Niin yksinkertaista kuin mahdollista – mutta ei yhtään sen yksinkertaisempaa

Kuva: EVA

Kesälomalla tulee usein luettua kevyttä fantasiakirjallisuutta, eikä tämä kesäkään ollut poikkeus. Nyt käteen osui Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisema Tuomas Enbusken pamfletti ”Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta”.

Enbuske ei paljoa liioittele pamflettinsa alaotsikossa. Väittämät ovat kyllä ihan sieltä helpoimmasta päästä, kuten ”Kapitalismi on kaiken pahan alku ja juuri” tai ”Keksinnöt vain tupsahtavat jostain”, joten niiden kumoaminen tai naurettavaksi asettaminen ei kovin suuria ponnistuksia Enbusken kaltaiselta sujuvalta kirjoittajalta vaadi. Tekstistä tulee väistämättä sellainen tunne, että kirjoittaja, joidenkin oikeistopoliitikkojen kuten Ben Zyskowiczin tavoin, käy omituista varjonyrkkeilyottelua 70-luvun taistolaisia vastaan. Aivan kuin 70-luvun sosialistinen talouspolitiikka olisi oikeasti relevanttia tämän päivän Suomessa. Useassa pienessä yksityiskohdassa vedetään myös rankasti mutkia suoraksi ja maalaillaan sillä leveimmällä pensselillä välittämättä turhista finesseistä.

Pamfletin kirjoittamisen lähtökohta ja taustalla oleva ajatusmalli käy kuitenkin parhaiten selväksi jo kirjan ensimmäisestä luvusta:

– Kapitalismi on vähentänyt kolmannen maailman köyhyyttä paljon enemmän kuin kehitysapu.

– Niin, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi!

..Toinen tapa tappaa keskustelu [maailman parantamisesta] on vetäistä pakasta yksinkertaisuus-kortti ja väittää, ettei asia ole lainkaan ”noin yksinkertainen”. Monimutkaisuuteen vetoamalla luodaan vaikutelmaa siitä, ettei puhuja ole mustavalkoinen juntti, vaan näkee asian kaikki puolet. Ja ennen kaikkea silloin puhuja ei ole populisti… Asian leimaaminen ”monimutkaiseksi” on fiksulta kuulostava argumentti ilman argumenttia. Kapitalismi on tuottanut maailmaan sellaisen elintason nousun, sairauksien vähenemisen ja eliniän kasvun, että todisteiden pitäisi olla kiistattomia. Silti kapitalismi saa vastata koko ajan syytöksiin, joita tässä pamfletissa käymme läpi.

Enbusken maailmassa vallitsee selkeä dikotomia, jossa kapitalismi on hyvä ja asiat ovat yksinkertaisia. Ja vaikka tämän vuoksi varmaankin leimaudun pamfletissa kuvatuksi ”puutaheinää puhuvaksi älyköksi” uskaltaudun kuitenkin nyt toteamaan: ”Niin, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi!”. Antakaa kuin selitän.

Puhtaan kapitalismin ylivertainen kyky nostaa elintasoa, vähentää sairauksia ja kasvattaa elinikää kohtelee eri väestöryhmiä eri tavalla ja sitä epätasa-arvoisemmin mitä suuremmat tuloerot maassa on. Vuonna 1998 taloustieteen Nobel-palkinnon saanut intialainen taloustieteilijä Amartya Sen yhdessä Jean Drèzen kanssa kirjoittamassaan kirjassa ”Hunger and Public Action” (1989)  vertaili kommunistisen, suuunitelmataloutta noudattaneen Kiinan ja demokraattisen ja markkinataloutta noudattaneen Intian kehitystä 1930-luvulta alkaen, jolloin monet maiden inhimillisen kehityksen mittarit olivat varsin samanlaisia. Viidenkymmenen vuoden kehityksen tuloksena kuitenkin 80-luvun lopulla Kiina oli Intiaa huomattavasti edellä niin eliniänodotteen, koulutuksen kuin monien muiden sosiaalisten indikaattorien suhteen. Sen ja Drèze arvioivat kuolleisuuden olleen Intiassa vuosittain jopa neljä miljoonaa ihmistä korkeampi kuin Kiinassa ja että tästä johtuen Intiassa kuoli ihmisiä joka kahdeksas vuosi yhtä paljon kuin Kiinassa Suuren harppauksen aiheuttamassa nälänhädässä 1958-61. Erojen keskeisimmät syyt olivat tutkijoiden mielestä Kiinan kohtuullisen tasaisesti jakaantuneet terveydenhuollon resurssit ja julkinen ruuan jakelu, joita Intiassa ei ollut.

Maailman maiden Inhimillisen kehityksen indeksit.

Eikä Kiina ole yksittäinen poikkeus. Kommunistinen Kuuba on menestynyt YK:n Inhimillisen kehityksen indeksissä selkeästi paremmin kuin muut Karibian alueen maat, koska sen sosiaaliset mittarit, kuten koulutustaso ja terveydenhuolto olivat parempia kuin monilla muilla yhtä vaurailla mailla. Samoin Sri Lanka – ja samoista syistä.

Vielä 1970-luvulla sosialismiin uskova saattoi pokkana väittää, että sosialismi tai ainakin jonkinsorttinen suunnitelmatalous tuottaa enemmän vaurautta kuin kapitalismi. Siis nimenomaan materialistista vaurautta. ..1980-luvun alussa sokeinkin kommunisti alkoi pikkuhiljaa huomata, että kapitalismi tuottaa enemmän materialistista vaurautta kuin suunnitelmatalous. Tästä keksittiinkin uusi kritiikin aihe: ”Joo. Myönnettäköön. Kapitalismi tuottaa enemmän vaurautta kuin sosialismi. Mutta se tuottaa sitä liikaa!”

Vaikka Enbuske ajattelee päinvastaista, uskallan väittää,  ettei ole kovin helppoa löytää vakavasti otettavaa talouspoliitikkoa tai -tutkijaa, joka pitäisi vaurauden lisääntymistä an sich ongelmana. Markkinatalous on mitä mainioin keino tuottaa talouskasvua ja vaurautta – se ei kuitenkaan takaa mitään siitä, miten tämä vauraus jakautuu ja mitkä sen sosioekonomiset vaikutukset ovat. Talouskasvu sinänsä ei voi olla korkein tavoite, vaan se on väline tuottaa lisää terveyttä, elinvuosia, inhimillistä kehitystä – ja vielä ekologisesti kestävästi. Jos Enbusken tavoin uskoo, että markkinatalous yksin riittää näiden tavoitteiden saavuttamiseen, elää samanlaisessa idealistisessa kuplassa kuin 70-luvun suunnitelmatalouden puolestapuhujat.

One thought on “Niin yksinkertaista kuin mahdollista – mutta ei yhtään sen yksinkertaisempaa

  • Oma lempikohtani kyseisessä pamfletissa, s.31: ”1950-luvulla Suomessa oli pienemmät tuloerot kuin nyt.”

    Kaikenlaisella ”faktalla” sitä voikin nykyään esiintyä yhteiskunnallisena fiksuna.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s