Jalkaväkimiinat ovat uskomushoito

Kuva: Neil Rickards, Wikimedia Commons

Vuosien vatuloinnin jälkeen Suomi on vihdoin ratifioimassa jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen ja jäljellä olevat miinat on tuhottava neljän vuoden kuluessa. Ulkoasiainvaliokunnassa ainoastaan perussuomalaiset vastustivat sopimukseen liittymistä ja puheenjohtaja Soinin mukaan miinoista luopuminen heikentää Suomen puolustuskykyä ja on ”isänmaata kohtaan vahingollinen”. Aikaisemmin kansanedustaja Jussi Niinistö esitti jalkaväkimiinojen olevan ”Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä”. Perussuomalaisia isänmaanystäviä ei tunnut hetkauttavan edes se, että puolustusministeriönkin mukaan jalkaväkimiinojen korvaaminen on edennyt erittäin nopeasti.

Ottawan sopimukseen liittymistä on yleensä perusteltu humanitaarisilla ja ulkopoliittisilla syillä. Holtittomasti käytetyt jalkaväkimiinat aiheuttavat valtavia ongelmia konfliktialueilla vielä vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeenkin. Keskustelussa ei juurikaan ole kyseenalaistettu Ottawan sopimuksen vastustajien näkemyksiä Suomen puolustuskyvyn heikentymisestä ja jalkaväkimiinojen tehokkuudesta puolustusaseena. Tämä on omituista, koska todellisuudessa jalkaväkimiinat ovat tehoton ase.

Punaisen ristin kansainvälinen komitea julkaisi vuonna 1996 raportin ”Anti-personnel Landmines – Friend or Foe?, jonka tarkoituksena oli arvioida maamiinojen sotilaallista tehokkuutta ja punnita sitä suhteessa miinojen aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen. Raportin pääkirjoittaja toimi prikaatinkenraali Patrick Blagden, joka sotilasurallaan oli toiminut Britannian armeijassa insinööriupseerina asetutkimuksen piirissä. Raportissa tarkasteltiin ammattiarmeijoiden ja vastarintaliikkeiden jalkaväkimiinojen käyttöä 26 todellisissa vuoden 1940 jälkeisessä konfliktissa. Raportin mukaan:

..the evidence considered indicates that, even when used on a massive scale, they have usually had little or no effect on the outcome of hostilities. No case was found in which the use of anti-personnel mines played a major role in determining the outcome of a conflict. At best, these weapons had a marginal tactical value under certain specific but demanding conditions..

Alueiden miinoittamisen, niiden merkitseminen ja miinakenttien ylläpitämisen havaittiin olevan kallista ja aiheuttavan merkittävästi henkilövahinkoja miinoja käyttäneelle konfliktin osapuolelle. Raportin tulokset vahvisti vielä erikseen vuonna 2004 kansainvälinen ryhmä korkea-arvoisia upseereja. Raportissaan ryhmä totesi:

The Group found that no new studies known by them since the ICRC study make a persuasive case for the military value of anti-personnel mines. This fact supports the argument that these weapons should be universally banned.

Jalkaväkimiinoista luopuminen ei vaaranna Suomen turvallisuutta ja niihin tarkertuminen on turvallisuuspoliittista homeopatiaa. Julkista puolustuspoliittista keskustelua sen sijaan vahingoittaa se, ettei perustelemattomia ja ilmeisen perusteettomia väitteitä kyseenalaisteta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s