistan, eastern Iran, Uzbekistan, Turkmenistan, and Tajikistan. Both lay and monastic Buddhist communities flourished there. When, starting three decades after the time of the Prophet, these regions came under Arab Islamic rule with the Umayyad and then the Abbasid Caliphates, the Buddhists there received dhimmi status.
Many Buddhists in these areas also converted to Islam during this period. The reasons for their conversion varied from region to region and person to person. It appears, however, that the main factors were economic and political incentives, rather than because of religious conviction or conversion by the sword.
Heti mentiin metsään.
Barrettin et al. kyllä esittävät luvun 10 milj. ”martyyrikuoleman” kokeneista buddhalaisista samassa taulukossa kuin edellä, mutta eivät missään esitä, että kaikki uhrit olisivat olleet islamista johtuvia.
Intian niemimaan valloituksen yhteydessä kuitenkin hindujen lisäksi myös muun muassa jainalaiset ja buddhalaiset joutuivat ajoittain vainon kohteeksi. (Huomionarvoista on että viime vuosia puolestaan muslimivähemmistöt muun muassa Burmassa ja Sri Lankassa ovat joutuneet uskonnollisen vainon kohteiksi buddhalaisen valtaväestön taholta.)
Koska mitään selkeää tarkempaa lähdettä ei löytynyt, heitetään nyt lonkalta vaikka että puolet Barrettin 10 miljoonasta on muslimien aiheuttamia, jolloin:

Ei siis 10, vaan ehkä 5 miljoonaa buddhalaista.

Jews
Oddly enough there were not enough Jews killed in jihad to significantly affect the totals of the Great Annihilation. The jihad in Arabia was 100 percent effective, but the numbers were in the thousands, not millions. After that, the Jews submitted and became the dhimmis (servants and second class citizens) of Islam and did not have geographic political power.

Warnerin mukaan siis juutalaisia ei teurastettu koska ne alistuivat eivätkä olleet vallassa. Varmaan osittain näinkin. Mielenkiintoinen yksityiskohta tietenkin olisi ollut huomioida se, josta esimerkiksi Virtual Jewish Library kirjoittaa seuraavasti:

In the 8th century, the Berber Muslims (Moors) swiftly conquered nearly all of the Iberian Peninsula…

..The conditions in Spain improved so much under Muslim rule that Jews from all across Europe came to live in Spain during this Jewish renaissance.  There they flourished in business and in the fields of astronomy, philosophy, math, science, medicine, and religious study…

Reconquistan jälkeen juutalaisten asema nykyisen Espanjan alueella vaikeutui huomattavasti ja yhteisö joutui useaan otteesee vainojen kohteeksi kunnes lopulta vuonna 1492 kaikki jäljelle jääneet juutalaiset karkoitettiin tai pakkokäännytettiin kristityiksi. Merkittävä osa pakeni islamilaisen Pohjois-Afrikan alueelle muodostaen sefardijuutalaisen yhteisön.

Warnerin räikeiden virheiden korjaamisen jälkeen päästään siis noin 50 miljoonaan ”islamin uhriin”. Valtava määrä ihmisiä. Ei kuitenkaan mitenkään ainutkertaisia historiassa. Kristillisen Euroopan kolonisoidessa Etelä-Amerikaa syntyi suoraan tai välillisesti 20 miljoonaa uhria (joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 milj.) ja  95 % mantereen alkuperäisväestöstä tuhoutui. Katolisen ja protestanttisen Euroopan välinen uskonnollinen konflikti 1600-luvulla eli kolmikymmenvuotinen sota tuotti noin 8 miljoonaa uhria eli 15–20% koko alueen sotaa edeltäneestä väestöstä. Kun näihin lukuihin vielä lisätään kristityn Euroopan osuus yllä lasketusta Afrikan orjakaupan uhriluvusta, eli noin 25 miljoonaa, niin ollaan jo käytännössä samassa kokoluokassa ”islamin uhrien kanssa”. Eikä tässä ole mukana vielä kuningas Leopoldin aikaansaamia 1-15 miljoonaa uhria Kongon vapaavaltiossa eikä lukuisia muita ihmisten toisilleen syystä tai toisesta tekemiä julmuuksia.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole kirjoittaa kilpailevaa esseetä ristiretkien kyynelistä, koska se olisi tämän maailman pamelagellereiden ja billwarnerien suurimman ajatteluvirheen toistamista. Ihminen ja ihmisyhteisöt ovat moniulotteisia olentoja, joiden tekojen taustalta löytyy lukuisia erilaisia motivaatiota, innoittajia ja insentiivejä.  Laskemalla kaikki muslimien maailmassa joskus tekemät pahat teot yhteen ja kutsumalla tätä summaa ”islamin uhriluvuksi” redusoi tämä ”anti-jihadistinen” hörhökerho kaikki muslimit vain ja ainoastaan islamin edustajiksi, joiden toiminnan ainoa selittävä motiivi on islam.

Samalla tavalla kuin tuntuisi omituiselta syyttää sitä mukavan leppoisaa viereisen korttelin evankelis-luterilaisen seurakunnan pastoria kolmikymmenvuotisen sodan kauhuista, on hullutusta laittaa maailman muslimeja kollektiivisesti vastuuseen siitä, miten Ghaznin Mahmudin johtamat ghaznavidijoukot kävivät valloitussotia Intiassa vuosina 1001–1025.

Tullaan nyt kaikki jo järkiimme. Jooko.

Rouva siunaa Israelia

Huomaatteko tuon jännän loven tuossa oikealla? Se on Länsiranta. (Kuva: Wikimedia Commons, käyttäjä Aktron, CC BY-SA 3.0)

Minä en ole yleensä erityisen innostunut Jussi Halla-ahon suosimasta blogimuodosta, jossa lause lauseelta kommentoidaan kriittiseen sävyyn jotain toista blogikirjoitusta. Enkä pidä erityisesti myöskään sellaisista blogeista, joissa asioiden sijaan analysoidaan poliitikkojen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ei-ammatillisia kiinnostuksen aiheita. Tämä teksti sisältää nyt kuitenkin molempia elementtejä. Pardon.

Päivi Räsänen julkaisi tekstin, jossa hän esitti oman näkemyksensä muun muassa Heidi Hautalan ja Erkki Tuomiojan esittämään ajatukseen, että Israelin miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperä pitäisi ilmoittaa. Kuten arvata saattaa, Päivi ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan:

Valmistusmaamerkinnällä on väliä

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista.

Joo, niin on ja niin pitää.

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Tuotteen alkuperän ilmoittaminen on jännitteiden kiristämistä ja boikottiin lietsomista? Ehkä olisi sitten parasta luopua alkuperämerkinnöistä kokonaan. Miten olisi ”Made in Tellus”?

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Jos joku on hankalaa, sitä ei siis pidä tehdä? Geenimuunneltuja elintarvikkeita ei tarvitse merkitä, jos se sattuu olemaan hankalaa? Ja ajatelkaa miten hankalaa viinipulloissa on ilmoittaa suomeksi, että ne sisältävät rikkiä, pitää tulostaa erillisiä tarroja ja kaikkea ja liimailla niitä pulloihin. Hankalaa kuin mitä. Miten olisi jos epäselvissä tapauksissa tuotteeseen merkittäisiin tekstit sitten samansuuntaisesti kuin suklaapatukoissa: ”Saattaa sisältää jäämiä laittomasti miehitetyiltä alueilla valmistetuista tuotteista”.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa.

Ei pidä paikkaansa. Mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea Israelin miehittämillä aleilla halvan työvoiman takia toimivia israelilaisia yrityksiä. Palestiinalaisten työpaikkoja ja toimeentuloa uhkaa kolmatta sukupolvea jatkuva miehitys.

Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.

Ketähän nämä paikalliset ovat? Tuskin ainakaan palestiinalaisia. Israel on eristänyt Länsirannan ja Gazan muusta maailmasta, estänyt alueiden talouden kehittymisen ja taloudellisten suhteiden solmimisen ulkovaltojen kanssa ja käyttää miehitettyjen alueiden palestiinalaisia hyväkseen halpana työvoimana, jolla ei käytännössä ole valinnanmahdollisuuksia. Miehitettyjen alueiden siirtokunnat ovat erotettu palestiinalaisalueista korkeilla muureilla – ei ainakaan minun käsitykseni rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Israelin äärioikeistolainen ulkoministeri Avigdor Lieberman on sanonut paljon erilaisia asioita. Hän on vaatinut useiden Israelin parlamentin arabikansanedustajien teloittamista ja verrannut näitä natseihin. Hän on ehdottanut egyptiläisten joukkomurhaamista Assuanin padon pommittamisella ja mahdollisesti Gazan kaistan tuhoamista ydiniskulla. New York Timesin mukaan Lieberman katsoo myös, että Israelin arvostelu on yleensä antisemitismiä. Ja voisivatko ”monet israelilaiset” jotenkin perustella näkemyksensä?

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin.

Mikä on se ryhmä, joka ”tukee Palestiinaa yksipuolisesti”? Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus. Israelin laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista Palestiinan tukemista. Eikä yksikään valtio varsinaisesti ole uhannut painostaa Israelia taloudellisesti huolimatta siitä, että se edelleen jatkaa muun muassa siirtokuntien rakentamista miehitetylle Länsirannalle. Sen sijaan, niin Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla. Haluaisiko Räsänen tarkemmin selittää, mitä nämä ”yksipuolisesti Palestiinaa tukevat toimet” voisivat olla?

Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Niinpä. Nyt pitäisi vain saada ne neuvottelut käyntiin. Ongelmana on, ettei Israel viime vuosina ole osoittanut suurta kiinnostusta neuvottelemiseen vaan esimerkiksi jatkanut siirtokuntien rakentamista Länsirannalle huolimatta maan läheisimmän liittolaisen, Yhdysvaltain, kritiikistä tai siitä, että lisääntyvät Länsirannan siirtokunnat ovat käytännössä yksi suurimmista esteistä todellisen kahden valtion mallin ja rauhansopimuksen solmimisen tiellä.

Viime kädessä Räsäsen blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, ettei suomalaiselle kuluttajalle pidä antaa mahdollisuutta tehdä eettistä valintaa siitä, haluaako hän ostopäätöksillään tukea Israelin laitonta miehitystä vai ei. Eikä tämän näkemyksen perusteena viime kädessä ole yksikään Räsäsen blogissa esittämistä ”argumenteista” vaan se, että Päivi Räsänen viidesläisen herätysliikkeen jäsenenä katsoo Lähi-idän tilannetta fundamentalististen kristillisten liikkeiden eskatologisten silmälasien läpi. Tämä nainen on vaarallinen, älkää antako hänen päättää Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Tanssiinkutsu ekumeeniseen jenkkaan

Kotimaa24-verkkosivusto uutisoi eilen kirkkomyönteisten vihreiden valmistelevan uuden, Armon vihreiksi kutsutun järjestön perustamista. Hankkeen yhden puuhamiehen professori Heikki Hiilamon mukaan ”taustalla on puolueen jännitteinen suhtautuminen kirkkoon ja uskontoihin. – Jyrkillä ja ymmärtämättömillä linjauksilla on suljettu toiminnasta pois ihmisiä, joille kirkko ja kristinusko ovat tärkeitä”.

Uutinen herätti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Erityistä kritiikkiä esitettiin jutussa haastatellun Jukka Relanderin kommenttille, jonka mukaan ”Puolueessa on ollut hyvin järjestynyt ateistinen osasto mutta kristinuskoon muulla tavoin suhtautuvat eivät ole oikein löytäneet toisiaan”. Monet katsoivat ettei mitään ateistista vihreää fraktiota ole olemassakaan eikä puolueen suhtautuminen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ole kielteinen, tavoitteena on vain kirkon juridisen erityisaseman purkamisen myötä edistää uskonnonvapautta ja tasa-arvoa.

Aluksi pitää tunnustaa muutama tosiasia. Ensinnäkin, jo vihreän kannattajakunnan ikä- ja koulutusrakenteen perusteella on selvää, että puolueen jäsenten keskimääräiset asenteen kirkkoon ja uskonnollisuuteen poikkeavat koko väestön keskimääräisistä näkemyksistä ja asenteista. Mikäli vihreät haluavat lisätä kannatustaan suurimpien kaupunkien korkeasti koulutettujen nuorten ulkopuolella, ei puolueella ole varaa antaa itsestään vaikutelmaa kirkkoihin ja uskontoihin vihamielisesti suhtautuvana joukkona taistelevia ateisteja. Monien vihreiden, ainakin osittain tiedostamatonta asennetta luterilaista kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan yleensä kuvaa Vesa Saarisen (monilta osin ansiokas) blogikirjoitus tästä samaisesta aiheesta:

Evankelis-luterilainen kirkko kaipaa Vihreiden hyviä näkemyksiä sukupuolten, seksuaalivähemmistöjen, uskontojen, elämäntapojen ja etnisten ryhmien tasa-arvosta. Viekää Vihreiden hyvät ajatukset evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta älkää salakuljettako kirkkoa puolueeseen. Vihreät pärjää ilman evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustusta, evankeliumia ja luomisoppia. Konservatiivisuus, epätasa-arvoisuus ja suvaitsemattomuuskaan eivät Vihreisiin sovi.

Tässä ajattelumallissa vihreät siis edustavat suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ja kirkko vain konservatiivisuutta, epätasa-arvoa ja suvaitsemattomuutta. Ei kai se nyt ihan näinkään mustavalkoista voi olla. Toiseksi, evankelis-luterilaisella kirkolla on erityisasema Suomessa, koska siihen edelleen kuuluu melkein neljä viidennestä suomalaisista. Silloin kun tätä ei haluta huomioida,  aikaansaadaan valitettavasti sellainen vaikutelma, että ei olla muuttamassa kirkkoon tai kirkkoihin liittyvää lainsäädäntöä vaan vastustetaan itse insitituutiota.

Tyystin toinen asia on, miten tämän pitäisi näkyä maan lainsäädännössä (jos mitenkään). Ylimalkaisten ”kirkko ja valtio pitää erottaa toisistaan” -heittojen esittäminen ei ole kovin informatiivinen kommentti, jos sen sisältöä ei haluta avata tarkemmin. Mitä tällä tarkoitetaan? Olen kuullut useamman kerran tämän vielä muodossa ”valtio ja kirkko pitää erottaa toisistaan niinkuin Ruotsissa tehtiin” ollenkaan ymmärtämättä, että Ruotsin kirkon tilanne on nyt uudistusten jälkeen suurin piirtein sama kuin se on ollut Suomessa jo vuodesta 1812. Valtion ja kirkon suhteisiin liittyy ainakin seuraavat konkreettiset asiat:

  1. Yhteisövero. Tämä on jokseenkin omituinen instituutio, josta pitäisi päästä jo eroon. Yhteisöveron tuotto voitaisiin ohjata kunnille, jotka voisivat käyttää ne rahat joko hautaustoimen järjestämiseen itse tai hankkia sen vaikka ostopalveluina seurakunnilta. Seurakunnilla on tässä kuitenkin olemassa varsin toimiva ja kustannustehokas organisaatio. Osa verosta voitaisiin myös kanavoida museoviraston kautta kirkon rakennushistorialllisesti arvokkaan kiinteistömassan ylläpitoon hakemusten perusteella.
  2. Kirkollisvero. Jäseniltä peritty maksu ei kai sinänsä ole mikään suuri tasa-arvo-ongelma, mutta ongelmana on se, että veronkanto-oikeus koskee vain kahta kansankirkkoa. Ymmärtääkseni esimerkiksi Suomen ekumeeninen neuvosto on ehdottanut, että nykyisestä vero-oikeudesta voitaisiin siirtyä samantyyppiseen malliin kuin ammattiyhdistysliikkeillä on jäsenmaksujen kanssa ja tämä voisi koskea kaikkia rekisteröityjä uskonnollisia yhteisöjä.
  3. Kirkkolaki ja laki ortodoksisesta kirkosta. Tämä on enemmänkin symbolinen kuin todellinen ongelma. Sinänsä lait voitaisiin varmaan jollain aikavälillä lakikirjasta poistaakin ja hoitaa kirkkojen omilla säännöillään.

Sitten on olemassa asioita, jotka nousevat myös esiin tässä samassa keskustelussa, mutta joissa ei oikeastaan ole kyse kirkon ja valtion suhteista lainkaan . Kuten esimerkiksi siinä, että lapsilla on kouluissa oikeus oman uskonnon (tai uskonnottomuuden) opetukseen (tiettyjen ehtojen täyttyessä). Tämä oikeus koskee suurin piirtein yhtä lailla kaikkia eri uskontokuntia. Toki on ehdotettu, että tästä järjestelmästä luovuttaisiin, mutta se on varsin huono idea. Ruotsissa ja Norjassa, jossa oman uskonnon opetus on korvattu yhteisellä uskontotiedolla on myös ilmennyt ongelmia ja opetuksesta on jouduttu vapauttamaan uskontokuntiin kuulumattomia – Norjassa peräti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä. Valtakulttuurin ja -uskonnon vaikutusta “neutraalissa” uskontotiedossa on vaikea välttää.