Liikuntapaikkarakentamisen ikiliikkuja

Vuoden 2012 talousarvion valmistelun yhteydessä  Helsingin kaupunginhallitus kehotti tekemään kokonaisselvityksen kaupungin liikuntatoimesta. Selvityksen toteutti Ramboll Management Consulting oy ja se julkaistiin marraskuussa 2011. Raportissa todetaan Helsingin ”liikuntakonsernin” koostuvan liikuntavirastosta ja sen hallinnoimista toiminnoista; liikuntapalveluita tuottavista säätiöstä ja yhtiöistä, jotka ovat kaupunkikonsernin hallinnassa ja yhteisöistä, jotka saavat kaupungin avustuksia.

screen-shot-2016-11-18-at-11-37-01
Helsingin kaupungin liikuntakonserni.

Liikuntaviraston toimintaa ohjaa poliittisesti vielä tämän valtuustokauden loppuun liikuntalautakunta (jonka jälkeen se siirtyy uuden kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan alaisuuteen). Kaupunkikonserniin kuuluvat yhtiöt puolestaan hallinnoidaan kaupunginhallituksen konsernijaoston kautta. Raportin johtopäätöksissä todetaan:

Liikuntalautakunnan asema ja rooli kaupungin liikuntatoimen ohjaamisessa koetaan heikoksi. Liikuntatoimen kokonaisuus hajautuu usean erityyppisen toimijan (virasto, yhtiöt, säätiöt) välille eikä toimijoiden välisiä rooleja ja niihin liittyviä velvoitteita ole riittävän yksiselitteisesti määritelty. Tämä heikentää merkittävästi liikuntalautakunnan mahdollisuuksia liikuntakonsernin kokonaisuuden ohjaamisen.

..ja kehittämiskohteissa linjataan:

Liikuntatoimen konserniohjauksen tehostamisessa tulisi pyrkiä painottamaan liikunnan substanssiin perustuvaa konserniohjausta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liikuntapalveluja tuottavien kaupunkiyhtiöiden, säätiöiden ja kaupungin välillä tulisi määritellä tarkemmin eri toimijoiden väliset roolit ja velvoitteet. Tämä mahdollistaisi strategioiden tehokkaamman toimeenpanon sekä kustannustehokkuuden tehokkaamman seurannan ja vertailun. Selvityksen tekijöiden mukaan roolien ja velvoitteiden tulisi perustua täsmällisiin ja velvoittaviin asiakirjoihin – perustuen joko kaupungin olemassa oleviin tai kehitteillä oleviin toimintamalleihin tai mahdollisesti erillisiin liikuntatoiminnan substanssiin pohjautuviin palvelusopimuksiin kaupungin ja kaupunkiyhtiöiden tai säätiöiden välillä. Lisäksi selvityksen tekijöiden mukaan liikuntaviraston roolia liikuntakonsernin substanssijohtamisessa tulisi vahvistaa.

Raportin julkaisusta on nyt kulunut viisi vuotta, eikä ehdotettuja toimenpiteitä ole kaupungin hallinnossa edistetty mitenkään. Käytännössä tilanne on edelleen sama kuin raportin kirjoittamishetkellä. Näin on siitä huolimatta, että meneillään olevan kaupungin johtamisjärjestelmän uudistuksen yhteydessä olisi ollut luontevaa esimerkiksi siirtää kaupungin liikuntapalveluita tuottavien yhtiöiden ja säätiöiden hallinta uuden kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan alaisuuteen.

Käytännössä nykyinen järjestelmä toimii niin, että konsernijaoston alaisuudessa toimivien organisaatioiden päätöksenteko tapahtuu niiden hallituksissa ja johtokunnissa ja liikuntatoimen mahdollisuus ohjata niitä kaupungin yleisen liikuntastrategian mukaisesti on rajallinen. Liikuntalautakunta kuitenkin tukee näitä organisaatioita omasta budjetistaan laitosavustusten kautta. Toisin sanoen, liikuntalautakunnan tehtävänä on jakaa rahaa, mutta se ei käytännössä voi juurikaan vaikuttaa siihen mihin rahat käytetään. Raportin mukaan:

Ongelmaksi haastatteluissa nostettiinkin jaetun laitosavustuksen eräänlainen ”vastikkeettomuus”. Kaupunkisäätiöillä ja -yhtiöillä ei ole sopimuksellista velvollisuutta ajaa liikuntastrategian mukaisia tavoitteita eikä jaetulle tuelle ole asetettu ehtoja.

Yleisen hallinnollisen sekavuuden lisäksi nykyiseen tapaan johtaa kaupungin liikuntakonsernia liittyy myös konkreettisia ongelmia.

screen-shot-2016-11-18-at-12-03-57

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2012 435 miljoonan euron vuotuisesta investointikatosta, jolla on pyritty hillitsemään kaupungin menoja. Investointikaton vaikutuksesta liikuntatoimen investointimäärärahat ovat vuoden 2019 huippuvuodesta leikkaantuneet melkein puoleen ja invesointibudjetin koko on edelleen hitaasti pienentymässä. Nykyinen määräraha ei riitä kattamaan edes viraston hallinnoimien kiinteistöjen peruskorjaustarvetta ja tästä johtuen uusien liikuntapaikkojen rakentaminen on viime vuodet ollut olematonta.

Muiden älyvapaiden piirteiden lisäksi, investointikatto ei kuitenkaan koske kaupunkikonserniin kuuluvia säätiöitä ja osakeyhtiöitä. Lisäksi liikuntalautakunnan myöntämien laitosavustusten ehtojen mukaan lainojen korot ja lyhennykset ovat avustuskelpoisia kuluja.  Tämän vuoksi on päädytty tilanteeseen, jossa kaupunki lainoittaa edullisilla lainoilla kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden liikuntapaikkainvestointeja urheilu- ja ulkoilulaitosrahastosta ja lopulta maksaa myös lainat pois laitosavustusten kautta. Tällä tavalla ollaan nyt esimerkiksi rakentamassa Kaarelan uutta harjoitusjäähallia ja peruskorjaamassa Töölön Urheilutaloa. Lautakunnan kokouksen (17.11. 2016) päätösesityksen mukaan: 

Kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden laitosavustusten tarve on voimakkaassa kasvussa. Olympiastadionin lisääntynyt laitosavustustarve ilman peruskorjauksen aiheuttamia pääomakuluja on vuosittain 800 000 – 1 000 000 euroa vuosina 2016 – 2019. Töölön Urheilutalon peruskorjaus lisää Urheiluhallit Oy:n laitosavustustarvetta 90 000 euroa vuonna 2017, mutta vuosina 2018 – 2021 jo arviolta 820 000 – 870 000 euroa vuodessa. Helsingin Liikuntahallit Oy:n laitosavustustarve lisääntyisi tämän rakennushankkeen johdosta arviolta n. 225 000 eurolla vuodessa.

Tämä on tietenkin tavallaan näppärä tapa kiertää kaupungin investointikattoa taikomalla investointeja käyttötalouden puolelle ja siten saada uusia liikuntapaikkoja kaupunkiin. Käytännössä kuitenkin tästä aiheutuu kaksi konkreettista ongelmaa.

Ensinnäkin, liikuntatoimen käyttötalouteen ei ole ainakaan toistaiseksi osoitettu talousarvioissa riittävästi lisärahaa kasvavia laitusavustuksia kattamaan. Tulevina vuosina tämä tulee tarkoittamaan sitä, että laitosavustuksia joudutaan rajaamaan, joka tulee johtamaan mahdollisesti vakaviin talousongelmiin liikuntakonserniin kuuluvissa säätiöissä ja yhtiöissä jotka ovat oletettavasti tehneet investointilaskelmat olettaen, että lainanhoitokuluihin tullaan saamaan rahaa laitosavustusten kautta. Toinen vaihtoehto on, että rahat kasvaviin laitosavustuksiin haetaan liikuntatoimen budjetin muilta momenteilta, mikä puolestaan tulee heikentämään liikuntaviraston liikuntapalveluja ja -paikkoja.

Toiseksi, liikuntakonsernin aikaisemmin kuvaillusta hallintomallista johtuen se, mitä rakennetaan ja minne on siirretty näppärästi poliittisen kontrollin ulkopuolelle eri osakeyhtiöiden hallituksiin ja operatiiviseen johtoon. Ainakin minulle on epäselvää, kenen etua tämä kehitys palvelee. Yksinkertaisella kaupunkilaisjärjellä ajatellen olisi paljon selkeämpää, että kaupunki itse päättäisi ja rahoittaisi liikuntainvestoinnit avoimen poliittisen päätöksenteon kautta ilman rahojen kierrättämistä rahastojen ja laitosavustusten kautta.

One thought on “Liikuntapaikkarakentamisen ikiliikkuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s