Koulumatkapyöräilyä vai -autoilua?

Nuoremman poikani koulun Oulunkylän ala-asteen ympärillä pyörii aamuisin hurha liikennehärdelli. Vaikka koulun viereisen Norrtäljentien pääväylän varteen on tehty erityisiä pysäköintipaikkoja oppilaita kouluun autolla tuovia vanhempia varten, tukkii autoliikenne myös viereiset Teinintien ja Kinkeripolun alkupään. Kapeilla pihateillä on sekaisin peruuttavia ja kääntyviä autoja ja pieniä koululaisia reppuineen.

Screen Shot 2017-03-15 at 19.51.29
Oulunkylän ala-aste. Oppilaiden kouluunjättämistä varten varatut parkkipaikat näkyvät kuvassa Norrtäljentien varrella. Todellisuudessa autohärdelli pyörii koulun etelä- ja länsipuolella Teinintiellä ja Kinkeripolulla.

Varsinkin alakouluikäisten oppilaiden kohdalla koululaisen koulumatkan kulkutavan päättävät pääasiassa oppilaiden vanhemmat. Aalto-yliopiston tutkijan Anna Brobergin mukaan:

Kaupungistumisen mukanaan tuoma lisääntyvä liikenne saa aikuiset usein kuljettamaan lapsensa kouluun ja harrastuksiin autolla, mikä osaltaan lisää liikenteen määrää ja heikentää siinä mielessä turvallisuustilannetta kaduilla entisestään…

Vanhempien mielikuvat lastensa itsenäiseen liikkumiseen liittyvistä riskeistä perustuvat harvoin realistiselle arviolle riskin toteutumisen todennä- köisyydestä. Lapsille ja nuorille kannattaisikin antaa liekaa ja ymmärtää, että erilaisten vakavien onnettomuuksien todennäköisyys on hyvin pieni. Liikkumattomaan elämäntapaan liittyviin terveysriskeihin ja autonkuljettajana hukattuun aikaan sen sijaan kannattaisi suhtautua vakavasti.

Oppilaita kouluun tuovat siis hyvää tarkoittavat vanhemmat, jotka pelkäävät liikenteen vaaroja niin paljon, että luovat lisää lapsia vaarantavaa liikennettä. Lopputulokset ovat radikaaleja: tukholmalainen kaupunkisuunnittelun tohtori Alexander Ståhle jakoi twitterissä tänään aika pysäyttävän tilaston:

Tammikuussa 2017 Turun yliopistossa julkaistiin Janne Kulmalan ja Ville Riihimäen pro gradu -työ ”Koulumatkan kulkutavan ja vapaa-ajan liikunnan yhteys viides- ja kahdeksasluokkalaisten fyysiseen toimintakykyyn”. Tutkimuksessa selvitettiin kolmen eri länsisuomalaisen koulun oppilaiden (n=219) koulumatkan kulkutapoja. Aktiivisesti (kävellen, pyöräillen tai esimerkiksi potkulautailemalla) koulumatkansa kulki 36,1 % oppilaista ja passiivisesti (esimerkiksi autolla) 63,9 %.

Fyysisesti aktiivisten koulumatkojen hyödyt lasten terveydelle ovat merkittävät. Ne auttavat päivittäisten lasten ja nuorten 1–2 tunnin liikuntasuosituksen saavuttamisessa. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että koulumatkansa pyöräilevät nuoret ovat notkeampia, heillä on parempi lihaskestävyys sekä aerobinen kapasiteetti. Aktiivinen koulumatkaliikkuminen on lisäksi yhteydessä alhaisempaan painoindeksiin ja erään tutkimuksen mukaan vaikuttaa positiivisesti toiminnanohjaukseen ainakin murrosikäisillä tytöillä.

Kärjistäen voisi sanoa, että nykyisin autoilemme lapsiamme sairaiksi. Tähän pitää saada muutos. Kysymys on viime kädessä siitä, haluammeko alla olevan kaltaisen tulevaisuuden. Vai sellaisen, jossa aktiivinen koulumatkaliikunta tekee helsinkiläisistä lapsista terveempiä ja parempikuntoisia.

Ensimmäiseksi: tarvitaan kaupunki- ja liikennesuunnittelua, joka kannustaa koululaisten vanhempia jättämään henkilöauton pihaan ja kulkemaan itse työmatkat julkisilla kulkuvälineillä tai lihasvoimin esimerkiksi pyörällä. Kun vanhemmat eivät itse autoile työmatkojaan, ei lapsiakaan tule vietyä autolla kouluun.  Yleiskaavassa hahmoteltu raideliikenneverkko on iso askel tämän saavuttamiseksi. Tarvitaan myös ruuhkamaksut ja investointeja pyöräilyinfrastruktuuriin täytyy jatkaa.  Koulujen ympäristöjen vähenevä autoliikenne lisää lasten ja ennen kaikkea näiden vanhempien turvallisuuden tunnetta ja antaa lapsille aktiiviseen koulumatkaan. Lisäksi kaikessa kaupunkisuunnittelussa pitäisi ottaa käyttöön liikuntavaikutusten arvionti.

Toiseksi: nopealla aikataululla tehdään vähintään kaikkien kaupungin alakoulujen ympäristöistä liikenneturvallisuusselvitys ja ryhdytään toimiin, jotka rajoittavat (ei-välttämätöntä) henkilöautoliikennettä koulujen välittömässä läheisyydessä. Käytännössä esimerkiksi Oulunkylän tapauksessa tämä voisi tarkoittaa sitä, että autoliikennettä Teinin- ja Norrtäljentien risteyksessä rajoitetaan. Autoliikenne alueen kiinteistöistä voidaan hoitaa myös muita reittejä pitkin.

Kolmanneksi: aloitetaan hanke, jolla koulujen käytäntöjä ja asenteita muutetaan aktiiviselle koulumatkaliikkumiselle myönteisemmiksi. Joitain vuosia sitten olin kirjoittamassa Vihreiden valtuustoaloitetta, jonka tavoitteena oli useiden koulujen koulumatkapyöräilykieltojen kumoaminen. Aloitteeseen annetussa lausunnossa todetaan:

Koulujen järjestyssäännöissä voidaan antaa kouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä. Järjestyssäännöt eivät voi kuitenkaan sisältää määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Järjestyssäännöissä ei voida kieltää oppilaiden tulemista pyörällä kouluun.

Vaikka pyöräilyä ei siis voida kieltää, valitettavan monessa alakoulussa suhtautuminen siihen on hyvin nuivaa. Toisen poikani koulussa opettajat ja rehtori olivat pelotelleet oppilaat mahdollisilla pyörien rikkoutumisilla ja varastamisilla niin tehokkaasti, etteivät oppilaat uskaltaneet pyöräillä kouluun. Koulun mukaan koulun pihalla ei myöskään ollut tilaa polkupyörille vaan pyöriä piti säilyttää kauempana koulun pihan ulkopuolella.

Koulun tehtävän pitää olla oppilaiden terveyden kannalta hyödylliseen arkiliikuntaan kannustaminen, ei sen hankaloittaminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s