ANC:n lopun alku?

Etelä-Afrikkaa vuonna 1994 pidetyistä  ensimmäisistä vapaista vaaleista asti hallinnut Afrikan kansalliskongressi eli ANC on käytännössä kolmen valtaryhmän, Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen (SACP), maan suurimman keskusammattijärjestön COSATU:n ja perinteisten oikeistososiaalidemokraattisten kansalliskongressilaisten muodostama koalitio. Koalitio syntyi maan apartheid-hallinnon aikana, jolloin liike nousi keskeisimmäksi kansanryhmien tasa-arvoa ja demokratiaa ajaneeksi järjestöksi. Apartheid-järjestelmän purkamisen jälkeen koalitio on pysynyt jännitteistä huolimatta koossa siksi, että se on taannut sen eri osapuolille valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Puolueen ehdoton enemmistö parlamentissa on mahdollistanut myös sen eliitille mahdollisuuden henkilökohtaiseen hyötyyn ja puoluetta on viime vuosina kritisoitu korruptiosta.

Vasemmistolaisten SACP:n ja COSATU:n sekä puolueen talousliberaalimman siiven, jonka keskeisin hahmo oli entinen presidentti Thabo Mbeki, välisten jännitteiden kärjistymistä on ennustettu jo pitkään. Merkittävä eteläafrikkalainen journalisti Allister Sparks ounasteli vääjäämätöntä välirikkoa jo vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan ”Beyond the miracle: inside the new South Africa”.  Ensimmäiset merkit hajaannuksesta nähtiin vuonna 2007 kun Mbekin oikeistolaisena pidettyyn talouspolitiikkaan suivaantuneet puolueen jäsenet syrjäyttivät istuvan presidentin presidentin puolueen puheenjohtajuudesta ja uudeksi puheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna presidentiksi nousi Jacob Zuma.  Zuman kannatuspohja löytyy erityisesti juuri COSATU:n ja kommunistien piiristä. Samana vuonna joukko puolueen mbekiläisen siiven jäseniä erosi ANC:stä ja perusti Kansankongressi-nimisen puolueen, joka korosti vapaiden markkinoiden merkitystä ja irtisanoutui marksismista. Vuoden 2009 vaaleissa Kansankongressi sai 7,4 % annetuista äänistä ja nousi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. ANC:n kannatus vaaleissa oli 65 %.

Viimeisten viikkojen aikana ANC:n sisäiset skismat ovat nousseet jälleen pintaan. Jacob Zuman tiedottajan Mac Maharajn asehankintoihin liittyneen korruptioskandaalin jälkimainingeissa ANC aloitti uuden ”valtion tiedon turvaamiseen” tähtäävän lain valmistelun, jota muun muassa rauhannobelisti Desmond Tutu on julkisuudessa arvostellut kovin sanoin. Lain arvostelijoiden mukaan se haittaa  ihmisoikeusloukkauksien ja korruption paljastamista ja uhkaa vapaata lehdistöä ja tiedonvälitystä. Laki  hyväksyttiin maan parlamentin alahuoneessa ANC:n enemmistön turvin ja se odottaa ylähuoneen eli provinssien neuvoston hyväksyntää.

ANC:n tulevaisuuden kannalta kiistan suurin merkitys on kuitenkin sillä, että myös ammattijärjestö COSATU on noussut näkyvästi vastustamaan sen hyväksymistä. Järjestön pääsihteeri Zwelinzima Vavi on ilmoittanut järjestön tarvittaessa vievän lain perustuslaillisuuden ratkaisemisen perustuslakituomioistuimeen. Zuman poliittisen tulevaisuuden kannalta COSATU:n ja puolueen avoin koflikti on huolestuttava.

Mikäli puolueen johto ja COSATU eivät saa välejään paikattua pikaisesti on mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että kauan uumoiltu ANC:n hajoaminen useammiksi pienemmiksi puolueiksi vihdoin toteutuu. Etelä-Afrikan kannalta tämä olisi hyvä asia. Vaikka ANC:llä on kunniakas historia ja sen rooli Etelä-Afrikan muuttumisessa demokraattiseksi ja ihmisoikeuksia kunnioittavaksi valtioksi on kiistämätön,  yhden puolueen lähes kaksikymmentä vuotta jatkunut täydellinen yksinvaltaei luo mahdollisuuksia normaalille toimivalle demokraattiselle järjestelmälle. Etelä-Afrikan on aika siirtyä eteenpäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s