Suu suppuun ja olkaa nyt perhana kiitollisia

Olen ollut lievästi hämmentynyt viikon aikana käydyn rasismikeskustelun sävystä. Iso osa ihan järkevinä ja tiedostavina pitämiäni ihmisiä on toistuvasti vastareaktiona Umayya Abu-Hannan kirjoitukseen esittäneet seuraavia argumentteja:

1) Metrossa huuteleva mummo ei voi olla totta. Suomalaiset mummot eivät huutele rasistisia herjoja lapsille. Umayya valehtelee. Olisi pitänyt vain suunsa kiinni.

2) Vaikka Umayyan kokemus olisikin totta, niin ei Suomi ole yhtään sen rasistisempi maa kuin mikään muukaan. Ei saa leimata tai syyllistää. Parempi olisi nyt kuulkaa pitää vain suu kiinni.

3) Kyllä kuulkaa muillekin kuin ei-kantasuomalaisilta näyttäville huudellaan kadulla vaikka mitä. Ei tuosta pitäisi mitään numeroa tehdä, ihme kitinää. Pitäisi vain suunsa kiinni.

Umayyan kuvailemat arkipäivän rasismin kokemukset eivät ole yksin Umayyan kokemuksia. Lähes kaikissa Suomessa tehdyissä rasismia käsittelevissä tutkimuksissa on noussut sama ilmiö esiin. Jopa muutamat ystäväni, joiden sukujuuret ovat Keski-Euroopasta ovat kertoneet lapsena ja nuorena kokemastaan rasistisesta nimittelystä.

Rasismin kvantitatiivinen mittaaminen on todella vaikeaa, koska se ilmenee eri maissa eri tavalla. Tilanne varmaan voisi olla paljon pahempikin. Suomen nykyinen ilmapiiri on kuitenkin rasismin suhteen selkeästi sallivampi kuin esimerkiksi Ruotsin, jossa useita Ruotsidemokraattien kansanedustajia on joutunut eroamaa rasismikohujen vuoksi. Suomessa sen sijaan rasistisista rikoksista tuomitut kansanedustajat ovat jatkaneet eduskunnassa. Ja vaikka Suomi olisi maailman kaikkein vähiten rasistinen maa, eikö sekin vähäinen rasismi ole edelleen ongelma? Eikö sille siitä huolimatta pitäisi tehdä jotain?

Ja kyllä, kantasuomalaisillekin haistatellaan ja huudellaan joskus kadulla. Tilanne on kuitenkin ihan toisenlainen kuin rasistisen huutelun kohteeksi joutuneella. Hullun tai humalaisen kynsiin joutuminen ei kyseenalaista kantasuomalaisen oikeutta olemassa oloon tai asumiseen Suomessa. Tämän ymmärtäminen on meille vaikeaa, koska kuten Peggy McIntosh kuuluisassa esseessään White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack toteaa:

I think whites are carefully taught not to recognize white privilege, as males are taught not to recognize male privilege. So I have begun in an untutored way to ask what it is like to have white privilege. I have come to see white privilege as an invisible package of unearned assets that I can count on cashing in each day, but about which I was ”meant” to remain oblivious. White privilege is like an invisible weightless knapsack of special provisions, maps, passports, codebooks, visas, clothes, tools , and blank checks.

Kieltäminen ja selittely ovat klassisia kypsymättömiä puolustusmekanismeja, joilla pyritään ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. Tasapainon ajoittainen järkkyminen voisi kuitenkin ehkä johtaa hieman realistisempaan minäkuvaan. Ja antaisi mahdollisuuden myös paremmin puuttua itse ongelmaan.

15 thoughts on “Suu suppuun ja olkaa nyt perhana kiitollisia

  • Mikä olisi suomalaiselle realistinen minäkuva rasismin suhteen?

    Kumpi mieluummin: realistinen minäkuva rasismin suhteen vai ymmärrys mitä rasismi on ja sen haitoista?

    Onko kansallisella minäkuvalla mitään merkitystä?

    Tykkää

      • Jos ymmärretään mitä rasismi on ja sen haitat, niin olisimmeko silloin itseohjautuvia ”oikeaan suuntaan”?

        Suomalaisille yritetään nyt paukuttaa kepillä ”sää oot rasisti, ootte kaikki rasisteja, hyi hyi, ei saa kieltää että ollaan kaikki rasistisia” ja kato ny kuinka hyvin se toimii. Mitä sillä saadaan oikeasti aikaiseksi?

        Mitä jos muutettaisiin asenteita positiivisuuden kautta?

        Tykkää

        • Mä olen toistuvasti sanonut, että juuri tuo ”N N on/ei ole rasisti” -keskustelu on se kaikista hyödyttömin keskustelumuoto. Juuri siitä syystä en lähtisi keskustelemaan siitä, ketkä ovat rasisteja. Sen sijaan pitäisi ihan ensin hyväksyä se tosiasia, että rasismia ja rasistisia asenteita ilmenee ja tämän jälkeen keskustella siitä, mitä sille voitaisiin tehdä.

          Tykkää

          • Hyvä! Ollaan samaa mieltä tuon keskustelun hyödyttömyydestä. Nyt tässä kuitenkin nähdäkseni kinastellaan siitä kuinka rasistisia suomalaiset ovat – ei yksittäisistä henkilöistä. Onko kaikki mummot rasisteja vai ei?

            Milloin voidaan katsoa hyväksyneemme sen, että rasismia ilmenee päästäksemme merkittävämpiin keskusteluihin? Lieneekö rasismin olemassaoloa Suomessa kovin monikaan kieltänyt?!

            Tykkää

          • Ok, sitä ilmenee. Hyvä. Mitä sille voitaisiin tehdä?

            Minusta minkä tahansa ongelman ratkaisussa on yleensä tärkeää ymmärtää ongelman syyt. Syyt siihen että joku mummo huutelee saatananneekeriä ovat hyvin erilaisia kuin syyt miksi Jussi Halla-aho kirjoitti blogiinsa eri kansanryhmien geneettisistä ominaispiirteistä tai miksi valtioneuvosto nimitti vähemmistövaltuutetuksi epäpätevän suomenruotsalaisen naisen kutsumatta pätevää kurdimiestä edes haastatteluun. Se taas että joku tekee julkisuustempauksen siitä että kolmivuotias lapsi ei pettymyksekseen saanut kutsua linnan juhliin ei liity kenenkään ihonväriin tai rasismiin yhtään mitenkään.

            En usko että voi olla olemassa mitään yleistä ratkaisua, joka tehoaa kaikkeen mikä jonkun mielestä on rasismia, välittämättä siitä keistä yksilöistä ja millaisesta tilanteesta kulloinkin on kysymys. Ja juuri siksi toteamus ”rasismia esiintyy” on (vaikkakin sinänsä triviaalisti tosi) vain mitäänsanomaton latteus, jonka hokeminen ei mitenkään edistä ongelman ratkaisua.

            Tykkää

  • Noita numeroimiasi vasta-argumentteja en ole ihan sellaisenaan missään nähnyt, mutta tässä omat versioni. Huomaa eroavaisuudet.

    1) Metrossa ”s****nan n****riä” huuteleva mummo voi ihan hyvin olla totta, mutta väite, että hän ei olisi mielenvikainen on vähintäänkin outo ja väite että hän olisi ”ihan tavallinen vanha ihminen” on jo valehtelua. Yksittäisen henkilön huonon käytöksen yleistäminen koko kansakunnan tavalliseksi ominaisuudeksi on — niin, mitä? Miten suhtautuisit, jos törkeyksien huutelija olisikin sattunut olemaan ollut vaikkapa romani?

    Toisekseen se että Abu-Hanna miettii, että rasistimummon voisi tönäistä metron alle, kertoo kyllä hänestä itsestään jotakin melko puistattavaa.

    2) Suomessa varmastikin esiintyy rasismia, kuten muissakin maissa. Kuinka paljon missäkin, on vaikea selvittää kuten itsekin sanot. Kysymys kuuluukin, pääseekö rasismista eroon muuttamalla jonnekin muualle?

    3) Kantasuomalaisillekin huudellaan törkeyksiä kadulla, kuten itsekin toteat. Mutta minun on todellakin vaikea ymmärtää, miksi juuri rasistinen huutelu olisi olennaisesti erilaista kuin muu, ja jopa pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Selität: ”Hullun tai humalaisen kynsiin joutuminen ei kyseenalaista kantasuomalaisen oikeutta olemassa oloon tai asumiseen Suomessa.”

    Kyseenalaistaako sitten hullun tai humalaisen huutelun kohteeksi joutuminen jonkun oikeuden olemassaoloon, jos hän on erivärinen tai ulkomailla syntynyt? Vaikka hän olisi Suomen kansalainen? Miksi ihmeessä? Miksi hullujen ja humalaisten huutelujen merkityksellisyys riippuisi uhrin syntyperästä? En oikeasti ymmärrä.

    Jos törkeyksien huutelu erivärisille ihmisille on todiste yhteiskunnan yleisestä rasistisuudesta, niin mistä yleisestä ongelmasta sitten on todiste se, että törkeyksiä huudellaan myös valkoihoisille? Vai eikö se ole ongelma lainkaan? Edes silloinkaan, kun uhri on opettaja ja huutelija oppilas? Tai uhri on sairaanhoitaja ja huutelija potilas?

    Ja muuten tuo ”Pitäisi vaan suunsa kiinni” -kommentti, jonka olet laittanut eri mieltä olevien keskustelijoiden suuhun, on olkiukko. Mielipiteiden kritisoiminen ei ole kehotus sulkea suunsa.

    Sen sijaan nähtävästi rasistimummojenhan nimenomaan pitäisi sulkea suunsa, jotta ongelma poistuisi ja Abu-Hanna voisi asua Suomessa?

    Tykkää

    • ”Yksittäisen henkilön huonon käytöksen yleistäminen koko kansakunnan tavalliseksi ominaisuudeksi on — niin, mitä?”

      Kuka on tehnyt tällaisen yleistyksen?

      ”Kysymys kuuluukin, pääseekö rasismista eroon muuttamalla jonnekin muualle?”

      Ainakin Umayya koki, että katuhuutelun kaltaisesta arkipäivän rasismista pääsi eroon muuttamalla pois Suomesta. Tähän ei varmaankaan ole mitään yksiselitteistä vastausta.

      ”Jos törkeyksien huutelu erivärisille ihmisille on todiste yhteiskunnan yleisestä rasistisuudesta, niin mistä yleisestä ongelmasta sitten on todiste se, että törkeyksiä huudellaan myös valkoihoisille? Vai eikö se ole ongelma lainkaan? Edes silloinkaan, kun uhri on opettaja ja huutelija oppilas? Tai uhri on sairaanhoitaja ja huutelija potilas?”

      On varmasti ongelma ja tuollainenkin huutelu on ikävää ja tuomittavaa. Mä uskallaan kuitenkin väittää, ettei esimerkiksi kantasuomalaisen lapsen tai nuoren arki Suomessa ole sellaista, kun Anna Rastas väitöskirjatutkimuksessaan toteaa ei-kantasuomalaisten lasten ja nuorten arjesta:

      ”Ventovieraiden aikuisten rasistiset ja toisinaan hyvin julmat kommentit ovat jääneet osaksi monen tutkimusprosessin aikana kohtaamani nuoren lapsuusmuistoja. Olen kentällä kuullut monia kertomuksia siitä, miten vieraat aikuiset ovat tehneet jopa alle kouluikäisille lapsille selväksi, joko sanoin tai elehtien, sen, että heidän mielestään nämä lapset voisi tai pitäisi tappaa. Pienetkin lapset ovat myös saattaneet joutua kuulemaan aikuisiltakin kommentteja esimerkiksi oikeudestaan asua Suomessa tai omistaa tai tehdä jotain sellaista, mikä tavallisesti on lapsille sallittua. Jo hyvin pieninä monet lapset oppivat karttamaan humalaisia ja ”vihaisen näköisiä” setiä ja tätejä. He eivät myöskään voi luottaa siihen, että joku aikuinen tulee aina apuun, jos heitä kohdellaan huonosti.”

      Kysymys on mittakaavasta, motiiveista ja yleisesti yhteiskunnallisista asenteista. Yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta ja eron tekemisestä ”meidän” ja ”niiden” välille.

      Tykkää

  • ”Kuka on tehnyt tällaisen yleistyksen?”

    UA-H. Luonnehtimalla räyhääjämummoa ”ihan tavalliseksi” hän tuli sanoneeksi, että kyseinen käytös on ihan tavallista suomalaisten (vanhusten) joukossa. Ja koko kirjoituksen pointtihan on näiden esimerkkien avulla osoittaa, että suomalainen yhteiskunta — ts. suomalaiset ihmiset kollektiivisesti — ovat rasistisia. Minusta se on hyvin epäreilu yleistys, suorastaan rasistinen.

    ”…vieraat aikuiset ovat tehneet jopa alle kouluikäisille lapsille selväksi, joko sanoin tai elehtien, sen, että heidän mielestään nämä lapset voisi tai pitäisi tappaa.”

    Sori nyt, mutta tutkimusta lukematta ja asiaan perehtymättä väitän ihan ns. yleisen elämänkokemuksen pohjalta, että tuolla tavoin käyttäytyviä aikuisia ei voi olla kovin suurta joukkoa. Siitäkään huolimatta, että mielenterveyshuollon resurssien vähyyden vuoksi keskuudessamme liikkuu kansalaisia, joiden pitäisi olla hoidossa.

    Toki yksikin kohdalle osuva tapaus saattaa uhrille olla hyvinkin traumaattinen kokemus.

    Juuri tämän päivän Hesarissa eräs toinen afrikkalaisten lasten adoptioäiti kertoi ihan toisenlaisista kokemuksista. Hänenkin lapsilleen olivat jotkut töölöläisrouvat tokaisseet, että miksi te mustat lapset metelöitte niin kovasti tms., mutta sellainenkin on vähentynyt, eikä neekerihuuteluja saati tappouhkauksia ole sadellut. Päiväkodissa lapset, jotka olivat yrittäneet sulkea eriväriset lapset pois leikeistään, olivat saaneet sekä ohjaajilta että vanhemmiltaan tiukkaa asennekasvatusta.

    ”Kysymys on mittakaavasta, motiiveista ja yleisesti yhteiskunnallisista asenteista.”

    Nimenomaan. Minusta tässä on tehty mittakaavavirhe, jossa muutamien äänekkäiden häirikköyksilöiden nähdään jotenkin edustavan koko kansan yleisiä asenteita.

    Tykkää

    • ”Sori nyt, mutta tutkimusta lukematta ja asiaan perehtymättä väitän ihan ns. yleisen elämänkokemuksen pohjalta, että tuolla tavoin käyttäytyviä aikuisia ei voi olla kovin suurta joukkoa.”

      Just. Täähän on hyvä lähtökohta. Koska sun kokemus yhteiskunnasta on ihan sama kuin esimerkiksi maahanmuuttajan kokemus.

      Tykkää

      • Luinpa läpi sen Rastaan väikkärin yhteenveto-osion ja muutaman artikkelin; kiinnostava tutkimus. Mutta tuo kopioimasi kohta vieraiden aikuisten lapsiin kohdistamista tappouhkauksista jää siinä täysin irralliseksi heitoksi.

        Tutkimuksessa on paljon sitaatteja ”transnationaalisten” (ulkomailta adoptoitujen tai sellaisten joiden toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ei) lasten ja nuorten kertomuksista, mutta ne koskevat enimmäkseen samanikäisten keskinäisiä tilanteita, pahimmillaan koulukiusaamista, sekä erilaisia vaikeammin määriteltäviä erilaisuuden kokemuksia, jotka eivät välttämättä ole kielteisiä. Jotkut haastateltavat itse toteavat, että kyllähän sitä nimittelyä nuorten kesken on, mutta jos joku on neekeri niin toinen on homo tai läski eikä se aina edes mene ihonvärin mukaan. Tappouhkauksia en sitaateista löytänyt.

        Sanan ”rasismi” kirjallisuudessa esiintyviä merkityksiä pyöritellään laajasti, mutta ei kuitenkaan määritellä tarkemmin mitä sillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan. Noihin tappouhkauskertomuksiin toki voisi kysyä tutkijalta tarkempaa lähdettä.

        Tykkää

        • Lähde on ihan sama kuin noille muillekin, eli tutkimukseen haastateltujen ihmisten kertomukset.

          Ja ihan vain siksi, ettei syntyisi käsitystä, että Rastaan haastateltavien kokemukset olisivat jotenkin poikkeuksellisia, tässä lainauksia muutamasta muusta tutkimuksesta:

          ”Haastatteluista esiin nousevat arkirasistiset selkkaukset paikantuvat useimmiten julkiseen
          tilaan, metroon tai linja-autoon. Osittain tämä on selitettävissä yksinkertaisesti sen takia,
          että suurin osa haastateltavista asuu metro-radan varrella. Aineiston perusteella näyttäisi
          kuitenkin myös siltä, että esimerkiksi julkiset kulkuneuvot ovat tiloja, joissa “tavalliselle
          ihmiselle” sallitaan muutoin epänormaaliksi katsottu käytös… Julkisissa tiloissa nuoret ovat tottuneet kohtaamaan tuijotusta, kommentteja ja myös suorempaa käytöstä. He mainitsevatkin nämä paikat myös silloin, kun on kyse potentiaalisista
          syrjintäpaikoista, heti ku tulee metroon ni sitten joku aina kattoo sua ja sä huomaat, et ai
          joku tuijottaa sua (3/20)…
          Nuorten kertoessa tilanteista, joissa he ovat kokeneet vihamielisyyttä tai rasismia, huutaminen ja haukkuminen ovat usein toistuvia sanoja. Myös katseet voidaan tulkita vihamielisiksi (ks. myös Back 1996, 172; Tuan 1999, 114). Läpitunkeviin silmäyksiin ei nuorten
          mukaan välttämättä totu, vaikka ne eivät tunnukaan yhtä pahalta kuin haukkuminen..
          Tottuminen muun muassa haukkumiseen, huuteluun ja tuijottamiseen on haastatteluista
          esiin nouseva piirre, varsinkin niissä kohdissa haastatteluita, joissa kysyn nuorilta, kertovatko he haukkumisesta kotona tai keskustelevatko he siitä ystävien kanssa. Abdelin mukaan haukkuminen on niin tavallista, ettei siitä kannata kertoa kenellekään..
          Useat haastateltavat ovat samaa mieltä kuin Abdel. Haukkumisesta ei kannata kertoa kotona, koska se ei edistä mitään eikä tuo tilanteeseen parannusta.”

          http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/honkasalo/nytmaoon.pdf

          ”Myös nuoremmilla ryhmähaastatteluihin osallistuneilla adoptoiduilla oli kertynyt rasismin kokemuksia. Kolumbiasta adoptoidut sisarukset joutuivat kaupassa asioidessaan vartijan läpikotaisen tarkastuksen kohteeksi. Kyseisessä tilanteessa käytettiin vartijan puolelta myös ”neekeri”-nimitystä ja muita halventavia kommentteja. Myös Intiasta adoptoitu tyttö kertoo, että kaupassa myyjä on tullut lähelle tarkkailemaan, ettei hän varasta kaupasta mitään. Ryhmähaastatteluihin osallistuneille nuoremmille adoptoiduille tällainen erilaisuuden kokeminen ja esimerkiksi kadulla huutelu on kenties rankempaa kuin jo aikuisille adoptoiduille. Huutelu on ehkä myös yleisempää nuoremmilla, kun varsinkin samanikäisten poikien koettiin harrastavan tällaista julkista pilkkaamista. Tätä näkökohtaa tukee Magdalena Jaakkolan (1999) asennetutkimus, joka kertoo, että 15-17-vuotiaat pojat ovat pakolaisvastaisin ikäryhmä Suomessa.”

          http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00983.pdf

          Kts. myös https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/7775/kkovacs.pdf?sequence=1

          ”Arabeista 88 % ja somalialaisista 81 % oli joutunut rasistisen häirinnän kohteeksi julkisella paikalla.
          Kaikkien maahanmuuttajien osalta luku oli 61%. Kaikista maahanmuuttajista vakavan
          rasistisen rikoksen (pahoinpitely, ryöstö, varkaus tai muu vakava rikos) kohteeksi oli
          joutunut 18 %, somaleista 41 % ja a rabeista peräti 44 %. Luvut ovat hurjia, varsinkin kun
          muistetaan, että lukuihin sisältyvät myös naiset. Kiinnostava huomio on myös se, että
          mitä “lievemmästä” rasismin muodosta on kysymys, sitä tasaisemmin maahanmuuttajat
          joutuvat sen kohteeksi, ja vastaavasti mitä vakavammasta rasismin muodosta on kysymys,
          sitä todennäköisemmin uhri on ihon pigmentiltään tumma. Rasistinen hierarkia on myös
          yhdenmukainen: mitä enemmän rasistista häirintää kohdistuu kyseiseen ryhmään, sitä
          enemmän myös rasistisia rikoksia.”

          http://www.ihmisoikeusliitto.fi/images/pdf_files/syrjinta2000.pdf

          Tykkää

          • Niin, tarkoitin siis että haluaisin nähdä ne itse lähteet eli alkuperäisten kokijoiden kertomukset, joissa tappouhkauksista kerrotaan.

            En epäile etteikö huudettaisi ja haukuttaisi, enkä edes sitä etteikö joku aikuinen olisi joskus sanonut jollekin lapselle että tämä pitäisi tappaa. Mutta sitä epäilen, että tappouhkaukset olisivat jotenkin yleisesti arkeen kuuluva ilmiö. Tappouhkaus on mielestäni ihan eri tasoinen asia kuin pelkkä suunsoitto.

            Tykkää

  • No nyt vihdoin löytyi yksi ihminen, joka vahvistaa, että Helsingin keskustassa on kuultu rasistista huutelua.
    http://hommaforum.org/index.php/topic,78494.60.html
    Nimimerkki -PPT- sanoo, että Kampin linja-autoasemalla humalainen nainen huusi: ”(Saharan eteläpuolista rotua tarkoittava sana) painu (naisen sukuelintä tarkoittava sana)”. Olen kysellyt näistä rasistisista huuteluista, ja tämä on ensimmäinen uskottava tarina. Umayya Abu-Hanna väitti rasistista huutelua kuuluvan 3 kertaa kuukaudessa. Se ei voi pitää paikkansa tämän otannan perusteella.

    On totta, että ”kieltäminen” on primitiivinen ahdistuksen poistomekanismi. Kukaan ei ole kuitenkaan kieltänyt, etteikö Helsingissä voisi kuulla rasistista huutelua. Vihreät ovat kieltämisen mestareita: he kieltävät systemaattisesti kaikki kehitysmaista tapahtuvan maahanmuuton aiheuttamat ongelmat, vaikka niistä on musertava näyttö Lontoosta, Pariisista ja Malmösta. Eli vihreät äkkiä psykiatrille, että teillä alkaa reaalimaailma taas hahmottua!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s