Pelastakaa Aleppo

Siinä ne olivat peräjälkeen Twitter-feedissä. Syyrian Valkoisten kypärien epätoivoinen vetoomus maailmalle Itä-Aleppossa loukussa olevien 100000 siviilin puolesta: ”We can’t believe the world’s most powerful countries can’t get 100.000 civilians to safety that is 4 KM away! ” . 

..ja sitten MTV Uutisten vastaavan päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan päivitys:

Screen Shot 2016-12-14 at 9.18.16.png

Kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Maailma katsoo parhaimmillaan voimattomana ja pahimmillaan välinpitämättömänä vieressä, kun siviilejä teurastetaan sadoittain tai tuhansittain. Bangladesh, Sabra ja Shatila, Srebrenica, Ruanda, Darfur. Pääuutiseksikin nousee se, että Suomen pankki on nostanut bruttokansantuotteen kasvuennustetta seuraaville vuosille 0,2 prosenttiyksikköä. Ei käynnissä oleva ”inhimillisyyden täydellinen luhistuminen” vajaan 4000 kilometrin päässä.

Yhdistyneet kansakunnat on voimaton, koska Venäjän federaatiolla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa.  Ainoa joka tilanteessa jossain määrin voisi toimia on Euroopan unioni. Sen tulisikin välittömästi ryhtyä painostamaan kaikin käytössä olevin keinoin Venäjää ryhtymään toimenpiteisiin siviilien turvallisuuden takaamiseksi. Ulkoministeri Soinin on oltava tässä aloitteellinen.

Vaikka emme voi kuin katsoa vierestä, emme saa unohtaa. Kun pöly Syyriassa on laskeutunut, kapinalliset kukistettu ja Assad varmistanut hallintonsa jatkumisen – kuten nyt ennen pitkää näyttää käyvän – ei tilanne saa palata normaaliksi ja rikokset ihmisyyttä vastaan tulla lakaistuksi maton alle.  Assad on saatava ennemmin tai myöhemmin Haagin sotarikostuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan.  Vaikka se, minkä ei enää koskaan pitänyt tapahtua tapahtuu taas, voimme edes kantaa vastuun siitä, ettei ne teot enää koskaan jää rankaisematta.

Lähi-idän konfliktin ratkaisun avaimet löytyvät Euroopasta

Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.
Länsiranta: siirtokuntien saaristo, jota ympäröi vankileiri.

Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa hallitusta, ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus.

Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla, koska vaalit voitti väärä poliittinen liike. Toistaiseksi Israeliin ei ole kohdistunut mitään poliittista eikä taloudellista painostusta huolimatta siitä, että se on vuosikymmeniä ollut noudattamatta YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia, jatkanut laittomien siirtokuntien rakentamista miehittämilleen alueille ja polkenut miehitettyjen alueiden asukkaiden ihmisoikeuksia. Israelin tuhoisien voimatoimien ja laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista palestiinalaisten tukemista.

Israelin viennistä 32 % ja tuonnista 34 % tapahtuu Euroopan unionin kanssa. Unionin ja Israelin väliset kauppasopimukset takaavat lähes täydellisen vapaakaupan niin teollisuus- kuin maataloustuotteidenkin osalta. Toistaiseksi näiden kauppasopimusten jäädyttämistä tai purkamista ei ole vakavasti harkittu, vaikka tiedetään Israelin jatkuvasti rikkovan sopimusten ehtoja.

Euroopan unionin ulkopolittiikkaa on usein kritisoitu hampaattomaksi ja  toistaiseksi sillä ei kansainvälisesti ole ollut sitä painoa-arvoa, joka sillä voisi olla. Unionilla on kuitenkin tällä hetkellä avaimet käsissään Gazassa tapahtuvan tragedian päättämiseksi ja mahdollisuus painostaa Israelia kohti kestävää kahden valtion ratkaisua – siitä huolimatta Benjamin Netanyahu siitä onkin de facto irtisanoutunut muutama päivä sitten pitämässään puheessaan. Kauppasuhteiden katkeaminen Unioniin olisi Israelin taloudelle liian kova hinta maksettavaksi.

Yhdysvaltojen on käytännössä sisäpoliittisista syistä mahdotonta painostaa läheisintä liittolaistaan kohti pysyvää rauhanomaista ratkaisua. Aloitteen pitää tulla Euroopasta.

Kuoleman kulttuurin kauppiaat

Poppamies lihottamassa itseään kehitysyhteistyövaroilla. Gepardihattu jäänyt pois kuvasta. (Kuva: Julien Harneis, CC-BY-SA-2.0)

Myös kansanedustajan työstään tunnettu Teuvo Hakkarainen totesi eilen eduskunnan täyistunnossa muun muassa, että:

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen pitää leikata yksipuolisesti kehitysapu- ja maahanmuuttorahoituksesta, kunnes saadaan oma talous kuntoon – oma piha pitää hoitaa ensin..Nytkin laitetaan 1,1 miljardia kehitysapuun, ja siellä vaan poppaukot lihoo ja täällä näin satraapit omaa kilpeänsä kiillottaa ja ne ihmiset, jotka tarvitsisivat apua, eivät hyödy mitenkään

Kehitysavun merkittävä leikkaaminen ja sen valuminen kolmansien maiden diktaattoreille ja muuten apua tarvitsemattomille on yksi perussuomalaisten usein toistamista väitteistä. Samansuuntainen lausunto oli jo puolueen eduskuntavaaliohjelmassa:

Kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät, kun hyväuskoiset kukkahatut Suomesta lähettävät heille rahaa ja näin mahdollistavat diktaattoreille oman kansansa sortamisen…Pidämme suorastaan pöyristyttävänä, että eduskunta on korottanut kehitysapumäärärahoja myös tilanteessa, jossa kotimaamme talous on merkittävästi heikentynyt. Tällä hetkellä n. miljardin suuruista kehitysapumäärärahaa tulee leikata merkittävästi, ainakin 200 miljoonalla eurolla.

Suomen tavoitteena muiden vauraiden teollisuusmaiden tavoin on ollut nostaa asteittain kehitysyhteistyörahansa YK:n suosittelemalle tasolle, eli 0,7 % bruttokansantuotteesta. Vuonna 2012 Suomi ylsi 0,56 % bkt:sta, mutta vuosina 2013 – 2014 kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään nykyiselle euromääräiselle tasolleen. Jo euromääräisellä jäädyttämisellä, olettaen että talous kasvaa edes hitaasti, otamme takapakkia 0,7 % tavoitteesta, mutta tämän lisäksi vuonna 2015 määrärahoista on tarkoitus leikata 30 miljoonaa euroa.

Ajatus oman talouden ja omien ongelmien hoitamisesta ensin, ennen köyhempien valtioiden tukemista, on periaatteessa aivan järkeenkäypä ja looginen. Siinä on kuitenkin sisäänrakennettuna ajatus, että jossain lähitulevaisuudessa häämöttäisi sellainen kultakausi, jolloin olisi mahdollista yhdessä todeta, että nyt meillä on asiat niin hyvin, että voimme jo laittaa rahaa kehitysyhteistyöhön. Vähintä mitä tämän ajatuksen esittäjältä pitäisi siis vaatia on selkeät kvantitatiiviset mittarit siitä, milloin hänen mielestään Suomen talous ja muut asiat ovat saavuttaneet sellaisen asiantilan, että rahaa liikenee myös maailman köyhimpien auttamiseen. Toisin sanoen, kyseessä on täsmälleen sama tahallinen retorinen harhautus, joka naurattaa vanhassa neuvostoliittolaisessa Radio Jerevan -anekdootissa:

Meiltä kysytään: Meille sanotaan, että kommunismi siintää jo horisontissa. Mikä on horisontti?

Me vastaamme: Horisontti on kuvitteellinen taivaan ja maan reuna, joka etääntyy sitä mukaa kun sitä lähestytään.

Kaiken lisäksi, YK:n tavoitteiden mukainen bruttokansantuotteeseen sidottu kehitysapumääräraha on järjestelmä, joka huomio kehitysapua antavan maan kulloisen taloustilanteen. Vaikeina taloudellisina aikoina bruttokansantuote kun kasvaa hitaasti tai jopa kutistuu, joilloin maan kehitysyhteistyömäärärahat pienenevät samassa suhteessa. Ja lopuksi, suomalaisten enemmistö kannattaa kehitysavun antamista myös taloudellisesti vaikeina aikoina.

Entäs sitten nämä poppaukot, satraapit ja gebardihatut? Kehitysyhteistyörahoilla edistetään demokratiaa tukemalla vaalien järjestämistä, kitketään korruptiota, edistetään hallintoa ja velvoitetaan hallituksia kuuntelemaan omia kansalaisiaan. Suomen rahoittamissa kehitysyhteistyöhankkeissa on muun muassa tuettu nicaragualaisia kansalaisjärjestöjä ja edistetty kansalaisten osallistumista paikalliseen päätöksentekoon. Nepalissa Suomi on ollut mukana rahoittamassa YK:n uutta ihmisoikeustoimistoa ja siten pyrkinyt edistämään maolaisten sissien ja hallituksen välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisua.

Kehitysyhteistyöllä saadaan mitattavia tuloksia. Vuosien 1990 – 2010 välisenä aikana lapsikuolleisuus on vähentynyt 12 miljoonasta 7,6 miljoonaan vuosittain – toisin sanoen 12 000 lasta vähemmän kuolee  joka ikinen päivä kehitysyhteistyön ansiosta. Antiretroviraalilääkityksellä olevien hiv-positiivisten ihmisten määrä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa  lisääntynyt vuoden 2003 50 000 vuoden 2008 1,7 miljoonaan. Esimerkkejä on loputtomasti: kehitysyhteistyörahoilla toteutetulla rokotuskampanjalla vähennettiin tuhkarokkotapausten määrä 66 000:sta 117:ään vuosien 1996 ja 2000 välisenä aikana eteläisessä Afrikassa.. ja toisin kuin usein luullaan, kehitysyhteistyö lisää saajamaiden talouskasvua. Kepan mukaan:

Kehitysavun vaikutuksia talouskasvuun on tutkittu sadoissa tutkimuksissa. Hyvin suuri osa tutkimuksia toteaa avun lisänneen talouskasvua. Wider-instituutin Mark McGillivray on katsastanut 48 tuoretta tutkimusta, joista 42 toteaa avun lisänneen kasvua. Vuonna 2000 tehty katsaus kattoi 70 tutkimusta, joista 40 totesi avun lisänneen talouskasvua, 29 tutkimuksessa ei saada yksiselitteistä tulosta ja vain yksi tutkimus ehdotti avun vähentäneen kasvua (Hansen and Tarp 2000, mainittu teoksessa Foster, M and Keith A, The Case for Increased Aid, 2003).

Puheet gepardihatuista ja oman talouden ensin kuntoon saattamisesta ovat vain kyynisiä yrityksiä peitellä omaa itsekkyyttään. Soini on ilmoittanut  ettei istu päivääkään sellaisen puolueen johdossa, ”joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista”. Ihmisiä voi ilmeisesti kuitenkin vain jättää välinpitämättömästi kuolemaan – ja tämä välinpitämättömyys on se todellinen kuoleman kulttuuri.

Rouva siunaa Israelia

Huomaatteko tuon jännän loven tuossa oikealla? Se on Länsiranta. (Kuva: Wikimedia Commons, käyttäjä Aktron, CC BY-SA 3.0)

Minä en ole yleensä erityisen innostunut Jussi Halla-ahon suosimasta blogimuodosta, jossa lause lauseelta kommentoidaan kriittiseen sävyyn jotain toista blogikirjoitusta. Enkä pidä erityisesti myöskään sellaisista blogeista, joissa asioiden sijaan analysoidaan poliitikkojen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ei-ammatillisia kiinnostuksen aiheita. Tämä teksti sisältää nyt kuitenkin molempia elementtejä. Pardon.

Päivi Räsänen julkaisi tekstin, jossa hän esitti oman näkemyksensä muun muassa Heidi Hautalan ja Erkki Tuomiojan esittämään ajatukseen, että Israelin miehittämiltä alueilta peräisin olevien tuotteiden alkuperä pitäisi ilmoittaa. Kuten arvata saattaa, Päivi ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan:

Valmistusmaamerkinnällä on väliä

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista.

Joo, niin on ja niin pitää.

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Tuotteen alkuperän ilmoittaminen on jännitteiden kiristämistä ja boikottiin lietsomista? Ehkä olisi sitten parasta luopua alkuperämerkinnöistä kokonaan. Miten olisi ”Made in Tellus”?

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Jos joku on hankalaa, sitä ei siis pidä tehdä? Geenimuunneltuja elintarvikkeita ei tarvitse merkitä, jos se sattuu olemaan hankalaa? Ja ajatelkaa miten hankalaa viinipulloissa on ilmoittaa suomeksi, että ne sisältävät rikkiä, pitää tulostaa erillisiä tarroja ja kaikkea ja liimailla niitä pulloihin. Hankalaa kuin mitä. Miten olisi jos epäselvissä tapauksissa tuotteeseen merkittäisiin tekstit sitten samansuuntaisesti kuin suklaapatukoissa: ”Saattaa sisältää jäämiä laittomasti miehitetyiltä alueilla valmistetuista tuotteista”.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa.

Ei pidä paikkaansa. Mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea Israelin miehittämillä aleilla halvan työvoiman takia toimivia israelilaisia yrityksiä. Palestiinalaisten työpaikkoja ja toimeentuloa uhkaa kolmatta sukupolvea jatkuva miehitys.

Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.

Ketähän nämä paikalliset ovat? Tuskin ainakaan palestiinalaisia. Israel on eristänyt Länsirannan ja Gazan muusta maailmasta, estänyt alueiden talouden kehittymisen ja taloudellisten suhteiden solmimisen ulkovaltojen kanssa ja käyttää miehitettyjen alueiden palestiinalaisia hyväkseen halpana työvoimana, jolla ei käytännössä ole valinnanmahdollisuuksia. Miehitettyjen alueiden siirtokunnat ovat erotettu palestiinalaisalueista korkeilla muureilla – ei ainakaan minun käsitykseni rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Israelin äärioikeistolainen ulkoministeri Avigdor Lieberman on sanonut paljon erilaisia asioita. Hän on vaatinut useiden Israelin parlamentin arabikansanedustajien teloittamista ja verrannut näitä natseihin. Hän on ehdottanut egyptiläisten joukkomurhaamista Assuanin padon pommittamisella ja mahdollisesti Gazan kaistan tuhoamista ydiniskulla. New York Timesin mukaan Lieberman katsoo myös, että Israelin arvostelu on yleensä antisemitismiä. Ja voisivatko ”monet israelilaiset” jotenkin perustella näkemyksensä?

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin.

Mikä on se ryhmä, joka ”tukee Palestiinaa yksipuolisesti”? Länsimaissa ei liene yhtään vakavasti otettavaa ihmisoikeusjärjestöä tai poliittista liikettä, joka ei tunnustaisi Israelin valtion oikeutta olemassa oloon tai oikeuteen turvata kansalaistensa turvallisuus. Israelin laittoman miehityksen vastustaminen ei ole yksipuolista Palestiinan tukemista. Eikä yksikään valtio varsinaisesti ole uhannut painostaa Israelia taloudellisesti huolimatta siitä, että se edelleen jatkaa muun muassa siirtokuntien rakentamista miehitetylle Länsirannalle. Sen sijaan, niin Yhdysvallat, Euroopan unioni kuin Venäjäkin uhkasivat Palestiinalaishallintoa vuoden 2006 vaalien jälkeen merkittävillä taloudellisilla pakotteilla. Haluaisiko Räsänen tarkemmin selittää, mitä nämä ”yksipuolisesti Palestiinaa tukevat toimet” voisivat olla?

Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Niinpä. Nyt pitäisi vain saada ne neuvottelut käyntiin. Ongelmana on, ettei Israel viime vuosina ole osoittanut suurta kiinnostusta neuvottelemiseen vaan esimerkiksi jatkanut siirtokuntien rakentamista Länsirannalle huolimatta maan läheisimmän liittolaisen, Yhdysvaltain, kritiikistä tai siitä, että lisääntyvät Länsirannan siirtokunnat ovat käytännössä yksi suurimmista esteistä todellisen kahden valtion mallin ja rauhansopimuksen solmimisen tiellä.

Viime kädessä Räsäsen blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, ettei suomalaiselle kuluttajalle pidä antaa mahdollisuutta tehdä eettistä valintaa siitä, haluaako hän ostopäätöksillään tukea Israelin laitonta miehitystä vai ei. Eikä tämän näkemyksen perusteena viime kädessä ole yksikään Räsäsen blogissa esittämistä ”argumenteista” vaan se, että Päivi Räsänen viidesläisen herätysliikkeen jäsenenä katsoo Lähi-idän tilannetta fundamentalististen kristillisten liikkeiden eskatologisten silmälasien läpi. Tämä nainen on vaarallinen, älkää antako hänen päättää Suomen ulkopoliittisesta linjasta.