Kaikki (joilla on varaa) pelaa

Pienten poikien mielestä mukavinta urheiluharratuksessa on pelireissut kavereiden kanssa ja karkin syöminen. Vasta toisena tai kolmantena tuli itse pelaaminen. Kohta lähden Kouvolan jäähallille katsomaan Suomen suurinta muodostelmaluistelutapahtumaa. Tuossa lajissa kuukausikustannukset ovat alle 10-vuotiailla 200-300 euroa kuukaudessa. Sen päälle tulee vielä varusteet (lähinnä asusteet) ja turnausmatkat, joiden kustannus on noin 500-1000 euroa kaudessa. Aika iso hinta siitä, että saa syödä karkkia kavereiden kanssa.

Helsingin Sanomissa uutisoitiin 31.3. Nuoren Suomen tekemästä selvityksestä, jonka mukaan suomalaisten lasten liikunnan määrä romahtaa yläkouluiässä. WHO:n kansainvälisen vertailun perusteella vielä 11-vuotiaiden liikunnan perusteella Suomi on maailman huippuluokkaa, mutta 15-vuotiaiden ikäryhmässä liikkuminen on jo alimmassa neljänneksessä.

Kuva: Vladimir Fedorenko, CC-BY-SA 3.0

Yläasteiässä nuorten urheiluharrastusten tavoitteellisuus lisääntyy. Harjoitusmäärät kasvavat, kisamatkat pitenevät ja yleinen asenne muuttuu kilpailuorientoituneeksi. Varsinkin joukkuelajiessa nuoret jaetaan tasoryhmiin ja heikommin menestyneille nuorille ei välttämättä löydy tilaa joukkueista lainkaan. Vähemmän kilpailuhenkisille, omaksi ilokseen liikkuville nuorille jää hyvin vähän tilaa tässä kilpaurheiluun keskittyvässä nuorisoliikuntajärjestelmässä. He jättäytyvät tai jätetään pois joukkueista ja ajautuvat säännöllisten liikuntaharrastusten ulkopuolelle.

Lisääntyneen tavoitteellisuuden mukana myös harrastusten kustannukset kasvavat oleellisesti. SLU:n mukaan lajista riippumatta harrasteliikunnan kustannukset yleensä pysyvät kohtuullisina, mutta kilpaurheilussa ne ovat jopa 6-8-kertaiset harrasteliikuntaan verrattuna. Myös lisääntyneet kustannukset ajavat ainakin heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lapsia liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Lapsena ja nuorena harrastettu liikunta luo pohjan loppuelämän liikuntatottumuksille ja terveille elämäntavoille. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan jo nyt perheen taloudellinen tilanne näkyy nuorten terveydessä ja elintavoissa: hyvin toimeentulevien nuorten liikunta- ja ruokailutottumukset ovat lähempänä suosituksia kuin heikomaassa asemassa olevien. Yhdenkään lapsen tai nuoren ei pidä jäädä liikuntaharrastusten ulkopuolelle perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen.

Yhteiskunta tukee suomalaista liikuntakenttää sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain, Helsingin kaupungin suora tuki sen alueella toimiville liikuntaseuroille on noin 16 miljoonaa euroa. Tämä julkinen tuki pitäisi kohdetaa ennen kaikkea sellaisille lajeille ja seuroille, joissa ryhdytään aktiivisiin toimiin kustannusten pysymisiksi kohtuullisina ja tarjotaan, kilpaurheilun ohella, mahdollisuus nuorille myös vähemmän tavoitteelliseen harrasteliikuntaan. Urheiluseuroille ja lajiliitoille pitää luoda toimintakulttuuri, jossa kaikkia kilpailujärjestelmä- tai sääntömuutoksia arvioidaan myös harrastuskustannusten kannalta.

Helsingin miekkailijoiden hallitus, jonka puheenjohtajana toimin, teki muutama viikko sitten päätöksen, jonka mukaan tulevaisuudessa seuran tuen painopistettä siirretään edustusmiekkailijoiden kilpailutoiminnasta junorien kilpailutoimintaan. Päätös oli askel oikeaan suuntaan.

P.S. Blogin avaavan sitaatin poimin lasten- ja nuorten liikunnan parissa työskentelevän ystävän Facebook-päivityksestä. Kiitos Antti.

5 thoughts on “Kaikki (joilla on varaa) pelaa

  • Moi,
    Kirjoitat asiaa. Urheilu ja liikunta on tarpeen ja myös hyvä tapa päästä eroon rasisimista ja ennakkoluuloista.

    Kun liikunnan kultturien yhteiselon asialla olet, minua kiinnostaa mitä tekisit sen eteen, että maahanmuuttajatytöt pääsisivät tasaveroisesti kaikkien kanssa harrastamaan liikuntaa. Tiukasti muslimiperinteissä elävissä perheissä rajoitetaan naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia nauttia pohjoismaisesta sukupuolten välisestä tasa-arvosta, ja rasistileiman pelossa kukaan ei tunnu uskaltavan tarttua asiaan. Ryhmän ”suvaitseminen” ajaa yksilön ja ihmisen oikeuksien edelle.

    Kuinka sinä auttaisit nilkkpituisessa hameessa kulkevan hunnutetun somalitytön mukaan koulun uimahalliretkelle tai treenaamaan paikalliseen voimisteluseuraan?

    Tykkää

  • On totta, että joissain maahanmuuttajaryhmissä erityisesti vanhemmalla sukupolvella on ennakkoluuloja tyttöjen liikuntaharrastuksia kohtaan, vaikka uskoisin, että nämäkin asenteet ovat hitaasti muuttumassa – lähettihän niin Saudi-Arabia kuin Afganistankin naisedustaja Lontoon olympialaisiin.

    Suomessa maahanmuuttajatyttöjen liikunnan parissa loistavaa työtä on tehnyt muun muassa jyväskyläläinen Ahmad Ashtiani, Kuokkalan Tähti -urheiluseuran perustaja. Ashtiani onnistui keskustelemalla afgaani-, iranilais- ja irakilaistyttöjen vanhempien kanssa luomaan sellaiset olosuhteet, jossa harrastus tuli mahdolliseksi ja jossa kulttuuriset ja uskonnolliset erityispiirteet tuli huomioiduksi. Ajan myötä myös maahanmuuttajayhteisöjen asenteet ovat tulleet avoimemmiksi maahanmuuttajanaisten lentopallolle ja esimerkiksi otteluita pääsee nykyisin katsomaan myös ulkopuoliset.

    Eli vastaus kysymykseesi voisi olla: pyrkimällä ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kulttuuriset erityispiirteet, luomalla luottamukselliset yhteistyövälit maahanmuuttajayhteisöjen kanssa ja ottamalla valmennukseen ja muuhun organisointiin mukaan myös maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

    Alla olevan linkin takaa löytyy kuvaus mainitusta Kuokkalan Tähden projektista:
    http://liikkukaa.org/uploads/files/Easy_to_join-_booklet.pdf

    Tykkää

  • Eikö koulun velvollisuus olisi kuitenkin vaatia vanhempia suostumaan opetussuunnitelman mukaisen liikunnanopetuksen antamiseen kaikille tytöille taustasta, uskonnosta ja kulttuurista riippumatta. Tämä on osa näiden näiden tyttöjen oppivelvollisuutta ja ennen kaikkea heidän oikeutensa suomalaisina yksilöinä. Tasa-arvon toteuttaminen on kai sitä, että koulun tulee kohdella kaikkia samalla tavalla ja antaa maahanmuuttajataustaisille tytöille samat mahdollisuudet oppia ja menestyä kuin suomalaistaustaisillekin tytöille.

    Tykkää

    • Mä olin siinä ymmärryksessä, että tässä keskusteltiin siitä, miten maahanmuttajatyttöjä saataisiin mukaan harrastusliikuntaan esimerkiksi urheiluseuroissa, koululiikunta on hieman eri asia. Koululiikunta tosiaan on osa suomalaista peruskoulujärjestelmää ja kaikkien oppivelvollisten on siihen koulussa velvollisuus osallistua, tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Terveen järjen ja kohtuuden rajoissa ei toisaalta ole mitään syytä, etteikö koululaisten erityispiirteitä, olivat ne sitten kulttuurisia, uskonnollisia tai vaikka kehityksellisiä, pyrittäisi ottamaan huomioon. Löysin aiheesta tehdyn pro gradu -tutkimuksen, jossa liikunnan opettajat arvioivat suurimmaksi ongelmaksi maahanmuuttajien koululiikunnassa puutteellisen kielitaidon, ei kulttuuriset tai uskonnolliset seikat. ”Haastatellut eivät kokeneet vaatetuksen, kuten huivin tai kaavun käytön aiheuttavan suuria ongelmatilanteita liikunnassa. Islaminuskoa tiukasti noudattavat tytöt pitävät huivia päässään liikuntatunneilla, mutta osa tytöistä liikkuu myös ilman huivia, jos liikunta tapahtuu sisätiloissa poikien katseilta piilossa”

      https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/9647/G0000562.pdf?sequence=1

      Tykkää

  • Olet oikeassa, muutos ei synny hetkessä, eikä fundamentalistisen uskonnon tulkinnan naisia ja tyttöjä alistavat tavat poistu hetkessä myöskään. Joskus kompromissi on ikävässäkin tilanteessa realistinen vaihtoehto. Lyhyellä tähtäimellä.

    Mutta uskaltaisiko joku rasismia vastustava ja tasa-arvoa kannattava poliitikko kuitenkin kertoa tavoitteekseen sen, että mikäli maahanmuuttajataustaisten perheiden kulttuuriset tai uskonnolliset tavat loukkaavat joidenkin perheenjäsenten oikeuksia nauttia täysipainoisesti pohjoismaisen tasa-arvokäsityksen mukaisesta elämästä ja sen monimuotoisista mahdollisuuksista, näitä kulttuurisia tapoja pitää pyrkiä muuttamaan. Suomalainen sukupuolten välinen tasa-arvo ei saa palata 1800-luvulle monikulttuurisuudenkaan hinnalla.

    Suvaitsevaisuutta tarvitaan myös toiseen suuntaan. Tiukasti islamilainen isä pitää saada suvaitsemaan sitä että Suomessa hänen tyttärensä voi käydä uimassa yleisellä vuorolla tai vaikka painia poikien kanssa painiharjoituksissa. Ja maahanmuuttajaperheen tyttären tai muiden suomalaisten ei tarvitse suvaita tiukasti islamilaisen isän yksilön oikeuksia rikkovia kulttuurisia perinteitä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s