Liikuntapaikkarakentamisen ikiliikkuja

Vuoden 2012 talousarvion valmistelun yhteydessä  Helsingin kaupunginhallitus kehotti tekemään kokonaisselvityksen kaupungin liikuntatoimesta. Selvityksen toteutti Ramboll Management Consulting oy ja se julkaistiin marraskuussa 2011. Raportissa todetaan Helsingin ”liikuntakonsernin” koostuvan liikuntavirastosta ja sen hallinnoimista toiminnoista; liikuntapalveluita tuottavista säätiöstä ja yhtiöistä, jotka ovat kaupunkikonsernin hallinnassa ja yhteisöistä, jotka saavat kaupungin avustuksia.

screen-shot-2016-11-18-at-11-37-01
Helsingin kaupungin liikuntakonserni.

Liikuntaviraston toimintaa ohjaa poliittisesti vielä tämän valtuustokauden loppuun liikuntalautakunta (jonka jälkeen se siirtyy uuden kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan alaisuuteen). Kaupunkikonserniin kuuluvat yhtiöt puolestaan hallinnoidaan kaupunginhallituksen konsernijaoston kautta. Raportin johtopäätöksissä todetaan:

Liikuntalautakunnan asema ja rooli kaupungin liikuntatoimen ohjaamisessa koetaan heikoksi. Liikuntatoimen kokonaisuus hajautuu usean erityyppisen toimijan (virasto, yhtiöt, säätiöt) välille eikä toimijoiden välisiä rooleja ja niihin liittyviä velvoitteita ole riittävän yksiselitteisesti määritelty. Tämä heikentää merkittävästi liikuntalautakunnan mahdollisuuksia liikuntakonsernin kokonaisuuden ohjaamisen.

..ja kehittämiskohteissa linjataan:

Liikuntatoimen konserniohjauksen tehostamisessa tulisi pyrkiä painottamaan liikunnan substanssiin perustuvaa konserniohjausta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liikuntapalveluja tuottavien kaupunkiyhtiöiden, säätiöiden ja kaupungin välillä tulisi määritellä tarkemmin eri toimijoiden väliset roolit ja velvoitteet. Tämä mahdollistaisi strategioiden tehokkaamman toimeenpanon sekä kustannustehokkuuden tehokkaamman seurannan ja vertailun. Selvityksen tekijöiden mukaan roolien ja velvoitteiden tulisi perustua täsmällisiin ja velvoittaviin asiakirjoihin – perustuen joko kaupungin olemassa oleviin tai kehitteillä oleviin toimintamalleihin tai mahdollisesti erillisiin liikuntatoiminnan substanssiin pohjautuviin palvelusopimuksiin kaupungin ja kaupunkiyhtiöiden tai säätiöiden välillä. Lisäksi selvityksen tekijöiden mukaan liikuntaviraston roolia liikuntakonsernin substanssijohtamisessa tulisi vahvistaa.

Raportin julkaisusta on nyt kulunut viisi vuotta, eikä ehdotettuja toimenpiteitä ole kaupungin hallinnossa edistetty mitenkään. Käytännössä tilanne on edelleen sama kuin raportin kirjoittamishetkellä. Näin on siitä huolimatta, että meneillään olevan kaupungin johtamisjärjestelmän uudistuksen yhteydessä olisi ollut luontevaa esimerkiksi siirtää kaupungin liikuntapalveluita tuottavien yhtiöiden ja säätiöiden hallinta uuden kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan alaisuuteen.

Käytännössä nykyinen järjestelmä toimii niin, että konsernijaoston alaisuudessa toimivien organisaatioiden päätöksenteko tapahtuu niiden hallituksissa ja johtokunnissa ja liikuntatoimen mahdollisuus ohjata niitä kaupungin yleisen liikuntastrategian mukaisesti on rajallinen. Liikuntalautakunta kuitenkin tukee näitä organisaatioita omasta budjetistaan laitosavustusten kautta. Toisin sanoen, liikuntalautakunnan tehtävänä on jakaa rahaa, mutta se ei käytännössä voi juurikaan vaikuttaa siihen mihin rahat käytetään. Raportin mukaan:

Ongelmaksi haastatteluissa nostettiinkin jaetun laitosavustuksen eräänlainen ”vastikkeettomuus”. Kaupunkisäätiöillä ja -yhtiöillä ei ole sopimuksellista velvollisuutta ajaa liikuntastrategian mukaisia tavoitteita eikä jaetulle tuelle ole asetettu ehtoja.

Yleisen hallinnollisen sekavuuden lisäksi nykyiseen tapaan johtaa kaupungin liikuntakonsernia liittyy myös konkreettisia ongelmia.

screen-shot-2016-11-18-at-12-03-57

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2012 435 miljoonan euron vuotuisesta investointikatosta, jolla on pyritty hillitsemään kaupungin menoja. Investointikaton vaikutuksesta liikuntatoimen investointimäärärahat ovat vuoden 2019 huippuvuodesta leikkaantuneet melkein puoleen ja invesointibudjetin koko on edelleen hitaasti pienentymässä. Nykyinen määräraha ei riitä kattamaan edes viraston hallinnoimien kiinteistöjen peruskorjaustarvetta ja tästä johtuen uusien liikuntapaikkojen rakentaminen on viime vuodet ollut olematonta.

Muiden älyvapaiden piirteiden lisäksi, investointikatto ei kuitenkaan koske kaupunkikonserniin kuuluvia säätiöitä ja osakeyhtiöitä. Lisäksi liikuntalautakunnan myöntämien laitosavustusten ehtojen mukaan lainojen korot ja lyhennykset ovat avustuskelpoisia kuluja.  Tämän vuoksi on päädytty tilanteeseen, jossa kaupunki lainoittaa edullisilla lainoilla kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden liikuntapaikkainvestointeja urheilu- ja ulkoilulaitosrahastosta ja lopulta maksaa myös lainat pois laitosavustusten kautta. Tällä tavalla ollaan nyt esimerkiksi rakentamassa Kaarelan uutta harjoitusjäähallia ja peruskorjaamassa Töölön Urheilutaloa. Lautakunnan kokouksen (17.11. 2016) päätösesityksen mukaan: 

Kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden laitosavustusten tarve on voimakkaassa kasvussa. Olympiastadionin lisääntynyt laitosavustustarve ilman peruskorjauksen aiheuttamia pääomakuluja on vuosittain 800 000 – 1 000 000 euroa vuosina 2016 – 2019. Töölön Urheilutalon peruskorjaus lisää Urheiluhallit Oy:n laitosavustustarvetta 90 000 euroa vuonna 2017, mutta vuosina 2018 – 2021 jo arviolta 820 000 – 870 000 euroa vuodessa. Helsingin Liikuntahallit Oy:n laitosavustustarve lisääntyisi tämän rakennushankkeen johdosta arviolta n. 225 000 eurolla vuodessa.

Tämä on tietenkin tavallaan näppärä tapa kiertää kaupungin investointikattoa taikomalla investointeja käyttötalouden puolelle ja siten saada uusia liikuntapaikkoja kaupunkiin. Käytännössä kuitenkin tästä aiheutuu kaksi konkreettista ongelmaa.

Ensinnäkin, liikuntatoimen käyttötalouteen ei ole ainakaan toistaiseksi osoitettu talousarvioissa riittävästi lisärahaa kasvavia laitusavustuksia kattamaan. Tulevina vuosina tämä tulee tarkoittamaan sitä, että laitosavustuksia joudutaan rajaamaan, joka tulee johtamaan mahdollisesti vakaviin talousongelmiin liikuntakonserniin kuuluvissa säätiöissä ja yhtiöissä jotka ovat oletettavasti tehneet investointilaskelmat olettaen, että lainanhoitokuluihin tullaan saamaan rahaa laitosavustusten kautta. Toinen vaihtoehto on, että rahat kasvaviin laitosavustuksiin haetaan liikuntatoimen budjetin muilta momenteilta, mikä puolestaan tulee heikentämään liikuntaviraston liikuntapalveluja ja -paikkoja.

Toiseksi, liikuntakonsernin aikaisemmin kuvaillusta hallintomallista johtuen se, mitä rakennetaan ja minne on siirretty näppärästi poliittisen kontrollin ulkopuolelle eri osakeyhtiöiden hallituksiin ja operatiiviseen johtoon. Ainakin minulle on epäselvää, kenen etua tämä kehitys palvelee. Yksinkertaisella kaupunkilaisjärjellä ajatellen olisi paljon selkeämpää, että kaupunki itse päättäisi ja rahoittaisi liikuntainvestoinnit avoimen poliittisen päätöksenteon kautta ilman rahojen kierrättämistä rahastojen ja laitosavustusten kautta.

Liikuntalautakunta 17.11.

LIIKUNTAJOHTAJA

4 Liikuntalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle koskien Helsingin liikuntahallit Oy:n lainahakemusta Kaarelan harjoitusjäähallin rakentamiseksi (pdf) (html)

 

screen-shot-2016-11-16-at-18-15-38
Kaarelan uusi jäähalli.

Viime toukokuussa käsiteltiin lautakunnassa tontin vuokraamista uutta Kaarelan jäähallia varten ja nyt on vuorossa lainahakemus Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoilulaitosrahastosta. Kaarelaan ollaan siis rakentamassa uutta jäähallia, jonka tarkotus on korvata Konalan tilapäiseksi tarkoitettu halli. Jääaika Helsingissä ei siis varsinaisesti lisäänny.

Päätösesityksessä todetaan:

Kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden laitosavustusten tarve on voimakkaassa kasvussa. Olympiastadionin lisääntynyt laitosavustustarve ilman peruskorjauksen aiheuttamia pääomakuluja on vuosittain 800 000 – 1 000 000 euroa vuosina 2016 – 2019. Töölön Urheilutalon peruskorjaus lisää Urheiluhallit Oy:n laitosavustustarvetta 90 000 euroa vuonna 2017, mutta vuosina 2018 – 2021 jo arviolta 820 000 – 870 000 euroa vuodessa. Helsingin Liikuntahallit Oy:n laitosavustustarve lisääntyisi tämän rakennushankkeen johdosta arviolta n. 225 000 eurolla vuodessa.

Käytännössä siis kaupunkikonserniin kuuluva Helsingin liikuntahallit oy ottaa lainaa kaupungilta (ja yksityiseltä rahoittajalta) ja maksaa sen takaisin ajan myötä kaupungilta saamillaan laitosavustuksilla. Onhan tämäkin tietenkin yksi tapa kierrättää rahaa.

Ok.

5 Liikuntalautakunnan esitys kaupunginhallitukselle Helsingin Olympiastadionia koskevan vuokrasopimuksen muuttamisesta (pdf) (html)

Liite 1 Vuokrasopimuksen lisälehti

Kaupungin päätöksenteon ajoittaista kimurranttiutta kuvaa hyvin tämä esityksen ensimmäinen lause:

Liikuntalautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus myöntäisi liikuntalautakunnalle oikeuden muuttaa liikuntaviraston ja Stadion-säätiön välistä vuokrasopimusta seuraavin ehdoin:

Pidennetään vuoteen 2028 voimassa olevaa vuokrasopimusta vuoteen 2035 asti ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevaksi 12 kuukauden irtisanomisajalla. Syynä on rahoitukselliset syyt Olympiastadionin peruskorjaukseen liittyen. Päätösesityksessä olisi ollut  hyvä mainita mistä alueesta on kyse. Mutta menköön, ok.

 

6 Liikuntatoimen vuoden 2016 irtaimen omaisuuden perushankintamäärärahojen käyttösuunnitelman hyväksymistä ja käyttöoikeuden myöntämistä koskevan päätöksen osittainen muuttaminen (pdf) (html)

Merelliset palvelut ovat saaneet hankittua määrärahojen käyttösuunnitelman mukaiset varusteet halvemmalla kuin alun perin kuviteltiin, joten rahaa jäi yli melkein 65 000 €. Näillä määrärahoilla on tarkoitus hankkia:

mopoauto, työkaluja, hitsauslaitteet, pöytäsirkkeli, kalusteita, maastoajoneuvo sekä traktrorin lisälaitteita.

Mopoauto!  Ei pitäisi ainakaan kaupungin CO2 -päästörajojen ylittyä.

SISÄLIIKUNTAPALVELUT

1 Liikuntalautakunnan lausunto valtuutettu Tuomo Valokaisen valtuustoaloitteeseen koskien uimahallien aukioloaikojen pidentämistä (pdf) (html)

Liite 1 Allekirjoitettu, Valokainen Tuomo ym. valtuustoaloite Kvsto 31.8.2016 asia 26

 

Tuomo Valokainen on ehdottanut, että uimahallit olisivat nykyistä pidempään auki. Liikuntaviraston ja Urheiluhallit oy:n mukaan:

Helsingin uimahallien kävijämäärät laskevat nykyisellään merkittävästi klo 20 jälkeen. Liikuntaviraston ja Urheiluhallit Oy:n näkemyksen mukaan uimahallien aukioloaikojen jatkaminen pitkälle iltaan toisi huomattavia lisäkustannuksia henkilöstökulujen osalta, eikä siihen ole varauduttu käytettävissä olevien resurssien ja budjetin puitteissa.

Käytännössä tulisi siis kalliiksi, eikä palvelisi kovinkaan montaa kaupunkilaista.

Ok.

ULKOLIIKUNTAPALVELUT

1 Liikuntalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle Tuomarinkylän Ratsastuskoulu Oy:n ratsastustallien korjaus- ja rakennushanketta koskevasta lainahakemuksesta (pdf) (html)

Liite 2 Ratsastuskoulun hankesuunnitelma.pdf

 

Tuomarinkylän ratsastuskoulun tallirakennus ei täytä vuonna 2014 voimaan tulleita EU-säädöksiä karsinakokojen osalta ja pitää peruskorjata. Tätä varten haetaan lainaa urheilu-ja ulkoilulaitosrahastosta. Tuomarinkylän alueen ratsastustoimintaan on viime vuosina investoitu huomattavasti ja on hyvä että toiminta siellä jatkuu. Myös se, että EU-säädökset tässä tapauksessa oletettavasti parantavat eläinten hyvinvointia on positiivinen juttu.

Ok.

MERELLISET PALVELUT

1 Veneiden talvisäilytys Helsingissä raportin ja selvityksen hyväksyminen (pdf) (html)

Liite 1 Raportti_Veneiden_talvisailytys_Helsingissä

Veneiden talvisäilytys, tuo lempiaiheeni. Vaikka itse veneen omistaja olenkin, on kyllä vaikea keksiä vähemmän tuottavaa tapaa käyttää Helsingin rajallista tonttimaatta kuin käyttää sitä veneiden parkkipaikkana vajaan puolen vuoden ajan. Kaikesta siitä mitä Liikuntavirasto tekee, tämä on ehkä eniten se osa-alue, joka voitasiin aivan huoletta jättää markkinoiden hoidettavaksi.

Nyt on isolla työryhmällä kuitenkin pohdittu veneiden talvisäilytyksen tulevaisuutta ja konsultilta tilattu selvitys. Tässä mennään:

Helsingissä olevissa venesatamissa oli vuoden 2016 alussa noin 12 650 venepaikkaa sekä lähes 7 100 veneiden talvisäilytyspaikkaa. Hyväksytyissä lainvoimaisissa asemakaavoissa ja valmistelussa olevissa uusissa asemakaavoissa olevat maankäytön muutokset huomioiden tulee venesatamien venepaikkojen määrä kasvamaan vuoteen 2030 mennessä noin 2 100 venepaikalla 14 750 venepaikkaan. Samaan aikaan veneiden talvisäilytyspaikkojen määrän nettopoistuma tulee olemaan noin 1 800 talvisäilytyspaikkaa ja talvisäilytyspaikkojen määrä vuoteen 2030 mennessä laskemaan noin 5 300 paikkaan.

Sitten suositellaan seuraavia toimenpiteitä:

screen-shot-2016-11-16-at-18-59-05

  • Veneiden talvisäilytyksen ja talvitelakoinnin mahdollisuuksien huomioiminen maankäytön suunnittelussa

Raportin mukaan kaupungin kaavoitusprosessia tulisi kehittää siten että talvisäilytystarve otettaisiin huomioon uusia kaavoja laadittaessa. Ei pitäisi. Helsinkiin tarvitaan kipeästi tonttimaata ja asuntoja ja yleiskaavassa on juuri tehty kipeitä ratkaisuja monen eri alueen kuten Tuomarinkylän, Keskuspuiston ja Malmin lentokentän suhteen. Tämän jälkeen olisi kyllä lähinnä rikollista kaavoittaa alueita hiekkakentiksi veneiden säilyttämistä varten. ”Helsingissä yksityisen talvisäilytystoiminnan kannattavuuteen vaikuttaa lisäksi maapohjan verrattain korkea hinta.” No shit Sherlock. Ei jatkoon.

  • Alueiden rinnakkais- ja vuorottaiskäyttö

Tässä on ehkä jo vähän enemmän järkeä. Kesällä muussa käytössä olevia kenttiä voisi käyttää talvella veneiden talvisäilytykseen. Kun sopivat kohteet on kartoitettu niin mikä ettei. Tosin en usko että tällaisia vajaateholla käytettyjä alueita kovin paljoa kaupungin alueella on.

  • Tilapäiset talvisäilytysalueet

Tilapäisiksi alueiksi ehdotetaan esimerkiksi Malmin lentokenttää ennen kun rakennustyöt alkavat. Tämä ei ole huono ajatus.

  • Pienemmille veneille osoitettavat uudet ja uudenlaiset talvisäilytysalueet

Trailerilla helposti kuljetettavia veneitä voitaisiin kuljettaa kauemmaksi teollisuusalueille talvisäilytykseen ja isommat ja vaikeammin liikuteltaville jäisi tilaa lähempää. Joo, mutta. Tässä raportissa tunnutaan jotenkin unohtavan kokonaan että vene on kuitenkin kulkuväline, jonka perimmäinen funktio on liikkua paikasta toiseen. Olisiko helpompaa niin pienille kuin suurille veneille ajaa ne sulan veden aikaan talvisäilytykseen jonnekin missä maa ei ole yhtä kallista – Hangosta Loviisaan ulottuvalta ranta-alueelta luulisi löytyvän tilaa ihan kaikkien helsinkiläisten veneiden säilyttämistä varten. Miksi niiden pitäää olla talvisäilytyksessä juuri 00-alkuisten postinumeroiden alueella?

  • Olemassa olevien talvisäilytysalueiden sekä venesatamien tausta-alueiden käytön tehostaminen

Tehostaminen on aina hyvä juttu. Voisiko pieniä veneitä laittaa telineillä vaikka päällekkäin?

HALLINTOPALVELUT

1 Liikuntalautakunnan esitys kaupunginhallitukselle koskien Rastilan leirintäalueella sijaitsevan kartanon siirtämistä liikuntalautakunnalta kiinteistölautakunnan hallintaan(pdf) (html)

Liite 1 Rastilan_kartano_ratu41917.pdf

Rakennuksessa on ravintola, ravintoloitseminen ei ole liikuntaviraston keskeinen tehtävä -> kiinteistölautakunta hoitakoon. Ok.

 

2 Liikuntalautakunnan esitys kaupunginhallitukselle Nuorten yhteiskuntatakuu -hankkeen (NYT-liikunta) käyttämättä jäävän määrärahan siirtämisestä vuodelle 2017 (pdf) (html)

Siirretään käyttämättä jäänyt erityismääräraha vuodelle 2017. Ensi vuoden talousarviota tehtäessä tähän siirtoon varauduttiin jo niin, että talousarvioon saatiin siirreltyä rahat NYT-toiminnan jatkumiseen syys-joulukuulle kun tällä rahalla saadaan toimintaa pyöritettyä alkuvuosi.

3 Liikuntatapahtumien avustusperusteiden vahvistaminen vuodelle 2017 (pdf) (html)

Ok.

4 Helsingin liikuntatoimen avustusten myöntöperusteet ja hakuohje vuodelle 2017 (pdf) (html)

Liite 1 Hakuohje 2017

 

Vuodeksi 2016 liikuntavirasto uudisti koko kansalaistoiminnan avustuksensa ja nyt tehdään hienosäätöä saatujen kokemusten perustella. Toiminta- ja tilankäyttöavustusten hakuprossessia kevennetään edelleen. Ok.

Make Politics Great Again

1.1 Die Welt ist die Gesamtheit der Tatsachen, nicht der Dinge.

– Ludwig Wittgenstein

Valtiotieteilijä Benedict Anderson kuvaili klassikkoteoksessaan Kuvitellut yhteisöt –Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua niitä historiallisia ja teknisiä kehityksiä, jotka loivat edellytykset nykyisen kaltaisten  kansallisvaltioiden muodostumiseen ja lopulta modernien liberaalien demokratioiden syntymiseen.

Yksi keskeinen moottori tässä kehityksessä oli Gutenbergin keksimän painokoneen myötä syntynyt printtikapitalismi, joka loi kansallisvaltioihin yhteisen kaikkien ymmärtämän kansallisen kielen ja ennen kaikkea yhteisen väylän poliittiselle diskurssille kirjojen ja sanomalehtien avulla. Printtikapitalismi ja myöhemmin radio, televisio ja muut massaviestimet loivat sen yhteisen jaetun kansallisen ymmärryksen ja todellisuuden, jonka puitteissa läntiset demokratiat ovat toimineet viimeisen reilun sadan vuoden ajan.

Vuonna 2016 on käyty jo kahdet historialliset vaalit, joiden tulokset ovat olleet asiantuntijoille ja osin jopa vaalien voittajille järkytys. Ensin kesäkuussa Isossa-Britanniassa brexit-kansanäänestyksessä Euroopan unionista eroa haluavat voittivat ja tänä aamuna maailma on herännyt todellisuuteen, jossa seuraava Yhdysvaltain presidentti on Donald Trump. Kumpaakaan näistä tuloksista on perinteisen poliittisen viisauden avulla vaikea ymmärtää.  Molemmille kampanjoille oli yhteistä myös se, että sosiaalista mediaa käytettiin kampanjointiin ennen näkemättömällä tavalla, kuten myös se että suhtautuminen perinteiseen andersonilaiseen massamediaan oli äärimmäinen kriittinen ja ajoittain jopa vihamielinen. Tutkija Vyacheslav Polonski analysoi brexit-somekampanjointia seuraavasti:

Remain lost the battle online long before it lost the political battle on the ground. The overwhelming Leave sentiment across all social networking platforms was consistent and undeniable, yet many Remain supporters chose to ignore the voice of the Internet as something that has no connection with the real political world. They believed that Britain would never vote to leave the EU and discounted social media as a playground for trolls and teenagers…

Social media has changed the nature of political campaigning and will continue to play a key role in future elections around the world. As more and more people spend a significant proportion of their everyday lives online, social media is becoming a more powerful force to assist and influence the spread of political ideas and messages. What the EU referendum has taught us is that this accelerating technology is open to all and can be used to shape the public agenda and drive social change — for better or for worse.

Kaikkine puutteineen ja ongelmineen perinteinen printti- ja massamediakapitalismi on kuitenkin luonut kansakunnaksi kutsutulle kuvitteelliselle yhteisölle jonkinlaisen yhteisen käsityksen empiirisestä todellisuudesta, josta eri poliittiset ryhmittymät ovat vetäneet erilaisia johtopäätöksiä ja josta lähtöisin ne ovat asettaneet omia tavoitteitaan sen muuttamiseksi.

Sosiaalinen media on muuttanut tätä asiantilaa radikaalisti: erilaiset poliittiset ryhmittymät ovat eristäytyneet ideologisiin kupliinsa ja omiin empiirisiin todellisuuksiinsa. Ennen kaikkea Facebookiin on syntynyt lukuisia sivustoja, jotka tuottavat loppumattomana virtana ”uutisia” ja analyysejä, jotka New York Times Magazinen John Herrmanin mukaan:

Such news exists primarily within users’ feeds, its authorship obscured, its provenance unclear, its veracity questionable. It exists so far outside the normal channels of news production and distribution that its claims will go unchallenged.

Yhdysvaltain vaalituloksen seuraamisen vuoksi lyhyiden yöunien ja tuloksen aiheuttaman eksistentiaalisen ahdistuksen seurauksena tämä aamuna omat mietteeni ovat olleet aika synkkiä. Tänä aamuna, kun EU on edelleen keskellä mahdollisesti sen historian suurinta kriisiä kun Brexitin vaikutukset alkavat vasta hitaasti selvitä, on maailma samalla herännyt uuteen todellisuuteen jossa Yhdysvaltain presidentiksi on nousemassa rasismilla, misogynialla ja väkivallalla ratsastava tosi-tv-tähti.

Pessimisti minussa juuri nyt kysyy voiko demokratia sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan selvitä tästä uudesta lukemattomista erilaisista some-todellisuuksista koostuvasta maailmasta.

Optimisti minussa uskoo, että nyt, enemmän kuin aikoihin, tarvitaan tasa-arvoon, ihmisyyteen ja tutkittuun empiiriseen todellisuuteen pohjautuvaa politiikka. Ja siksi haluan itse olla sitä tekemässä. Maailma muuttuu kun sitä muutetaan – nyt pitää pysähtyä miettimään mitkä ovat ne uudet keinot jotka toimivat tässä uudessa todellisuudessa.

 

Miehen työ ja Suomen Perusta

Jykevästi nimetty Perussuomalaisten ajatushautomo Suomen Perusta julkaisi viime viikolla  tasa-arvo- ja sukupuolikysymyksiä käsitelleen pamfletin Epäneutraali sukupuolikirja – Puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä, jonka tarkoitus on kirjan toimittajan Simo Grönroosin mukaan:

antaa uusia näkökulmia sukupuolikysymyksistä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Menemättä tässä yhteydessä sen tarkemmin asiaan, todettakoon, että jo kirjan kirjoittajakaarti herätti laajaa keskustelua. Artikkeleita ovat kirjoittaneet muun muassa Timo Hännikäinen, joka aikaisemmin on kunnostautunut esimerkiksi jättämällä rasistisia törkyviestejä  sosiaalisessa mediassa Naisasialiitto Unionille ja Naisten Linjalle ja Jukka-Pekka Rahkonen, joka taannoin joutui eroamaan Aito avioliitto -yhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä islamofobisisten ja uskonnonvapautta rajoittavien lausuntojen vuoksi. Hallituspuoluetta lähellä olevalta ajatushautumolta olisi voinut odottaa hieman parempaa harkintakykyä.

tyti_2014_13_2015-04-28_tie_001_fi_001
Suomen työllisyysaste vuosina 1990–2014 sukupuolittain. Kuva: Tilastokeskus.

Kirjoittajakaartia suurempi ongelma pamfletissa kuitenkin liittyy sen sisältöön. Kirjan ydinviesti on käytännössä se, että suomalaisessa yhteiskunnassa miehet ovat jääneet feministien jyräämiksi ja ratkaisuksi ongelmiin tarjotaan perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työnjaon palauttamista, naistutkimuksen rahoituksen lopettamista ja kutsu aseisiin ”sateenkaarivasemmiston kulttuurimarxilaista agendaa vastaan”.

Miesten ongelmat modernissa työelämässä ja koulutusmaailmassa johtuvat kuitenkin ihan jostain muusta kuin telaketjufeministeistä ja ”kulttuurimarxilaisista”.

Suomessa koulutusalat ja työmarkkinat ovat poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolittuneet miesten ja naisten aloiksi. Naisten aloja ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut ja hoiva-alat, miesten rakennnustekniikka ja metsätalous. Yhteiskunnallinen, teknologinen ja taloudellinen kehitys niin Suomessa kuin yleisesti länsimaisissa  kehittyneissä talouksissa ei ole kohdellut näitä aloja yhteläisesti. Tämä on vuoden 2008 jälkeen näkynyt voimakkaasti naisten ja miesten työllisyysasteen muutoksissa: huolimatta siitä, että naiset edelleen käyttävät valtaosan perhevapaista on naisten työllisyysaste kohentunut ja miesten heikentynyt. Vuonna 2014 ero sukupuolten työllisyysasteessa oli kutistunut alle prosenttiyksikköön.

Tulevaisuus ei perinteisten miehisten alojen osalta näytä kovin paljon valoisammalta. Työpaikat monilla miesvaltaisilla aloilla kuten logistiikassa ja teollisessa tuotannossa tulevat teknisen kehityksen vuoksi edelleen vähenemään ja palvelusektorin merkitys työmarkkinoilla kasvamaan. Elinkeinoelämän keskusliiton vuonna 2013 julkaiseman raportin Naiset ja miehet työelämässä mukaan:

Monilta suurten rakennemuutosten kohteena olevilta miesvaltaisilta teollisuusaloilta katoaa työpaikkoja. Tulevaisuuden työvoimatarvetta selvittäneiden tutkimusten mukaan palvelualojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa, ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti kaupan sekä sosiaali ja terveydenhuoltopalvelujen aloilla. Naisia on näillä aloilla huomattavasti enemmän kuin miehiä, ja koulutustilastot kertovat näin olevan jatkossakin. Aloilla, joilla naiset nyt työskentelevät enemmistönä, työllisyysnäkymät ovat vakaat tai jopa kasvavat. Tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa miesten työllisyysasteen nostaminen näyttää olevan haasteellisempaa kuin naisten. Suomalaisten työmarkkinoiden jakautuneisuutta nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja tehtäviin on purettava paitsi tasa-arvon niin myös työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta.

screen-shot-2016-11-02-at-9-48-04
Puolueiden kannatus sukupuolittain. Kuva: Yle Uutiset

Perussuomalaisten pitäisi olla erityisen huolissaan tästä kehityksestä. Puolue on nimittäin leimallisesti miesten puolue: sen kannattajakunnasta noin kaksikolmannesta on miehiä. Toiseksi, puolueen kannattajat kuuluvat keskimääräistä suomalaista matalammin koulutettuja (53 % on suorittanut ammattikoulun tai opistotason tutkinnon) ja kuuluvat työntekijöihin ja alempiin toimihenkilöihin. Eli juuri niihin ryhmiin, joihin meneillään oleva suuri talouden murros osuu kaikista vaikeimmin. Ja tähän empiiriseen todellisuuteen puolueen ajatushautomon tasa-arvopamfletti tarjoaa ratkaisuksi perinteisten sukupuoliroolien ja sukupuolten välisen työjaon vahvistamista. Ulkopuolisen (puolueellisen) tarkkailijan silmin tämä vaikuttaa sanalla sanoen edesvastuuttomalta.

Haikailu menneen ajan ”hyvien” teollisten työpaikkojen perään on tavallaan ymmärrettävää ([1], [2],[3], [4]). Sama peräpeiliin katsova itsepetos on ollut keskeisessä roolissa myös esimerkiksi meneillään olevissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, joissa käytännössä kaikki ehdokkaat ovat kilvan julistaneet tuovansa teollisen tuotannon ja sen työpaikat takaisin Kiinasta ja muista halpojen tuotantokustannusten maista. Teollinen tuotanto saattaa hyvinkin olla palaamassa, mutta robotiikan ja tekoälyn kehityksen vuoksi työpaikat eivät.

On myös virhe ajatella, että menneen maailman teolliset työpaikat olisivat olleet jotenkin  sisäänrakennetusti ”hyviä” ja esimerkiksi palvelualoille syntyvät uudet työpaikat ”huonoja”. Alun perin tehdastyö oli kohtuullisen kamalaa ja portti keskiluokkaan ja suhteelliseen taloudelliseen hyvinvointiin siitä tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen työvoimapulan ja järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen tehokkaan edunvalvonnan myötä.

Epäneutraalin sukupuolikirjan esipuheessa Simo Grönroos toteaa, että:

Sukupuolikysymyksistä on viime aikoina käyty paljon keskustelua, mutta se on usein jäänyt varsin yksipuoliseksi. Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat jääneet pitkälti feminismin jalkoihin. Samalla tavalla perinteisten sukupuoliroolien merkityksen pohtiminen on jäänyt usein sukupuolineutraaliutta korostavien puheenvuorojen varjoon.

Jos Perussuomalaiset todella haluaisivat edistää ydinkannattajakuntansa taloudellisia interessejä, Epäneutraalin sukupuolikirjan tarjoaman  heinälato- ja sellunkeittoromantiikan sijaan Suomen Perusta voisi tehdä uuden pamfletin. Sellaisen, jossa pohditaan miten nykyistä koulutuksen ja työelämän sukupuolittuneisuutta voidaan purkaa, miten miehet pääsisivät helpommin  kouluttautumaan ja työllistymään kasvaville perinteisesti naisvaltaisille aloille, miten uutta työtä ja työoloja voidaan kehittää paremmiksi ja unohtaa hetkeksi motkottaminen ”feministeistä” ja ”sukupuolineutraaliudesta”.

Tue kuntavaalikampanjaani!

img_0862Pohdin viime vuonna paljon sitä, lähdenkö ehdokkaaksi seuraaviin kunnallisvaaleihin. Edellinen kerta meni yllättävän hyvin ensikertalaiseksi, mutta ehdokkaaksi asettuminen tuo aina mukanaan paljon kaikkea muutakin kuin itse politiikan. Yhtenä näistä rahan.

Päätin laittaa kaiken likoon tulevana keväänä. Käytän kampanjointiin omaa rahaa 10 000 euroa. Mahdottoman suuri budjettihan tämä ei ole, mutta henkilökohtaisena sijoituksena se on minulle aika suuri. Uskon kuitenkin, että sillä saan aikaan kohtuullisen kampanjan ja voin tosissani kisata paikasta, jonka avulla pääsen vaikuttamaan Helsingin tulevaisuuteen.
Kaikki mahdollinen apu on kuitenkin tarpeen, sillä kilpailu on kovaa.
Mitä lahjoituksella sitten saa? Lahjoitusten avulla pystyn tuomaan laajemmin esille ajatuksia siitä, miten Helsingin tulevaisuutta kannattaa rakentaa. Konkretian tasolla tämä tarkoittaa mainostilaa, tapahtumia ja esimerkiksi vaalitilaisuuksissa jaettavia esitteitä. Etenkin hyvissä ajoin annetut lahjoitukset tuovat kampanjointiin lisää ennustettavuutta, joka on kaiken kampanjahälinän keskellä korvaamattoman tärkeää.

Demokratian kannalta on hyvä asia, että mahdollisimman monet erilaiset ihmiset asettuvat ehdokkaaksi. Kunnallisvaaleissa ehdokkaiden määrä on Helsingissä kuitenkin suuri ja erottautuakseen on tehtävä näkyvä kampanja. Vihreillä ei ole suuria tahoja taustalla rahoittamassa vaalityötä, joten jokainen lahjoitus tuo lisää näkyvyyttä vihreille ehdokkaille. Pienikin summa auttaa eteenpäin. Kiitos!

Kampanjaani voi lahjoittaa rahaa Vihreiden lahjoituspalvelun kautta.

Hyvä veli Juho

Hyvä veli Juho,

Sen enempää kommentoimatta väitettäsi kiihtyvästä pakolaisvirrasta Välimeren yli, jonka Suomen pakolaisapu välittömästi Twitterissä totesi paikkaansapitämättömäksi (”#Tphakijat määrä EU-tasolla on laskenut, ja yli puolet on sotaa käyvistä maista.”), haluaisin kuitenkin todeta muutaman asian.

Varoisin puhumasta ”laittomista maahanmuuttajista”. Turvapaikkaa hakevat ihmiset (oli hakemus sitten perusteltu tai ei) eivät ole ”laittomia maahanmuuttajia”. Oikeus hakea turvapaikkaa ja saada hakemuksensa käsiteltyä on niin kansainvälisten sopimusten kuin Suomen lakien turvaama perusoikeus ja niiden kuuluisien ”eurooppalaisten arvojen” mukainen oikeusvaltioperiaate.

Toteat, että monet tulijoista ”ovat maista joissa ei varsinaisesti sodita, eikä olla lähdetty sotaa pakoon”. Kuten puoluetoverisi Sebastian Tynkkynen on todennut: ”Jos ihmiseen kohdistuu henkilökohtaista vainoa, hän saa hakea turvapaikkaa. Humanitäärinen kriisi tai sota eivät taas ole perusteita turvapaikan hakemiselle”. Sota on toki tilanne, jossa yksilöihin kohdistuu henkilökohtaista vainoa useammin kuin rauhan vallitessa. Tulee kuitenkin muistaa, että jo vuonna 2016 Suomi on myöntänyt turvapaikan yli 30 Venäjän kansalaiselle, eikä Venäjällä vallitse sota eikä muu aseellinen konflikti. Silti maahanmuuttovirasto on katsonut, että nämä henkilöt ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Toteat myös, että Italiaan pyrkivien ihmisten motiivit ovat ”pikemminkin elintasoon, ilmastonmuutokseen ja sekaviin yhteiskuntarakenteisiin liittyviä syitä, kuin suojelun tarvetta”. Tämä on varmasti mahdollista. Tämä herättää kuitenkin seuraavan kysymyksen: miksi sinä ja edustamasi poliittinen liike on tehnyt kaikkensa sen estämiseksi, että luettelemiasi taustatekijöitä voitasiin ehkäistä?

Kehittyvien talouksien elintasoon ja sekaviin yhteiskuntarakenteisiin pystytään vaikuttamaan tehokkailla kehitysyhteistyöprojekteilla, joilla edistetään maiden ihmisten terveyttä, parannetaan koulutusmahdollisuuksia ja tuetaan yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamista. Kuitenkin allekirjoittamassasi ”Nuivassa vaalimanifestissa” olet vaatinut kehitysyhteistyön lakkauttamista.

Olen myös iloinen siitä, että näytät muuttaneen mielipiteesi ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja tuhoisuudesta, vielä vuonna 2011 antamassasi vaalikonevastauksessa nimittäin et uskonut ihmisen toiminnan aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, kuten ei 13 muuta puolueesi kansanedustajaa.

Odotan innolla kaikkia niitä aloitteita ja toimia, joihin tämän vastalöytämäsi huoli ilmastonmuutoksesta sinut johdattaa.

Ystävällisin terveisin,

veli Joonas

Liikuntalautakunta 6.10. 2016

Kohtuullisen lyhyellä listalla lokakuun ekaan kokoukseen.

4 Liikuntalautakunnan lausunto valtuutettu Jarmo Niemisen ja 53 muun valtuustoaloitteesta koskien kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin (pdf) (html)

Virkamiesvalmistelussa on laadittu aika virkakielinen ”jyrkkä ehkä”.

Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen on strateginen ja maankäytöllinen linjaus kysymys. Tarkempi kannanotto kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin on mahdollista tehdä vasta, kun puiston aluerajaus, selvitys kaupunkipuiston hyödyistä ja haitoista sekä sen taloudellisista vaikutuksista on valmistunut. Puiston perustamista harkittaessa on tarkoin punnittava siitä saatavat hyödyt suhteessa vallitsevaan tilanteeseen, mahdollisiin muihin vaihtoehtoihin, muutoksen vaatimiin taloudellisiin resursseihin sekä havaittuihin ongelmiin ja haittoihin.

Helsingin kansallinen kaupunkipuisto olisi kuitenkin kaikin puolin hyvä juttu, eli lausunnon ensimmäistä kappaletta olisi kyllä tarvetta rukata. Se voisi olla esimerkiksi:

Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen on strateginen ja maankäytöllinen linjauskysymys. Liikuntalautakunta katsoo, että Helsingin kansallinen kaupunkipuisto voisi tarjota hyvän lähtökohdan kaupungin viheralueiden virkistysarvojen ja liikuntapalvelujen turvaamiseen ja kehittämiseen. Kaupunkipuisto voisi mahdollistaa myös kaupungin yksityiselle liikuntasektorille nykyistä paremmat mahdollisuudet markkinoida ja kehittää palvelujaan.

Lopullinen kannanotto kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin on kuitenkin mahdollista tehdä vasta kun on varmistunut, että kaupunkipuistosuunnitelma turvaa riittävän monipuolisen, toimivan, yhtenäisen ja laajan viher- ja virkistysalueverkoston riittävine liikunta- ja ulkoilupalveluineen.

..ja poistetaan vastaavasti pohjaesityksen viimeinen virke.

5 Oikaisuvaatimus liikuntajohtajan päätökseen koskien aluksen sähkönkulutuksen laskusta tehtyä vaatimusta(pdf) (html)

Laivan ulkopuolella on havaittu olleen käytössä kaksi uppopumppua, jotka ovat pitäneet laivan ympäristöä sulana jäistä.

Hakija on reklamaatiossaan muun ohella kertonut, että aikajaksolla 11.2.-21.3. hänellä on ollut jäänpoiston takia käytössä ilmapuhallin, lämmitin konehuoneen vieressä sekä akkulaturi.

Ekoveneilyä. Ok, hylätään oikaisuvaatimus.
6 Liikuntatoimen vuoden 2016 talousarvion toteutumisennuste (pdf) (html)

Liite 1 Tas 0816

Tässä vaiheessa talousarvion tulotavoitteen arvioidaan ylittyvän 400 000 eurolla ja menojen ylittyvän 400 000 eurolla, jolloin toimintakatetavoite saavutetaan. Liikuntapaikkojen suunnittelun, rakentamisen ja perusparannuksen investointimäärärahat käytetään pääosin kaikki, mutta todennäköisesti joidenkin hankkeiden valmistuminen menee seuraavan vuoden puolelle. Irtaimen omaisuuden perushankinnan määrärahat ennustetaan käytettävän kaikki. Talousarvion sitovat toiminnalliset tavoitteet saavutetaan. Muut toiminnalliset tavoitteet ennustetaan saavutettavan ulkokenttätoiminnan ja uimarantatoiminnan kävijämääriä lukuun ottamatta.

Ok. Liikuntalaitosten ja liikunnanohjauksen osalta vastaavasti ylitetään tavoitteet.
1 Liikuntalautakunnan päätös avustuskelpoisuudesta vuonna 2016 (pdf) (html)

Sakura Karate-do Club ry ei täytä avustuskelpoisuuden ehtoja…

2 Muiden liikuntaa edistävien yhdistysten toiminta-avustuksen jakaminen vuonna 2016 (pdf(html)

..mutta myönnetään sille harkinnanvaraista avustusta toiselta budjettimomentilta. Ok.

screen-shot-2016-10-04-at-12-48-44
Komia on laituri.

3 Betoniponttonilaiturien hankinta liikuntavirastolle (pdf)(html)

Liite 1 TarjouspyyntöPDFA.pdf
Liite 2 Työselitys.pdf
Liite 3 Elementtipiirustus PDFA.pdf

Lautakunta päättää tilata raskasbetoniponttonilaiturien rakennusurakan Suomen Vesityö Oy:ltä

Millainenhan olisi kevytbetoniponttonilaituri? Ok.

4 Liikuntavirasto, uudisrakennus- ja perusparannusmäärärahojen käyttösuunnitelman tarkistaminen (pdf) (html)

Liite 1 rahasiirtoliite116.pdf

Siirrellään määrärahoja momentilta toiseen, että saadaan ne parhaiten käytettyä. Ok.

Wille ja kysymyksenasettelun johdattamisen taito

Wille Rydmania harmittaa.

Ensin Willeä harmitti jokunen päivä sitten se, ettei natseja kohdella tiedotusvälineissä reilusti.

screen-shot-2016-09-26-at-17-21-36Jos tätä arvoitusta yrittää tulkita niin Wille ilmeisesti yrittää sanoa, että ”turvapaikanhakija”, ”maahanmuuttaja” tai ”muslimi” ovat natsin kanssa rinnasteisia ryhmiä ja näitä pitäisi käsitellä julkisuudessa samalla tavalla.

Tämä on tietenkin käsittämättömän typerä vertaus. ”Maahanmuuttajien” sijaan kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen kanssa rinnastuvat ryhmä voisi olla esimerkiksi ISIS, joka on samalla tavalla väkivallan ja terrorin avulla ihmisoikeuksia polkevan diktatuurin perustamiseen pyrkiviä ääriryhmä. Suuri osa Suomeen ja Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista on lähtenyt kotiseuduiltaan pakoon nimenomaan tällaisten ryhmien vainoa ja väkivaltaa.  Willen ei onneksi tarvinnut olla harmissaan yksin, samaan analyyttisen ajattelun lokakaivoon ehätti tunkemaan myös Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen.

Tänään Willeä ryhtyi sitten harmittamaan se, että 15000 ihmistä Helsingissä lauantaina kokoontui osoittamaan mieltään rasismia ja poliittista väkivaltaa vastaan. Suomen vastarintaliikkeen jäsenen Asema-aukiolla tekemä raaka poliittisin motiivein tehty pahoinpitely kun:

valjastettiin kuitenkin nopeasti osaksi poliittista kampanjaa, jossa tapauksen todellinen luonne oli sivuseikka ja valtakunnan hallitukseen kohdistuva hyökkäys pääasia.

Ottaen huomioon, että monet valtakunnan hallituksen ministereistä ja hallituspuolueiden kansanedustajista osallistuivat mielenosoitukseen, tämä tuntuu perin erikoiselta tulkinnalta. Ehkä Willen pitäisi keskustalla tästä mielenosoitukseen osallistuneiden puoluetovereidensa sisäministeri Paula Risikon, valtiovarainministeri Petteri Orpon tai opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kanssa.

Harmitus ei kuitenkaan jäänyt vain tähän. Lisäksi Willen mielestä:

Käynnistetyssä mediamylläkässä SVL-natsit ovat todellisuudessa pelkkä keppihevonen ja hyökkäyksen varsinaisena maalina maahanmuuttopolitiikan tiukennukset. Kun järkiargumentit puoltavat tiukennuksia, pyritään keskustelu palauttamaan perinteiseen rasismidiskurssiin, jossa kaikkiin maahanmuuton kiristyksiin tahdotaan lyödä rasismin tai jopa natsismin leima.

Eräs politiikan perustotuuksia on, että julkisen keskustelun voittaa se, joka onnistuu johdattamaan kysymyksenasettelun itselleen suotuisaksi.

Kysymyksenasettelun voi poliittisessa keskustelussa johdattamaan itselleen suotuisaksi esimerkiksi niin, että julistaa oman näkemyksensä perustuvan ”järkiargumentteihin” ja kaikkien erimielisten olevan kiiluvasilmäisiä rasismikortinheiluttajia.

Willen mielestä tällaisia rasismikirveenheiluttajia ovat ilmeisesti esimerkiksi Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomen Pakolaisapu, Pakolaisneuvonta, Suomen Punainen Risti, Suomen UNICEF, Plan, Kirkon Ulkomaanapu, Lastensuojelun Keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto, SOS-Lapsikylä, Ensi- ja turvakotien liitto, Trasek ry, Suomen Mielenterveysseura ry, Seta ry ja Naisasialiitto Unioni – jotka kaikki ovat kritisoineet hallituksen tekemiä perheenyhdistämisen ehtojen tiukennuksia lyhytnäköisinä, koska tehdyt muutokset vaikeuttavat kotoutumista merkittävästi ja johtavat todennäköisesti siihen, että ”kotoutumista edistävät toimenpiteet ja siihen laitetut resurssit uhkaavat valua hukkaan, jos kaikki energia menee jatkuvaan huolehtimiseen perheen turvallisuudesta”.

Willeä kismitti vielä erityisesti se, että on keskusteltu siitä, pitäisikö verkossa tapahtuvaan vihakirjoitteluun puuttua –sekin kun kuitenkin on viime kädessä samojen rasistikorttia heiluttavien suvakkien syytä. Mitäs ovat luoneet ”lähiöiden monikulttuurisen arjen”.

Niin – itse asiassa nämä vihakirjoittelijat ovat usein juuri niitä, jotka päivittäisessä arjessaan joutuvat elämään köyhissä lähiöissä kaikkien maahanmuuton ikävien lieveilmiöiden keskellä. He ovat matalan tulotasonsa vuoksi vankeina lähiöiden monikulttuurisessa unelmassa. He eivät ehkä osaa kirjoituksissaan pukea ahdistustaan sanoiksi yhtä tyylikkään analyyttisesti kuin korkeammin koulutettu väki, mutta se ei muuta ahdistusta ja sen taustalla olevia ongelmia yhtään vähemmän todellisiksi.

On helppo ymmärtää, niin vastenmielistä se onkin, että Wille on valjastanut kuntavaalivankkuriensa vetäjiksi Lähi-idän pakolaiskriisin ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden monissa suomalaisissa herättämän pelon ja turvattomuuden. On vaikeampi ymmärtää sitä perinjuurin ylimielistä ja alentuvaa asennetta jolla Wille näitä ihmisiä yrittää itseään äänestämään kosiskella.

Rydmanin maailmassa lähiöt ovat täynnä ”monenkirjavista sosiaalisista ongelmista” kärsiviä ihmisiä, joiden on mahdotonta puhua omaan elämänpiiriinsä liittyvistä ongelmista ja ahdistuksista ilman että tekstit ”vilisevät kirjoitusvirheitä, kirosanoja ja muita alatyylisiä ilmaisuja”. Ja näiden plebeijien äänillä Wille yrittää ilmeisesti nyt polkuaan kaupunginvaltuustoon tasoittaa.

14364672_10154158923388292_530654803385291175_n
Etualalla rasismikorttia heiluttavat suvakit. Taustalla ”kansan syvät rivit”.

Viime lauantaina Helsingissä 15000 ihan tavallista ihmistä lähiöistä, kantakaupungista ja naapurikunnista kokoontui osoittamaan mieltään rasismia, muukalaisvihamielisyyttä ja poliittista väkivaltaa vastaan. Narikkatorilla ja Musiikkitalon liepeillä pidettyihin vastamielenosoituksiin osallistui yhteensä noin viisikymmentä henkeä.

Suurin osa ihmisistä ei siis ole Rydmanin kaltaisia itsehillintään ja sivistyneeseen keskusteluun kykenemättömiä vihan vallassa olevia ihmisraunioita. Ihmiset kykenevät keskustelemaan maahanmuutosta ja siihen liittyvistä haasteista, uhista, ongelmista ja ennen kaikkea niiden ratkaisuista rauhallisesti ja asiakeskeisesti jos heille tarjotaan siihen mahdollisuus ja tila. Niin kauan kun pieni mutta äänekäs rasistista öyhötystä ylläpitävä nettiaktivistijoukko hiljentää kaikki rauhalliset ja maltilliset äänet tätä tilaa ei ole.

Myös siitä syystä on vihellettävä peli poikki.

Urheilulahjakkuuksien löytäminen edellyttää laajaa harrastuspohjaa

Screen Shot 2016-09-05 at 09.18.27Tämä kirjoitus julkaistiin alun perin lyhennettynä Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla  sunnuntaina 4.9. 2016
Suomen historiallisen huonon olympiamenestyksen jälkeen keskustelu huippu-urheilun tilasta ja sen merkityksestä on käynyt kiivaana. Entinen jääkiekkovalmentaja Petteri Sihvonen päätyi syyttämään huippu-urheilun kehnosta tilasta Nuori Suomi -henkeä ja “kaikki pelaa” -periaatetta. Helsingin Sanomien vieraskynässä puolestaan Teijo Pyykkönen nosti esiin nykyisen liikuntapolitiikan ristiriitaiset tavoitteet terveysliikunnan ja tavoitteellisen kilpaurheilun välillä. Kun samaan aikaan pyritään kansanterveydellisistä syistä edistämään terveysliikuntaa ja turvaamaan urheilusta kiinnostuneiden mahdollisuudet menestyä, on rajalliset resurssit levitetty liian laajalle.

 

Merkittävän kansallisen huippu-urheilumenestyksen saavuttamiseen on karkeasti ottaen kaksi kilpailevaa toimivaa mallia. Ensimmäinen näistä pohjautuu järjestelmään, jossa urheilumenestyksestä on tehty tehty yksilölle väylä merkittävään taloudellisen ja sosiaalisen statuksen nousemiseen. Esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä yhteiskunta panostaa voimakkaasti kilpaurheiluun, siinä menestymiseen ja palkitsee menestyneitä urheilijoita runsaskätisesti. Yhdysvalloissa puolestaan sosio-ekonomisena porkkanana kilpaurheilijoille tarjotaan stipendejä huippuyliopistoihin, joka monelle nuorelle on ainoa väylä korkeakouluopintoihin ja pois sukupolvien köyhyyden kierteestä.

Ei pelasteta Keskuspuistoa – kehitetään sitä

14053794_10154036776356715_644200920589858139_o
Keskuspuiston kaavamuutokset yleiskaavaehdotuksessa. Kuva: Tero Juuti Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmästä.

Viime viikkoina on keskusteltu laajasti yleiskaavassa esitetyistä muutoksista Keskuspuistoon. Erityisesti Hämeenlinnanväylän bulevardisoinnin yhteydessä Pirkkolan alueen rakennushankkeiden on katsottu nakertavan Keskuspuistoa tavalla, joka vaarantaa sen arvon kaupunkilaisten virkistysalueena.

On totta, että erityisesti Pirkkolan ja Haagan alueilla Keskuspuistoon kaavaillut muutokset näyttävät huolestuttavilta. On myös totta, että yleiskaavaa tulkittaessa pitää ymmärtää, ettei kaikki viereisessä kartassa punaisella merkityt alueet ole tulossa rakennuskäyttöön johtuen siitä, että yleiskaavassa maankäyttöä karkeasti kuvataan 100 x 100 metrin ruuduilla. Lopullinen rakennusten ja viheralueiden raja määritellään myöhemmin asemakaavalla.  Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tulevaisuudessa bulevardisoidun Hämeenlinnanväylän itäreunalle saatetaan rakentaa vain yksi talorivi, joka toimisi myös meluesteenä sen takana olevalle puistolle. Poliittinen vääntö Keskuspuiston kohtalosta tulee jatkumaan siis vielä vuosia, ellei vuosikymmeniä ja toivottavasti lopulta puiston suojelu voittaa.

Samalla kuin keskustelu Keskuspuiston suojelusta käy kuumana on kuitenkin myös hyvä ajoittain miettiä, miten sitä ja sen virkistysarvoja voitaisiin myös kehittää, ei vain suojella.

Screen Shot 2016-08-30 at 09.52.42
Raide-Jokerin tuleva reitti Maunulan ja Haagan välillä.

Jo nykyisin puiston on useasta kohdasta pirstaloitunut johtuen sen poikki kulkevista teistä. Merkittäväimmät näistä autoreiteistä ovat Maunulan eteläpuoluella kulkeva Metsäläntie Oulunkylästä Haagaan ja Keskuspuiston ja Maunulanpuiston erottava Pirkkolantie Eliel Saarisen tieltä Pakilantielle. Näistä jälkimmäinen tulee lähitulevaisuudessa kokemaan suuren muutoksen kun Raide-Jokerin reitti tulee kulkemaan sen kautta.

Raide-Jokerin rakennustöiden yhteydessä olisi mahdollista kehittää Keskuspuiston virkistysarvoja merkittävästi pienillä lisäkustannuksilla. Pirkkolantie ei nykyisinkään ole kovin merkittävä reitti henkilöautoliikenteen kannalta. Henkilöautoliikennen pohjois-etelä-suunnassa suuntautuu pääosin Veturitien ja Tuusulanväylän reiteille, koska Eliel Saarisen kadun tunneliosuus on varattu joukkoliikenteelle ja reitti keskustaan on tämän vuoksi hidas ja hankala. Pirkkolan liikuntapuistoon suuntautuva liikenne puolestaan voidaan hoitaa puiston pohjoispuolista reittiä, joka johtaa Pirkkolan uimahallin pysäköintialueelle.

57394142.jpg
”Metsäspora” Kiovassa.  (Kuva: Google Earth)

Raide-Jokerin rakennustöiden yhteydessä voitaisiin siis, ilman suurempaa haittaa muulle liikenteelle, katkaista Pirkkolantie liikuntapuiston ja Hämeenlinnanväylän väliseltä matkalta henkilöautoliikenteeltä ja tehdä sinne vain maisemoitu raideyhteys ja kevyen liikenteen väylät. Tämä lisäisi Keskuspuiston yhtenäisyyttä ja mahdollistaisi uusien ulkoilureittien rakentamisen Maunulanpuiston ja Keskuspuiston väliin. Se myös lisäisi Keskuspuiston ”metsän tuntua”, koska puisto ei olisi niin selvästi autoteiden pirstaloima kuin nykyisin.