Perussuomalaiset hölmöilee paperittomien edessä

Perussuomalaisten kansanedustaja, oikeustieteiden maisteri  ja lakitoimistoyrittäjä Ville Tavio kirjoitti 8.3. Uuden Suomen Puheenvuorossa hallituksen ”ryhdikkäästä” maahanmuuttopolitiikasta otsikolla ”Vihervasemmisto polvillaan paperittomien edessä”. Tavion mukaan:

Oppositiopuheenjohtajat Li Andersson (vas.), Ville Niinistö (vihr.), Antti Rinne (sd.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) julkaisivat Turun Sanomissa tänään 8.3.2017 yhteisen lausuman, jossa he vaativat tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille.

Ennen näin todella toimittiinkin, kunnes Perussuomalaiset saapui hallitukseen. Puolue toi kauan kaivattua ryhdikkyyttä Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.

Kielteisen lainvoimaisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat vapaaehtoisesti poistua maasta. Jos hakija ei poistu vapaaehtoisesti, poliisi tai Rajavartiolaitos panee täytäntöön käännyttämisen, eli maasta poistamisen.

Hallitus on muuttanut tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen ehtoja niin, ettei enää lupaa myönnetä tilanteissa, jossa hakija on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta hänen käännyttämisensä lähtömaahan ei onnistu. Irakilaisten hakijoiden tapauksessa Suomi ei ole onnistunut palauttamaan hakijoita, koska palautussopimus maan kanssa puuttuu, eikä Irak ota vastaan pakkopalautettuja. Myös  YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistus kehottaa pidättymään pakkopalautuksista toistaiseksi kunnes maan turvallisuustilanne on parantunut.

”Kaivattu ryhdikkyys” siis tarkoittaa käytännössä tätä: hallitus on tehnyt järjestelmän, jossa se tietoisesti ja tahallaan  luo ison joukon paperittomia Suomeen. Heille ei myönnetä oleskelulupaa, mutta heitä ei voida kuitenkaan poistaa maasta. Tämä on sekä epäinhimillistä että edesvastuutonta ja vaarantaa yleisen turvallisuuden.

Vihervasemmiston ratkaisu laittomien siirtolaisten määrän kasvuun on siis, että ongelma ratkeaa tietysti, kun annetaan kaikille Suomessa laittomasti oleskeleville siirtolaisille oleskeluluvat ja täydet oikeudet sosiaaliturvaan!

Kukaan ei ole esittänyt että kaikille maassa luvatta oleskeleville myönnettäisiin oleskelulupa. Sen sijaan on esitetty että niille, joita viranomaiset eivät voi poistaa maasta myönnettäisiin tilapäinen oleskelupa niin, ettei isoa joukkoa Tavion viitaamia ”laittomia siirtolaisia” pääsisi syntymään. Mikäli tilanne myöhemmin muuttuisi ja käännytys onnistuisikin, voitaisiin nämä henkilöt poistaa maasta normaalisti tilapäisen oleskeluluvan umpeudettua.

Huonompaa ratkaisua kasvavaan paperittomien määrään on vaikea keksiä.

Ei ole vaikeaa. Esimerkiksi sellainen, jossa luodaan tietoisesti suuri joukko laittomasti maassa olevia, joilla ei ole oikeutta työntekoon tai perusturvaan. Katso yllä.

Vihervasemmiston ratkaisussa ei puututa lainkaan pääsyyhyn, eli siihen, miksi kymmenet tuhannet nuoret miehet kaukaa Lähi-Idästä ja Afrikasta saapuvat kaikista maailman maista juuri Suomeen.

”Vihervasemmiston” vallassa ei ole Syyrian sisällissota, Irakin toistakymmentä vuotta jatkunut konflikti tai ne muut kriisit jotka ovat luoneet tilanteen, jossa maailmassa on ennätyksellinen määrä pakolaisia – 65 miljoonaa eri puolilla planeettaa. Eivätkä pakolaiset saavu ”juuri Suomeen”. Tämän näkee helposti tästä UNHCR:n julkaisemasta kartasta.

7_refugees_and_asylum_seekers.jpg

Jos toimittaisiin vihervasemmiston tahtomalla tavalla, voin taata, että Suomeen alkaa saapua miehiä kaikkialta maailmasta 100 000 henkilön vuosivauhtia. Suomi joutuisi ennennäkemättömään kaaokseen vuodessa.

Aikaisemmin myönnettiin tilapäisiä oleskelulupia kielteisen päätöksen saaneille hakijoille, joita ei voitu palauttaa. Hakijoita ei tullut 100 000 vuodessa. Ilmeisesti perussuomalaisten aikaansaama ”ryhdikkäämpi maahanmuuttopolitiikka” on vaikuttanut koko Euroopan tilanteeseen: hakijoiden määrä on yleisesti puolittunut vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna.

Varoitan suomalaisia vihervasemmiston politiikasta.

Pohtikaa, oletteko valmiita vihervasemmistolaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksiin? Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja maan sisäisen turvallisuuden täydelliseen romutukseen.

Varoittaisin suomalaisia pikemminkin perussuomalaisten tosiasioihin perustumattomasta pelottelusta. Hallitus on tehnyt perussuomalaisten vaatimuksesta järjettömän päätöksen ja nyt Tavio yrittää sälyttää siitä vastuun opposition niskaan. Ei mennä tähän lankaan.

Perussuomalaisten kannatuksen romahtamisen aiheuttama paniikki taitaa olla aikamoinen.

Ihmisten voitto

Olen aina suhtautunut suurella varauksella sellaisiin näkemyksiin, joiden mukaan lainsäädännön tehtävänä olisi epäsuorasti viestiä yhteiskuntaa joidenkin asioiden merkityksestä tai paheksuttavuudesta. Siis sellaisia, joiden mukaan esimerkiksi jonkun rikoksen rangaistuksia pitäisi nostaa, koska se ”lähettää viestin” asian vakavuudesta. Rikosseuraamuksia voidaan arvioida esimerkiksi retribuution, hyötyperusteisesti yleisestävän tai terapeuttisen vaikutuksen kannalta, mutta lainsäädäntö on kehno ja tehoton keino lähettää epäsuoria  hiljaisia viestejä.

Olen ollut ainakin osittain väärässä.

Lainsäädäntö voi ja sen pitää viestiä siitä, että demokraattisessa, liberaalissa yhteiskunnassa kaikki sen jäsenet ovat yhdenvertaisia ja että kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.  Kun tänään, pitkän väännön päätteeksi, tasa-arvoinen avioliittolaki astui vihdoin voimaan, Suomi otti ison askeleen eteenpäin kaikkien kansalaisten ihmisyyden tunnustamisessa.

Aivan liian pitkään jatkuneessa kiistassa avioliittolainsäädännössä on kiteytettynä ollut kyse ideologiasta johdettujen abstraktien periaatteiden ja toisaalta todellisten ihmisten ja perheiden välisestä konfliktista. Kun ”aidon avioliiton” kannattajat ovat halunneet puolustaa ”perheitä”, ovat he samalla halunneet sysätä olemassa olevat ei-perinteiset perheet toisarvoiseen asemaan. Kun he ovat peränneet ”lasten oikeuksia”, ovat he jättäneet huomiotta kaikki ne lapset, jotka jo nykyisin elävät perhemuodoissa, joita yhteiskunta ei ole aikaisemmin tunnustanut tasavertaisiksi heteroydinperheiden kanssa. Tänään ihmiset lopulta voittivat abstraktit periaatteet.

Sillä, että yhteiskunta tunnustaa kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden ja arvon, on myös konkreettisia, mitattavia seurauksia. Helmikuussa JAMA Pediatrics-lehti julkaisi tutkimuksen,  jossa oli tarkasteltu teini-ikäisten itsemurhatilastoja 47 Yhdysvaltain osavaltiossa 17 vuoden ajalta. Tutkijat löysivät selkeän yhteyden tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhalukujen välillä.

Same-sex marriage policies were associated with a 0.6–percentage point (95% CI, –1.2 to –0.01 percentage points) reduction in suicide attempts, representing a 7% relative reduction in the proportion of high school students attempting suicide owing to same-sex marriage implementation. The association was concentrated among students who were sexual minorities.

Kun lainsäädännöllä voidaan lähettää viesti, joka säästää ihmishenkiä, se viesti kannattaa lähettää.

P.S. Tasa-arvoinen avioliittolaki muuten edelleenkin edistää muutenkin lasten etua.

P.P.S. ..eikä se ole kansainvälisen adoption este.

Hyvä veli Juho

Hyvä veli Juho,

Sen enempää kommentoimatta väitettäsi kiihtyvästä pakolaisvirrasta Välimeren yli, jonka Suomen pakolaisapu välittömästi Twitterissä totesi paikkaansapitämättömäksi (”#Tphakijat määrä EU-tasolla on laskenut, ja yli puolet on sotaa käyvistä maista.”), haluaisin kuitenkin todeta muutaman asian.

Varoisin puhumasta ”laittomista maahanmuuttajista”. Turvapaikkaa hakevat ihmiset (oli hakemus sitten perusteltu tai ei) eivät ole ”laittomia maahanmuuttajia”. Oikeus hakea turvapaikkaa ja saada hakemuksensa käsiteltyä on niin kansainvälisten sopimusten kuin Suomen lakien turvaama perusoikeus ja niiden kuuluisien ”eurooppalaisten arvojen” mukainen oikeusvaltioperiaate.

Toteat, että monet tulijoista ”ovat maista joissa ei varsinaisesti sodita, eikä olla lähdetty sotaa pakoon”. Kuten puoluetoverisi Sebastian Tynkkynen on todennut: ”Jos ihmiseen kohdistuu henkilökohtaista vainoa, hän saa hakea turvapaikkaa. Humanitäärinen kriisi tai sota eivät taas ole perusteita turvapaikan hakemiselle”. Sota on toki tilanne, jossa yksilöihin kohdistuu henkilökohtaista vainoa useammin kuin rauhan vallitessa. Tulee kuitenkin muistaa, että jo vuonna 2016 Suomi on myöntänyt turvapaikan yli 30 Venäjän kansalaiselle, eikä Venäjällä vallitse sota eikä muu aseellinen konflikti. Silti maahanmuuttovirasto on katsonut, että nämä henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Toteat myös, että Italiaan pyrkivien ihmisten motiivit ovat ”pikemminkin elintasoon, ilmastonmuutokseen ja sekaviin yhteiskuntarakenteisiin liittyviä syitä, kuin suojelun tarvetta”. Tämä on varmasti mahdollista. Tämä herättää kuitenkin seuraavan kysymyksen: miksi sinä ja edustamasi poliittinen liike on tehnyt kaikkensa sen estämiseksi, että luettelemiasi taustatekijöitä voitasiin ehkäistä?

Kehittyvien talouksien elintasoon ja sekaviin yhteiskuntarakenteisiin pystytään vaikuttamaan tehokkailla kehitysyhteistyöprojekteilla, joilla edistetään maiden ihmisten terveyttä, parannetaan koulutusmahdollisuuksia ja tuetaan yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamista. Kuitenkin allekirjoittamassasi ”Nuivassa vaalimanifestissa” olet vaatinut kehitysyhteistyön lakkauttamista.

Olen myös iloinen siitä, että näytät muuttaneen mielipiteesi ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja tuhoisuudesta, vielä vuonna 2011 antamassasi vaalikonevastauksessa nimittäin et uskonut ihmisen toiminnan aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, kuten ei 13 muuta puolueesi kansanedustajaa.

Odotan innolla kaikkia niitä aloitteita ja toimia, joihin tämän vastalöytämäsi huoli ilmastonmuutoksesta sinut johdattaa.

Ystävällisin terveisin,

veli Joonas

Wille ja kysymyksenasettelun johdattamisen taito

Wille Rydmania harmittaa.

Ensin Willeä harmitti jokunen päivä sitten se, ettei natseja kohdella tiedotusvälineissä reilusti.

screen-shot-2016-09-26-at-17-21-36Jos tätä arvoitusta yrittää tulkita niin Wille ilmeisesti yrittää sanoa, että ”turvapaikanhakija”, ”maahanmuuttaja” tai ”muslimi” ovat natsin kanssa rinnasteisia ryhmiä ja näitä pitäisi käsitellä julkisuudessa samalla tavalla.

Tämä on tietenkin käsittämättömän typerä vertaus. ”Maahanmuuttajien” sijaan kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen kanssa rinnastuvat ryhmä voisi olla esimerkiksi ISIS, joka on samalla tavalla väkivallan ja terrorin avulla ihmisoikeuksia polkevan diktatuurin perustamiseen pyrkiviä ääriryhmä. Suuri osa Suomeen ja Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista on lähtenyt kotiseuduiltaan pakoon nimenomaan tällaisten ryhmien vainoa ja väkivaltaa.  Willen ei onneksi tarvinnut olla harmissaan yksin, samaan analyyttisen ajattelun lokakaivoon ehätti tunkemaan myös Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen.

Tänään Willeä ryhtyi sitten harmittamaan se, että 15000 ihmistä Helsingissä lauantaina kokoontui osoittamaan mieltään rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan. Suomen vastarintaliikkeen jäsenen Asema-aukiolla tekemä raaka poliittisin motiivein tehty pahoinpitely kun:

valjastettiin kuitenkin nopeasti osaksi poliittista kampanjaa, jossa tapauksen todellinen luonne oli sivuseikka ja valtakunnan hallitukseen kohdistuva hyökkäys pääasia.

Ottaen huomioon, että monet valtakunnan hallituksen ministereistä ja hallituspuolueiden kansanedustajista osallistuivat mielenosoitukseen, tämä tuntuu perin erikoiselta tulkinnalta. Ehkä Willen pitäisi keskustalla tästä mielenosoitukseen osallistuneiden puoluetovereidensa sisäministeri Paula Risikon, valtiovarainministeri Petteri Orpon tai opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kanssa.

Harmitus ei kuitenkaan jäänyt vain tähän. Lisäksi Willen mielestä:

Käynnistetyssä mediamylläkässä SVL-natsit ovat todellisuudessa pelkkä keppihevonen ja hyökkäyksen varsinaisena maalina maahanmuuttopolitiikan tiukennukset. Kun järkiargumentit puoltavat tiukennuksia, pyritään keskustelu palauttamaan perinteiseen rasismidiskurssiin, jossa kaikkiin maahanmuuton kiristyksiin tahdotaan lyödä rasismin tai jopa natsismin leima.

Eräs politiikan perustotuuksia on, että julkisen keskustelun voittaa se, joka onnistuu johdattamaan kysymyksenasettelun itselleen suotuisaksi.

Kysymyksenasettelun voi poliittisessa keskustelussa johdattamaan itselleen suotuisaksi esimerkiksi niin, että julistaa oman näkemyksensä perustuvan ”järkiargumentteihin” ja kaikkien erimielisten olevan kiiluvasilmäisiä rasismikortinheiluttajia.

Willen mielestä tällaisia rasismikirveenheiluttajia ovat ilmeisesti esimerkiksi Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Suomen Punainen Risti, Suomen UNICEF, Plan, Kirkon Ulkomaanapu, Lastensuojelun Keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto, SOS-Lapsikylä, Ensi- ja turvakotien liitto, Trasek ry, Suomen Mielenterveysseura ry, Seta ry ja Naisasialiitto Unioni – jotka kaikki ovat kritisoineet hallituksen tekemiä perheenyhdistämisen ehtojen tiukennuksia lyhytnäköisinä, koska tehdyt muutokset vaikeuttavat kotoutumista merkittävästi ja johtavat todennäköisesti siihen, että ”kotoutumista edistävät toimenpiteet ja siihen laitetut resurssit uhkaavat valua hukkaan, jos kaikki energia menee jatkuvaan huolehtimiseen perheen turvallisuudesta”.

Willeä kismitti vielä erityisesti se, että on keskusteltu siitä, pitäisikö verkossa tapahtuvaan vihakirjoitteluun puuttua –sekin kun kuitenkin on viime kädessä samojen rasistikorttia heiluttavien suvakkien syytä. Mitäs ovat luoneet ”lähiöiden monikulttuurisen arjen”.

Niin – itse asiassa nämä vihakirjoittelijat ovat usein juuri niitä, jotka päivittäisessä arjessaan joutuvat elämään köyhissä lähiöissä kaikkien maahanmuuton ikävien lieveilmiöiden keskellä. He ovat matalan tulotasonsa vuoksi vankeina lähiöiden monikulttuurisessa unelmassa. He eivät ehkä osaa kirjoituksissaan pukea ahdistustaan sanoiksi yhtä tyylikkään analyyttisesti kuin korkeammin koulutettu väki, mutta se ei muuta ahdistusta ja sen taustalla olevia ongelmia yhtään vähemmän todellisiksi.

On helppo ymmärtää, niin vastenmielistä se onkin, että Wille on valjastanut kuntavaalivankkuriensa vetäjiksi Lähi-idän pakolaiskriisin ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden monissa suomalaisissa herättämän pelon ja turvattomuuden. On vaikeampi ymmärtää sitä perinjuurin ylimielistä ja alentuvaa asennetta jolla Wille näitä ihmisiä yrittää itseään äänestämään kosiskella.

Rydmanin maailmassa lähiöt ovat täynnä ”monenkirjavista sosiaalisista ongelmista” kärsiviä ihmisiä, joiden on mahdotonta puhua omaan elämänpiiriinsä liittyvistä ongelmista ja ahdistuksista ilman että tekstit ”vilisevät kirjoitusvirheitä, kirosanoja ja muita alatyylisiä ilmaisuja”. Ja näiden plebeijien äänillä Wille yrittää ilmeisesti nyt polkuaan kaupunginvaltuustoon tasoittaa.

14364672_10154158923388292_530654803385291175_n
Etualalla rasismikorttia heiluttavat suvakit. Taustalla ”kansan syvät rivit”.

Viime lauantaina Helsingissä 15000 ihan tavallista ihmistä lähiöistä, kantakaupungista ja naapurikunnista kokoontui osoittamaan mieltään rasismia, muukalaisvihamielisyyttä ja poliittista väkivaltaa vastaan. Narikkatorilla ja Musiikkitalon liepeillä pidettyihin vastamielenosoituksiin osallistui yhteensä noin viisikymmentä henkeä.

Suurin osa ihmisistä ei siis ole Rydmanin kaltaisia itsehillintään ja sivistyneeseen keskusteluun kykenemättömiä vihan vallassa olevia ihmisraunioita. Ihmiset kykenevät keskustelemaan maahanmuutosta ja siihen liittyvistä haasteista, uhista, ongelmista ja ennen kaikkea niiden ratkaisuista rauhallisesti ja asiakeskeisesti jos heille tarjotaan siihen mahdollisuus ja tila. Niin kauan kun pieni mutta äänekäs rasistista öyhötystä ylläpitävä nettiaktivistijoukko hiljentää kaikki rauhalliset ja maltilliset äänet tätä tilaa ei ole.

Myös siitä syystä on vihellettävä peli poikki.

Äitiyslaki – Candida pro causa ense candido

i-cant-believe-i-still-have-to-protest
Seniorikansalainen Yhdysvalloissa esittää vahvan argumentin äitiyslakialoitten hyväksymisen puolesta.

Kuuntelin jokin aika sitten yhdysvaltalaisen Vox-lehden mahtavaa The Weeds -podcastia. Ohjelman lopussa keskustelijoilla on tapana aina esitellä ”viikon tutkimus”, joka tällä kertaa oli arvostetun The Lancet -tiedelehden julkaisema artikkeli maailmanlaajuisista aborttitilastoista viimeisen neljännesvuosisadan aikana ja seikoista, jotka tutkimusaineiston perusteella vaikuttavat abortti-insidenssiin. Tutkimuksen yllättävä johtopäätös oli ettei aborttioikeutta rajoittavalla lainsäädännöllä vaikuta olevan vaikutusta tehtyjen aborttien määrään. Sen sijaan, vähemmän yllättävästi, ehkäisyvälineiden helpolla saatavuudella oli.

Tutkimuksen johtopäätöksiä ruodittaessa eräs keskustelijoista puolivahingossa teki varsinaisen avainhavainnon useimmista poliittisista arvokysymyksistä:

Ihmiset usein toivovat, että asiat  joita he pitävät moraalisesti oikeina ovat myös tehokkaita. Usein ne eivät kuitenkaan ole niin tehokkaita. Ja ihmisillä on vaikeuksia erottaa näitä asioita toisistaan.

Toisin sanoen, saavuttaakseen sen päämäärän mihin pyrkii, tavoite ja keinot pitää usein erottaa toisistaan. Valitettavan usein julkisen poliittisen keskustelun tiivistetyssä ydinviestinnässä tämä on erittäin hankalaa ja johtaa, noh, hölmöilyyn.

Kristillisdemokraatit onnistuivat edellisen hallituksen sekavilla loppumetreillä kaatamaan aloitteen äitiyslain uudistamisesta. Syitä tähän hölmöilyyn on vaikea ymmärtää – ilmeisesti tarkoitus oli kaikin mahdollisin keinoin vastustaa ”perinteisen” perhemallin muuttumista ja kategorisesti vastustaa kaikkien tuohon muottiin sopimattomien ihmisten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista. Ongelma on vain on tässäkin tapauksessa sama kuin edellä mainitussa aborttiesimerkissä: valitut ”moraalisesti oikeat” keinot eivät ole tehokkaita halutun tavoitteen toteuttamisessa: on vaikea kuvitella että yksikään sateenkaariperhe jättää hankkimatta lapsia siksi, että joutuu vahvistamaan toisen vanhemman vanhemmuuden byrokraattisen perheen sisäisen adoption kautta.

Ainoa asia mitä kristillisdemokraattien jarrutuksella on saatu aikaan, on kuntien adoptioneuvontojen ja oikeuslaitoksen työllistämistä tarpeettomalla byrokraattisella lisätyöllä – eli käytetty rajallisia resursseja turhuuteen, kun ne oltaisiin voitu paljon järkevämmin käyttää esimerkiksi kansainvälisten tai kotimaisten avoimien adoptioiden hoitamiseen ja edistämiseen.

Kun nyt äityislaki lopulta on tulossa eduskuntaan kansalaisaloitteen kautta, toivon että kansanedustajat muistavat sen, jonka jokainen minun laillani adoption kautta vanhemmaksi tullut jo tietää: vanhemmuus ei ole pääosin biologista vaan sosiaalista. Lapsen vanhemmat ovat ne, jotka lapsesta huolehtivat, häntä hoitavat ja häntä rakastavat. Tehokkain tapa edistää lapsen etua ja tukea perheitä on mahdollisuuksien mukaan taata lapselle kaksi rakastavaa vanhempaa. Ilman tarpeetonta byrokraattista höykytystä. Tämä on myös moraalisesti oikein.

Virasto vai yhtiö ja ketä kiinnostaa

Kuulin muutama päivä sitten tarinan yhdestä julkisen puolen kehittämishankkeesta. Eräässä suomalaisen sairaalan yksikössä oltiin aloitettu projekti toiminnan tehostamiseksi. Hankkeen aikana saatiin  aikaan hyviä tuloksia ja päivittäisten toimenpiteiden määrä saatiin nostettua  33 %. Palkinnoksi toiminnan huomattavasta tehostamisesta kyseisiä toimenpiteitä tekevä yksikkö menetti osan avainresurssejaan toiselle yksikölle. Toisin sanoen, edelleen vanhoilla tehottomimmilla tavoilla toimineita yksiköitä palkittiin lisäresursseilla, jotka toimintaansa uudistanut yksikkö oli ”vapauttanut”. Johdon viesti oli selvä: ei kannata yrittää mitään uutta ja ihmeellistä, koska siitä ei ainakaan palkita. Janten laki  toiminnassa.

Julkisten organisaatioiden toiminnan tehottomuuteen tarjotaan usein ratkaisuksi yhtiöittämistä ja ulkoistamista, koska oletetaan että yksityiset toimijat automaattisesti ovat tehokkaampia ja rationaalisempia kuin julkiset. Tämäkin on puhdasta fantasiaa: esimerkiksi riittää jo se, miten Nokia onnistuttiin ajamaan tuhon partaalle 2000-luvun alun organisaatiouudistuksilla, huonolla johtamisella ja vääränlaisilla kannustimilla.  Tietojärjestelmiä tekevänä konsulttina olen reilun viidentoista työvuoden aikana nähnyt niin huonosti toimivia yrityksiä kuin tehokkaasti organisoituja julkisia työyhteisöjä.

Poliittinen debatti siitä miten julkisia organisaatioita pitäisi hallinnoida kärjistyy valitettavan usein poliittisen vasemmiston ja oikeiston kädenväännöksi organisaatioiden hallinnollisesta rakenteesta – aivan kuin osakeyhtiö- tai virastomalli automaattisesti loisi oikeat kannustimet, hyvän kulttuurin ja kannustavan johtamisjärjestelmän. Näin tapahtui esimerkiksi viime viikolla Helsingin kaupunginvaltuustossa, jossa keskustelu Länsimetron kustannusarvion mittavista ylityksistä ajautui valtuutettu Yrjö Hakasen (skp) ja Paavo Arhinmäen (vas) nokitteluksi kunnallisten toimintojen yhtiöittämisestä (kohdasta 2:08 eteenpäin): epäonnistuminen oli yhtiömallin seuraus, koska ilmeisesti ei-yhtiömalliin organisoiduissa julkisissa hankkeissa ei vuosien varrella ole koskaan ylitetty budjetteja ja aikatauluja vähintään yhtä reippaasti kuin Länsimetrossa tapahtui.

Olisi virkistävää,  että ainakin välillä yritettäisiin pohtia enemmän organisaatioiden kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä sen sijaan, että taitetaan peistä loputtomiin hallintomalleista ja nimikkeistä. Julkisten palvelujen käyttäjien kannalta kun loppu viimein sillä, onko palvelujen tuottaneen organisaation ylin päätöksentekoelin johtokunta, hallitus tai lautakunta ei kauheasti ole merkitystä.

Tapanilan erä ja kohtuuton häirintä

Kevään aikana Tapanilan urheilukeskuksen edustalla on järjestetty jo kuusi Rajat kiinni -ryhmän organisoimaa mielenosoitusta. Viime torstaina pidetty edellinen mielenilmaus eskaloitui: tilaisuuden järjestäjiin kuulunut henkilö ja joukko muita osallistujia oli mennyt urheilukeskuksen kahvioon ja solvannut kahvilan työntekijää ja tuloksena oli rikosilmoitus.

Oikeus julkiseen mielenilmaukseen on perustuslaillinen oikeus, jota ei voida rajoittaa. Kuitenkin kokoontumislain mukaan poliisi voi, kun yleinen etu sitä vaatii, siirtää mielenosoitus pidettäväksi jonnekin toisaalle:

Jos yleisen kokouksen järjestäminen ilmoitetussa paikassa vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä.. poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan.

On kestämätön tilanne, että Tapanilan erän vapaaehtoistoimijoita, junioreja ja heidän vanhempiaan toistuvasti häiritään vain siitä syystä, että urheiluseura järjestää turvapaikanhakijoille liikuntaa. Tapanilan erä ei voi laittaa ”rajoja kiinni” vaikka haluaisivatkin – siitä päätetään aivan muualla. Ei ole oikein, että turvapaikanhakijoiden parissa vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä painostetaan tällaisella  toiminnalla. Mielenosoittajilla on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen, mutta urheiluseuralla on myös oikeus ilman kohtuutonta häirintää järjestää liikuntatoimintaa miten ja kenelle haluavat.

Nykytilanteessa on selvää, että säännölliset mielenosoitukset, joiden yhteyteen on jo ilmaantunut yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaa epäasiallista ja uhkaavaa käytöstä häiritsee kohtuuttomasti sivullisia. Tämän vuoksi toivon, että poliiisi tulevaisuudessa käyttää kokoontumislain mukaisia valtuuksiaan ja siirtää mielenosoitukset johonkin niille paremmin soveltuvan paikan.

Rajat kiinni vai järkevää kotoutuspolitiikkaa

Perussuomalaisissa käydään varsin ainutlaatuisia seuransisäisiä. Puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on nettivetoomuksessaan vaatinut äänestystä, joka päättäisi puolueen mahdollisesta irtautumisesta hallituksesta. Suurin ongelma Tynkkysen mukaan hallituksen nykyisessä politiikassa on maahanmuuttopolitiikka:

Vakavimmat rikkomukset [hallitusohjelmaa vastaan] ovat maahanmuuttoon liennytykset: ensin otettiin 800 turvapaikanhakijaa taakanjakomekanismin kautta, sitten 2 400. Nyt sisäministeriön mukaan Suomeen on tulossa 50 000 turvapaikanhakijaa, emmekä ole valmiita tekemään niitä toimia, millä voisimme saada maahanmuuton hallintaan eli sulkemaan turvapaikanhakijoilta Ruotsin vastaista rajaa.

Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho vastustaa hallituksesta lähtöä, mutta lähtökohtaisesti kannattaa Tynkkysen linjaamia toimenpiteitä:

Puolueessa kaikille on selvää, että kriisi vaatii lisätoimenpiteitä. Oletan, että Tynkkynen tarkoitti rajan sulkemisella sitä, että turvapaikanhakijat tulisi käännyttää Ruotsin rajalta, ei sitä, että raja suljetaan kokonaan. En näe tässä radikaalia tai poliittista sisältöä mikä olisi perussuomalaisille vieras. Me olemme vuosikausia varoittaneet tästä.

Kumpikaan ei kuitenkaan tarkemmin perustele miten rajatarkastusten palauttaminen Ruotsin rajalle ratkaisisi turvapaikanhakijatilanteen. Ulkomaalaislain 6. luvun 94 § toteaa:

Turvapaikkamenettelyssä käsitellään Suomen rajalla tai alueella viranomaiselle esitetty hakemus, jonka perusteena on tarve saada kansainvälistä suojelua.

Eli, riittää että turvapaikanhakija ilmoittaa hakevansa kansainvälistä suojelua Suomen rajalla rajaviranomaisille. Tämän jälkeen turvapaikkahakemus on käsiteltävä niin Suomen lain, Euroopan unionin sopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen nojalla. Tämän vuoksi ei ole syytä olettaa, että rajan sulkeminen vähentäisi Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää lainkaan.


Ei kai kenenkään mielestä ole mitenkään erityisen hienoa, että Eurooppaan tulee kerralla näin isoja määriä pakolaisia. Se ei ole ideaalia siksi, että olot Syyriassa ja isossa osassa Irakia ovat täysin sietämättömät. Kaikilla on tiedossa, että yli 12 miljoonaa syyrialaista on kansainvälisen suojelun tarpeessa ja Irakissa on tällä hetkellä noin 3 miljoonaa sisäistä pakolaista.

Tilanne ei ole erityisen positiivinen vastaanottajamaidenkaan kannalta, koska noin valtavien joukkojen kotouttaminen tulee olemaan erittäin haastavaa.

Mutta. Mikä on vaihtoehto?

Suomi on allekirjoittanut YK:n pakolaissopimuksen, joka määrittelee varsin tarkasti meidän velvollisuutemme selvittää turvapaikanhakijoiden kansainvälisen suojelun tarve. Ja sitten meillä on ihan kotimaistakin velvoittavaa lainssäädäntöä kuten Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta. Ei ihme että Teuvoa harmittaa. On varmasti vaikeaa olla yhtä aikaa näreissään siitä, että kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan ja ettei niitä noudateta.

Kuva: Saku Timonen
Kuva: Saku Timonen

EU:n sisäinen solidaarisuus taakanjaossa on ihan välttämätöntä. Jo siksikin, että ei ole mitenkään mahdotonta että lähitulevaisuudessa Venäjällä tapahtuu jonkinlainen sisäpoliittinen kriisi, joka voi johtaa isoonkin pakolaistulvaan Pietarin alueelta (7,5 miljoonaa asukasta) Suomeen. Silloin tulee olemaan  myös Suomen kannalta aika oleellisen tärkeää, että muut EU-maat ovat tukemassa tuon määrän hoitamisessa. Ja on täysin epäinhimillistä niin Kreikan kuin pakolaistenkin kannalta jättää Kreikka yksin huolehtimaan koko saapuvasta pakolaismäärästä.  Eikä se nyt ei vaan ole eurooppalaisten demokraattisten oikeusvaltioiden arvojen ja periaatteiden mukaista, että ihmisiä jätetään kuolemaan sotatoimialueille tai hukkumaan Välimereen. Tässä ei ole nyt edes siis kyse siitä ketä ”he” ovat vaan siitä keitä me olemme.

Perussuomalaisten kanssa on helppoa olla samaa mieltä siitä, että suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi korjata. Siitä, mitä oikein pitäisi tehdä on vähintään yhtä helppoa olla eri mieltä. Symbolisten ja tehottomien rajojen sulkemisten ja turvapaikanhakijoiden kyykyttämisten on aika ryhtyä toimenpiteisiin, jolla saadaan jotain konkreettista aikaan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että meidän todennäköisesti vain elettävä näiden tulijoiden kanssa kun tuvapaikkahakemuksen käsittelyn jälkeen todetaan että henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa. Ja koska Lähi-idän alueen kriisit eivät vaikuta rauhoittuvan, nykytilanne tulee todennäköisesti jatkumaan vielä jonkin aikaa. Rajojen kiinnilaittaminen ei ole millään tavoin realistinen vaihtoehto, joten jotain muita toimenpiteitä tarvitaan. Aivan ensimmäisenä on otettava käyttöön humanitaarinen viisumi, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoille turvallisen tavan matkustaa maihin, joista hakevat kansainvälistä suojelua ja poistaisi tai ainakin vähentäisi ihmissalakuljetusbusinestä. Samalla pitää myöntää, että suomalaiset kotouttamistoimet tällä hetkellä ovat täysin riittämättömät. Ruotsi on vuodesta 1950 lähtien hyötynyt maahanmuutosta 90 miljardia euroa:

Ruotsissa pitkällä aikavälillä tehtyjen selvitysten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Ruotsille kannattava investointi: se lisää kilpailukykyä, kasvattaa ulkomaankauppaa, vahvistaa yrittäjyyttä ja lisää työmarkkinoiden joustavuutta. Lisäksi maahanmuutto nuorentaa maan väestön ikärakennetta.

Selvitykset osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia, mutta hyödyt pitkäkestoisia. Taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin kustannuksia vaikeammin mitattavissa, minkä vuoksi kustannuksia yleensä korostetaan ja hyötyjä aliarvioidaan.

Yleisradion Roman Schatzin Maamme-kirja -ohjelmassa CMI:n Irakin asiantuntija Hussein Al-Taee totesi somalialaisen maahanmuuttajan Saksassa tuottavan valtiontaloudelle jo toisen oleskeluvuoden jälkeen 14 000€ vuodessa. Suomessa vastaavassa tilanteessa ollaan edelleen 2000 € vuodessa pakkasen puolella.

Vanhenevat väestön vuoksi me tulemme tarvitsemaan lisää nuorta ja osaavaa työvoimaa tulevina vuosina. Vaikka taloustutkimuksen tekemän kyselyn perusteella yli puolet suomalaisista uskoo, että valtaosa turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalituilla. Tämä ei ole mikään luonnonlaki. Tähän voidaan vaikuttaa. Siinä on onnistuttu muuallakin. Korjataan siis maahanmuuttopolitiikka.

Hyödylliset idiootit

Suomen sisu -yhdistyksen alkuvaiheissa se toimi useamman vuoden Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestönä ja sai Suomalaisuuden liitolta käyttöönsä muun muassa tiloja. Sisun alkuaikojen toiminnassa korostuivat maahanmuuton lisäksi keskeisinä teemoina Karjalan palauttaminen, pakkoruotsin vastustaminen ja suomensukuisten kansojen heimoyhteistyö. Vuonna 2000 Sisu joutui lopulta eroamaan Suomalaisuuden liitosta kun järjestön natsihenkisyys alkoi uhata liiton mainetta ja mahdollisesti myös valtionapuja. Samoihin aikoihin Sisuun alkoi liittyä myös myöhemmin politiikassa merkittäviin asemiin Perussuomalaisissa kohonneita henkilöitä: entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja kansanedustaja Olli Immonen ja Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila.

Suomen sisun periaateohjelmissa on koko sen olemassa olon ajan ollut korostetun kansallismielisiä ja etnonationalistisia piirteitä, muun muassa:

  • Kansamme olemassaolon ja kehityksen turvaaminen sekä todellisen ja luonnollisen monimuotoisuuden säilyttäminen
  • Suomalaisen kansallisvaltion pitäminen erossa sen kansalliset edut vaarantavista kansainvälisistä yhteenliittymistä
  • Suomen kielen luonnollisen kehityksen turvaaminen, koska äidinkieli on osa identiteettiä
  • Kansallisen itsetunnon ja kansallisylpeyden vahvistaminen
  • Orgaaniseen kansanyhteisöön perustuvan yhteiskunnan kehittäminen

Olli Immosen puheenjohtajakaudella Suomen sisu on ryhtynyt yhteistyöhön myös kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen kanssa. Kesäkuussa 2015 Immonen poseerasi SVL:n aktiivien kanssa Eugen Schaumanin muistomerkillä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan vuosipäivää ja järjestävänsä vastaisuudessakin ”kansallismielisille yhteistä puuhaa” ilmeisesti myös SVL:n kanssa.

11813497_10153406431707638_5392855364614970680_n

immonen-homma Suomen vastarintaliike on käytännössä ruotsalaisen Karl Lundin johtaman Svenska motståndsrörelsen (SMR) Suomen alaosasto. SMR:n tavoitteisiin kuuluu  Ruotsista johdetun yhteispohjoismaisen kansallisosialistisen valtion perustaminen väkivaltaisella vallankumouksella.

Ironian huipentuma: yltiöpäisen suomalais-kansallismielinen Suomen sisu, jonka keskeisiin tavoitteisiin kuuluu muun muassa Suomen kaksikielisyyden lakkauttaminen ja suomalaiskansallisen valtion suvereniteetin turvaaminen on välillisesti mukana edistämässä uuden kansallissosialistisen Ruotsin valtakunnan luomista.

Lenininin väitetään kutsuneen Neuvostoliittoa tukeneita länsimaiden intellektuelleja hyödyllisiksi idiooteiksi. Ruotsin natsien joukossa varmasti hykerrellään samoissa ajatuksissa.

Kaikki maailman proletaarit, suksikaa kuuseen

SAK:n hallitus tuhoamassa Suomen metsäteollisuutta. Kuva: Elinkeinoelämän keskusliitto.
SAK:n hallitus tuhoamassa Suomen metsäteollisuutta. Kuva: Elinkeinoelämän keskusliitto.

Sipilän hallitus on on aloittanut työnsä hieman haparoiden. Ensin uudet kokemattomat perussuomalaiset ministerit tuntuvat sortuvan vähän turhan usein omaperäiseen, hallitusohjelman ulkopuoliseen, ajatteluun ja samaan aikaan lehdet raportoivat mahdollisesta hallituksen salaisesta ammattiyhdistysliikkeen kiristyslistasta, jolla järjestöjä on tarkoitus painostaa uuden yhteiskuntasopimukseksi brandatyn vanhan kunnon tupon taakse. Sipilä luonnollisesti on ehtinyt jo kieltää listan olemassaolon  koska ”vastakkainasettelulla emme saa mitään aikaan”.

Uutisten perusteella aika mafiosomaisen mahdollisen listan olemassa oloa tai olemattomuutta mielenkiintoisempi asia on kuitenkin sen tuottama reaktio sosiaalisessa mediassa.

Aivan tavalliset keskiluokkaiset palkansaajat tuntuvat loistavan vahingonilosta ammattiyhdistysliikkeen mahdollisen ahdingon edessä:

AY- liike ja etekin AKT voi valittaa puhtaalla omallatunnolla, koska seei ole milloinkaan syyllistynyt kiristämiseen tai mafiamaisiin otteisiin.

Read more