Hallinnon norsunluutornit ja kentän tarpeet – kohti tehokkaampaa suomalaista urheilukenttää

Kirjoitus julkaistu Taekwondo-lehden Vieraskynä-palstalla 7.12. 2016

Yle Urheilu julkaisi lokakuun alussa suomalaisten huippu-urheilijoiden piirissä tehdyn kyselyn tulokset. Tutkimuksen mukaan urheilijoiden enemmistön bruttotulot kuukaudessa jäivät köyhyysrajan, eli 1200 €/kk alle. Alle 3 % ansaitsi yli 4000 euroa kuukaudessa. Urheilijat ovat joutuneet turvautumaan toimeentulotukeen ja lainaamaan rahaa perheenjäseniltään tai sukulaisiltaan. Urheilijoiden mukaan kamppailu toimeentulosta vaikuttaa harjoitteluun ja urheilusuorituksiin. Samaan aikaan Valtion liikuntaneuvoston tekemän selvityksen mukaan lasten ja nuorten kilpaurheiluharrastusten hinta on noussut huomattavasti, jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi. Harrastusten hinnasta on tullut kynnys, joka estää monen lapsen ja nuoren liikkumisen liikuntaseuroissa.

Suomalainen urheilukenttä on viime vuodet ollut suuren myllerryksen kohteena. Ensin SLU, Nuori Suomi ja Suomen kuntoliikuntaliitto sulautettiin Valoksi ja ensi vuoden alusta Valo ja Olympiakomitea yhdistetään yhdeksi ainoaksi organisaatioksi, jonka vastuulla tulee olemaan niin huippu-urheilu kuin harrasteliikuntakin.

Organisaatioiden laatikkoleikki ei automaattisesti kuitenkaan poista byrokratiaa, kevennä hallintoa eikä tuota lisää rahaa varsinaiseen toimintaan. Suomalaiseen urheilukenttään on vuosikymmenien aikana pesiytynyt keskusjohtoinen hallintorakenne, joka on syönyt aivan liian suuren osan käytössä olevista rahoista. Yhteiskunnan tuki ei ole riittävästi kohdistunut urheilijoiden ja harrastajien toimintamahdollisuuksien edistämiseen. On vihdoin ymmärrettävä, että hallintokultturin pitää uusiutua avoimeksi ja kustannustehokkaaksi ydintoiminnan tukipalveluksi.

Suomalaiset kamppailujien lajiliitot ovat olleet tässä muutoksessa eturintamassa. Judoliitto, Karateliitto, Miekkailu- ja 5-otteluliitto, Nyrkkeilyliitto ja Taekwondoliitto avasivat viime vuonna yhteisen toimiston Kamppailumaailmaksi nimetyn toimiston Helsingin Radiokadulla Valo-talossa. Uudistus toi jo sinänsä huomattavia kustannussäästöjä tila- ja hallintokuluissa ja on luonut myös uutta yhteistyötä ja synergiaa liittojen välille: liitot ovat muun muassa tehneet yhdessä uuden yhdenvertaisuussuunnitelman ja suunnitteilla on yhteisten kurinpitosääntöjen ja -elimen luominen. Lisäksi eri liittojen työntekijöiden vertaistuki on edistänyt tuottavuutta ja parantanut työviihtyvyyttä.

Suomalainen urheilukenttä tarvitsee tusinoittain uusia Kamppailumaailman kaltaisia hankkeita, että päästään lopullisesti eroon lajiliittokohtaisista siiloista ja kalliista hallinnosta niin että päästään korjaamaan liikuntakenttää riivaavia todellisia haasteita – lasten liikuntaharrastusten kohoavia kustannuksia ja huippu-urheilijoiden harjoitus- ja kilpailumahdollisuuksia rajoittavia rahoitusongelmia. On epätodennäköistä, että tulevina vuosikymmeninä kuntien ja valtion rahoitus urheilulle ja liikunnalle tulisi oleellisesti nousemaan. Siksi urheilukentän on sopeuduttava ja opittava käyttämään olemassa olevat resurssit tehokkaammin.

Joonas Lyytinen

Kirjoittaja on Helsingin miekkailijoiden puheenjohtaja, juniorivalmentaja ja Helsingin kaupungin liikuntalautakunnan jäsen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s