Aselaeista – vielä kerran

Oletteko kuulleet miehestä, joka tappoi ämpärillä kymmenen viatonta sivullista?

Jokelan, Kauhajoen ja Hyvinkään kaltaisten tapahtumien yhteydessä Suomessa on virinnyt keskustelu mahdollisista aselakien tiukennuksesta niin, että esimerkiksi puoliautomaattipistoolien hallussapito kiellettäisiin. Näitä toimenpiteitä vastustavat yleensä tukeutuvat argumentaatiossaan siihen, että aselakien tiukentamisen sijaan tulisi panostaa ennen kaikkea mielenterveyspalvelujen parantamiseen ja että nuorten mielenterveyspalveluiden lisäämisellä ehkäistäisiin paljon tehokkaammin edellä mainitun kaltaisia tragedioita kun aselakien muutoksilla. Vaikka tämä väite voi mahdollisesti pitää paikkaansakin, juuri mitään näyttöä sen tueksi ei ole olemassa.

Argumentin ensimmäinen ongelma on ilmeinen: miksi aselakien muuttaminen ja mielenterveyspalveluiden tehostaminen asetetaan toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi? Miksi joko-tai, miksei sekä-että? Raha ei varsinaisesti voi olla tähän syynä, koska esimerkiksi mahdollinen puoliautomaattipistoolien hankinta- ja hallussapitolupien myöntämisen lopettaminen ei sinänsä lisäisi yhteiskunnan kustannuksia lainkaan. Olemassa olevien aseiden takaisin lunastaminen valtiolle tietenkin maksaisi jonkin verran, mutta kyseessä olisi kuitenkin kertaluontoinen kustannus,  ei pysyvä rakenteellinen kulu – esimerkiksi kuten uusien virkojen perustaminen mielenterveysalalle olisi.

Toinen kompastuskivi on se, ettei nykyisellä psykologisella tiedolla mahdollisia koulusurmaajia osata tunnistaa eikä seuloa. Ja kun ei osata tunnistaa, on kyseenalaista pystyttäisiinkö merkittävilläkään panostuksilla mielenterveyspalveluihin todella surmia ehkäisemään. Jokelan ja Kauhajoen surmien yhteiskunnallisia syitä selvittäneessä tutkimuksessa (Lindström ym. 2010) todetaan:

Koulusurmien syitä etsittäessä tutkijat ovat usein huomauttaneet, että potentiaalista koulusurmaajaa on vaikea tunnistaa ennakolta. Yhdysvaltojen salainen palvelu ei ole löytänyt selkeää psykologista profiilia koulusurmaajille. Surmaajia näyttää lähinnä yhdistävän se, että he ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja että kaksi kolmasosaa heistä on kokenut tulleensa jossain vaiheessa kiusatuksi, uhatuksi tai nöyryytetyksi. Yli puolella on ollut motiivina kosto. (Vossekuil ym. 2000.) Myös FBI päätyi toteamaan, ettei ampujien profilointi ennen tekoa tai uhkausta ole mahdollista.

Murrosikäiset nuoret miehet, jotka ovat kokeneet joskus tulleensa kiusatuksi, uhatuksi tai nöyryytetyksi? Onnea ja menestystä tuon joukon seulomisessa.

Kolmanneksi, Helsingin Sanomissa uutisoitiin 19.6. miesten itsemurhien merkittävästä vähenemisestä 90-luvun alun huippulukemista. Mielenterveysseuran puheenjohtajan Pekka Saurin, THL:n yli­lää­kä­rin Timo Partosen ja  mukaan keskeisenä syynä tähän on ilmapiirin muutos niin, että yhä useampi masentunut ja toivoton mies  us­kal­taa ha­keu­tua hoi­toon. Miesten osuus Mie­len­ter­veys­seu­ran krii­si­kes­kuk­sen asiakkaista on tasaisesti noussut. Toisin sanoen, vaikka viimeisten vuosikymmenien aikana mielenterveyspalveluilla on tavoitettu yhä enemmän itsetuhoisia miehiä, on meillä kuitenkin samaan aikaan tapahtunut Jokela, Kauhajoki, Sello ja Hyvinkää. On tietenkin mahdotonta sanoa kuinka monta ampumatapausta olisi tapahtunut ilman mielenterveyspalveluiden tavoittavuuden parenemista, mutta ainakin aihetodisteena tätä voitanee pitää siitä, ettei mielenterveyspalveluilla kovin helposti voida ampumavälikohtauksia estää.

Viime vuosien kaltaisten ampumävälikohtausten ehkäiseminen on hyvin vaativaa ja mikään yksi toimenpide ei yksinään ratkaise ongelmaa. Jo Kauhajoen koulusurmien tutkintalautakunnan raportissa todetaan:

Suomessa on paljon aseita, ja ilmapiiri on ollut muun muassa historiallisista perinteistä johtuen asemyönteinen…Aseiden suuri määrä ja helppo saatavuus kuitenkin lisäävät asemyönteisyyttä, antavat mahdollisuuksia aseiden käyttöön tuhoisiin tarkoituksiin ja siten huonontavat yleistä turvallisuutta. Laillisista aseista osa ajautuu laittomille markkinoille esimerkiksi varkauksien kautta. Harrastuksissa tulisi voida käyttää ainoastaan sellaisia aseita, joiden avulla mittavat veriteot eivät olisi helposti mahdollisia… Sisäasiainministeriön tulisi huolehtia siitä, että kaikki sellaiset käsiaseet, joilla on mahdollista ampua lyhyessä ajassa paljon laukauksia, kerätään pois esimerkiksi maksua vastaan, ja että uusia hankkimislupia näille aseille ei myönnetä. Luvattomien aseiden poisluovutusmahdollisuuden houkuttelevuutta tulisi lisätä.

Joko me nyt Hyvinkään jälkeen voisimme vihdoin tehdä näin. Ja parantaa mielenterveyspalveluita.

3 thoughts on “Aselaeista – vielä kerran

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s