Tasa-arvoinen avioliittolaki edistää aidosti lasten etua

Kuva: mydphotos (http://www.flickr.com/photos/mydphotos/4012625868/) [CC BY 2.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0)%5D, via Wikimedia Commons
Kun Suomen eduskunta viimein joulukuussa 2014 hyväksyi kansalaisaloitteen perusteella lain tasa-arvoisesta avioliittolaista näytti siltä, että pitkä ja uuvuttava vänkääminen asiasta päättyisi ja Suomi liittyisi siihen eurooppalaiseen vertaisryhmään, johon me kuulumme tämänkin kysymyksen osalta. Valitettavasti Aito avioliitto ry:n organisoiman vastakansalaisaloitteen vuoksi tähän puhkikulutettuun aiheeseen pitää ilmeisesti palata.

Tässä kirjoituksessani en tule käymään läpi kaikkia Aito avioliitto -aloitteen ongelmia, virheellisiä väittämiä enkä suoranaisia valheita. Niitä on ansiokkaasti käsitellyt jo muun muassa Erkki Perälä blogeissaan ([1], [2], [3]). Aion kirjoittaa asiasta, joka minua aloitteessa häiritsee eniten: kyynisestä ”lasten edun” taakse piiloutumisesta ja siihen liittyvästä tahallisesta harhaanjohtamisesta.

Aito avioliitto yhdistyksen verkkosivuilla perustellaan vasta-aloitetta muun muassa seuraavasti:

[Y]hdistyksen tarkoituksena on edistää lapsen oikeutta tuntea sekä isänsä että äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan koko lapsuusaikansa mikäli mahdollista.

Toisin kuin yhdistyksen väitteistä voisi päätellä, tasa-arvoinen avioliittolaki ei millään tavoin vaikuta (biologisten) isien ja äitien oikeuteen tai lapsen oikeuteen biologisiin vanhempiinsa. Isyyslaki toteaa yksiselitteisesti, että äidin ”aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana” (1. luku, 2 §). Muissa tapauksissa (3§):

Isä on tällöin se:

1) joka on siittänyt lapsen;

2) jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt.

Biologinen vanhemmuus on laissa voimakkaasti suojeltu. Esimerkiksi huostaanotettuja lapsia ei voida adoptoida sijaisperheisiin ilman biologisten vanhempien suostumusta kuin poikkeustilanteissa. Tämä on myös koettu ongelmalliseksi tilanteissa, joissa lapset ovat olleet pysyvästi sijoitettuna muualle kuin syntymäperheeseensä. Vuonna 2012 voimaantulleessa uudessa adoptiolaissa tätä ongelmaa pyritty ratkaisemaan luomalla uusi avoin adoptio-malli, jossa lapsen yhteys biologisiin vanhempiinsa on turvattu adoptiosta huolimatta.

Lapsen oikeus tuntea biologiset vanhempansa ei siis ole tasa-arvoisen avioliittolain seurauksena uhattuna, eikä sitä tarvitse turvata eikä edistää.

Aito avioliitto -yhdistyksen mukaan:

Sosiologinen todistusaineisto osoittaa, että milloin avioero tai kuolema eivät sitä estä, lapset voivat parhaiten oman biologisen isän ja äidin muodostamassa ehyessä avioliitossa.

Lapset voivat tutkitusti tilastollisesti parhaiten biologisten vanhempiensa  perheissä. Se, onko biologisen isän ja äidin muodostama perhe jonkin yksittäisen lapsen kannalta paras vaihtoehto on jo paljon monimutkaisempi kysymys. Lapset kun eivät elä tilastoissa ja keskiarvoissa vaan todellisissa perheissä. Sellaisissa, jossa vanhemmilla on esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmia. Tai sellaisissa, jossa vanhemmat ovat vain kelvottomia vanhempia. Näiden lasten kannalta keskiarvot ja tilastot ovat merkityksettömiä.

Adoptiolapsien kohdalla syystä tai toisesta ensisijainen perhemalli, jossa lapsesta huolehtivat hänen biologinen äitinsä ja isänsä ei ole toteutunut. Lapsen etua näissä tapauksissa turvaa adoptiolainsäädäntö ja lastensuojeluviranomaiset. Adoptiolaissa (1. luku 2 §) todetaan:

Kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, miten voidaan parhaiten turvata pysyvä perhe sekä tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapselle, joka ei voi kasvaa omassa perheessään.

Aito avioliitto -aloitteen ajatus vaikuttaa olevan, että lapsen etu toteutuu aina parhaiten silloin kun adoptiovanhemmat ovat eri sukupuolta oleva aviopari:

Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä.. turvaamalla lapselle myös adoptiotilanteessa perhemalli, jossa lapsella on sekä isä että äiti.

Ei ole vaikea keksiä todellisen elämän tilanteita, joissa on selvää, että lapsen etu on se, että tämän kuitenkin adoptoi samaa sukupuolta oleva aviopari. Esimerkiksi: jos lapsen vanhemmat menehtyvät tapaturmaisesti, lapsen voi adoptoida vanhemman sisarus ja tämän samaa sukupuolta oleva aviopuoliso, jotka ovat lapselle tuttuja ja läheisiä tai tuntematon ”perinteinen” aviopari. Ei tarvitse olla kehityspsykologian professori ymmärtääkseen, että tuttu ja turvallinen sateenkaariperhe on tässä tapauksessa selkeästi lapsen kannalta paras vaihtoehto.

Vaikka edellisen esimerkin tapauksessa olisi nykylainsäädännön nojalla mahdollista, että sisarus adoptoisi lapsen yksin, Adoptioperheet ry totesi  lausunnossaan tasa-arvoisesta avioliittolaista:

Vain toisen vanhemman juridinen vanhemmuus tai kaksivaiheinen adoptioprosessi, jossa lapsen adoptoi ensin toinen ja sitten toinen tosiasiallinen vanhempi (avoliitto tai rekisteröity parisuhde) ei käsityksemme mukaan edistä lapsen etua.

Aito avioliitto -aloitteen periaatteelliset julistukset lähtevät abstrakteista periaatteista ja tarkkarajaisista luokitteluista, joilla vanhempia ja perhemuotoja lajitellaan ”hyviin” ja ”huonoihin”. Lapset eivät myöskään kasva ja kehity periaatteissa eikä luokissa vaan todellisissa perheissä. Jokainen lapsi ja tilanne pitää huomioida ainutkertaisena jos halutaan todella edistää lapsen etua. Siksi lapsen etu toteutuukin parhaiten vasta sen jälkeen kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan.

Aito avioliitto -aloitteen puuhahenkilöt piiloutuvat raukkamaisesti ”lapsen edun” taakse kun heidän todelliset motiivinsa ja vaikuttimensa paljastuvat siinä, minkälaisia ”seurannaisvaikutuksia” he arvioivat tasa-arvoisesta avioliittolaista seuraavan:

Klassisen avioliiton kannattajat joutuvat marginalisoinnin ja julkisen nimittelyn kohteeksi. Kouluilta edellytetään avioliiton uusmäärittelyn mukaista seksuaalikasvatusta. Vanhempien oikeus varjella lapsensa tällaiselta yksipuoliselta kouluopetukselta on uhattuna. Sananvapaus vaarantuu, jos näkemys klassisen avioliiton ainutlaatuisuudesta leimataan julkisessa keskustelussa syrjinnäksi. Ja jos kerran avioliitto voidaan määritellä toisin, mikä estää määrittelemästä sitä polygamiseen suuntaan?

Sananvapaus murtuu jos enemmistön mielestä vähemmistön kanta on väärä? Lapset menevät turmiolle jos kuulevat ihmisen seksuaalisuuden ja perhemuotojen monimuotoisuudesta? On varmasti vaikeaa olla historian väärällä puolella ja se että maailma muuttuu omalta kannalta ei-toivottuun suuntaan on oletettavasti ikävää. Mutta jättäkää nyt ne lapset rauhaan.

One thought on “Tasa-arvoinen avioliittolaki edistää aidosti lasten etua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s