Category: monikulttuurisuus

Homorummutusrummutus

Perussuomalaisten kansanedustaja, entinen puolueen varapuheenjohtaja ja nuorisojärjestön puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala julkaisi tänään vallan erikoisen blogikirjoituksen. Peruskaava oli tuttu aika monesta perussuomalaisten uhriutumisspektaakkelista. ”Perinteistä avioliittokäsitystä” puolustaneita kiusattiin tasa-arvoista avioliittolakia ajaneiden taholta. perinteistä avioliittokäsitystä monipuolisesti puolustavat tahot joutuivat suoranaisen vihan, pilkan ja ivan kohteiksi. Kyse oli homorummutuksesta, jolla yritettiin vaientaa kaikki kulttuurinen, historiallinen

Mohammed tuli taloon

Pakolaiset ovat tulleet Suomeen saadakseen uuden alun ilman vainoa ja hengenvaaraa. Enemmän kuin mitään muuta, he haluavat tehdä töitä, opiskella ja kotoutua uuteen kotimaahansa. Usein he kuitenkin tarvitsevat tässä hieman apua, jota jokainen voi antaa omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Maltillisuus ja monikulturismi

On turha yrittää etsiä kultaista keskitietä maahanmuutto- ja monikultuurisuuskysymyksissä ”vihervasemmistolaisten” ja ”maahanmuuttokriitikoiden” välistä. Se suomalaisten selkeä maltillinen enemistö, joka suhtautuu ajatukseen suvaitsevasta monikulttuurisesta Suomesta suopesti ja yrittää edistää vastuullista kotouttamispolitiikka, on valmis yhteistyöhön myös maahanmuuttokriittisten kanssa heti, kun nämä ovat valmiit monikulturismidystopioiden vallassa vellomisen sijaan ryhtymään käytännön toimenpiteisiin maahanmuuton lieveilmöiden hoitamisessa.

Mika hätänä?

Ta­sa-ar­voi­sen avio­liit­to­lain hyö­ty­jä yh­teis­kun­nal­le pe­rus­tel­laan useim­mi­ten yh­den­ver­tai­suu­del­la. Pe­rus­te­lu kui­ten­kin on­tuu. Yh­den­ver­tai­suus on kä­sit­tee­nä on­gel­mal­li­nen. Jos se to­teu­te­taan ab­so­luut­ti­ses­ti, kai­kil­la vä­hem­mis­töil­lä on täs­mäl­leen sa­mat oi­keu­det. Se, mi­hin ra­ja, riip­puu vii­me kä­des­sä ar­vois­ta. – kansanedustaja Mika Niikko (ps.) HS 23.2. 2013 Mikaniikot ovat Suomessa pieni vähemmistöryhmä. Mikaniikot ovat  helluntailaisia. He kuuluvat uskonnolliseen ryhmään johon Suomessa

Merkityksellisiä sanoja

Kesällä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla velloi jälleen kerran kiivas keskustelu siitä käytiinkö Suomessa vuonna 1918 sisällis-, kansalais-, vapaus- vai veljessota, punakapina vai yritettiinkö peräti tehdä vallankumous. Samalle historialle ja tapahtumille yritetään edelleen, miltei sata vuotta tapahtumien jälkeen, löytää tulkinta ja merkitys sanojen kautta. Sanoilla on merkitys. Ja lukemattomia sivumerkityksiä, sävyjä ja konnotaatioita.

”Ensimmäinen suomalainenkin oli ulkomaalainen”

Törmäsin jokin aika sitten eräässä kirjassa mielenkiintoiseen tilastotietoon, jonka mukaan Helsingissä asui 1900-luvun alussa suhteellisesti enemmän ulkomailla syntyneitä ihmisiä kuin näinä ”holtittoman maahanmuuton” aikoina, ja ajattelin jakaa huomion nopeasti Twitterissä: Yllätykseksi huomasin Kaisa Kyläkosken tarttuneen tähän heittoon omassa blogissaan. Kyläkosken mukaan olin käyttänyt dataa valikoivasti ja selitys ulkomaalaisten suureen määrään

Suvaitsevaisen vastaisku

Joulun alla pistäydyin Kurvin Filmtownissa ja kassalle tullessani huomasin yhtäkkiä, että myyjällä oli päällä Blood & Honour -järjestön logolla kuvitettu college-pusero.  Tilanne oli niin hämmentävä ja yllättävä, etten osannut kuin maksaa irtokarkkini ja poistua nopeasti liikkeestä. Ajatus siitä, että joku henkilö katsoi asiakaspalvelutehtävässä asialliseksi kantaa avoimen rasistisen uusnatsi- ja white

Postmodernia tekopolitiikkaa

Aamun Helsingin Sanomissa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kommentoi puolueen eduskuntavaaliohjelman kritiikki ”postmodernia tekotaidetta” kohtaan oli vaalitaktinen mediatemppu: Se oli tietoinen provo. Tiedettiin, että rääkäisy tulee. Käsite ”postmodernismi” syntyi 1960-luvulla kuvaamaan jälkiteollista yhteiskuntaa, jossa modernismin edistysusko ja suuret kertomukset ovat korvautuneet moniarvoisuudella ja yksilöllisyydellä. Postmodernin  taiteen tekemisen keskiöön nousi taitelijan oma

Suomalaisuuden bantustan

Taannoisessa Facebook-keskustelussa Martti Tulenheimo kommentoi osuvasti, että monokulturismissa on kyse globaalista apartheid-aatteesta. Havainto oli vielä tarkkanäköisempi kuin ensi silmäyksellä vaikuttaisi. Apartheid tarkottaa suomeksi sanan mukaisesti (kansojen) ”erillisyyttä” – juuri tähän myös nouseva uusetnonationalistinen poliittinen liike pyrkii. Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän rakensi maata vuosien 1948-94 välisenä aikana hallinnut Kansallispuolue, jonka aatteellinen perusta oli

Pidä blogia WordPress.comissa.